Hanit
Hanit (kiin. 哈尼族, pinyin: Hānízú, vietn. Người Hà Nhì) ovat Kiinan Yunnanissa, Burmassa, Laosissa, Thaimaassa ja Vietnamissa asuva etninen kansa. Hanit kuuluvat myös Kiinan etnisiin ryhmiin. Kiinassa heitä on virallisten lukujen mukaan 1 439 000[1]. Heistä suurin osa puhuu äidinkielenään hania ja he ovat uskonnoltaan animisteja. Akhat käsitetään joissain yhteyksissä hanien alaryhmäksi.
| Hanit | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
|||||||||||||||||||
| Kielet | hani | ||||||||||||||||||
| Uskonnot | perinteinen usko | ||||||||||||||||||
Historia
Kiinalaisten arkeologien mukaan hanit muodostuivat Yunnanin ja Sichuanin rajaseudulla. Heillä on ehkä sama alkuperä kuin tillä. Hanien suullinen perimätieto tuntee tarinan muuttoaallosta pohjoisesta heidän nykyisille asuinalueilleen. 700-luvun Nazhaon historioitsijat tunsivat hanit nimellä heni ja myöhemmin Kiinan vallanneet mongolit tunsivat heidät puolestaan nimellä hezi. Han-kiinalaiset alistivat hanien maat 1300-luvulle tultaessa. Kiinalaiset hallitsivat haneja niin sanotun tusi-järjestelmän kautta, jossa keskusvalta hallitsi paikallisia kansoja paikallisten välikäsien kautta. Tusijärjestelmä pysyi käytössä vuosisatojen ajan, mutta lopulta paikalliset päälliköt korvattiin han-kiinalaisilla virkamiehillä alueiden hallinnossa.[2]
Han-kiinalaisten valtaa hanien parissa leimasi rauhattomuus. 1800-luvun puolivälissä hanit tukivat Taiping-kapinaa Kiinan keskusvaltaa vastaan. He taistelivat myös ranskalaisia vastaan näiden yrittäessä liittää alueita Yunnanista Ranskan Indokiinaan. Vuonna 1917 Lu Mebei -niminen haninainen johti haneja kapinassa han-kiinalaisia virkamiehiä ja paikallisia tusipäälliköitä vastaan. Toisessa maailmansodassa hanit taistelivat japanilaisia vastaan ja Kiinan sisällissodassa he tukivat kommunisteja kansallismielisiä vastaan. Kommunistien vallan alla haneille perustettiin autonominen Honghen prefektuuri Yunnaniin vuonna 1952.[2]
Kulttuuri
Hanin kieli kuuluu tiibetiläis-burmalaisiin kieliin. Sillä ei ole omaa kirjoitusjärjestelmäänsä. Hanin kielen eri murteiden puhujat eivät aina pysty ymmärtämään toisiaan ja niinpä eri murteet luokitellaan joskus myös kokonaan omiksi kielikseen. Kolme päämurretta ovat ha-ai, bi-kaw ja hao-bai. Murteiden, alueiden ja tapakulttuurin perusteella hanit jakautuvat useisiin eri alaryhmiin, joita voidaan kielten tapaan pitää joskus kokonaan omina erillisinä etnisinä ryhminään.[2]
Buddhalaisten ja kristittyjen lähetyssaarnaajien työstä huolimatta suurin osa haneista harjoittaa edelleen perinteisiä uskoja, joissa on animistisia ja šamanistisia piirteitä. Hanit uskovat erilaisiin henkiin, jotka voivat suojella tai aiheuttaa vahinkoa. Vahingot voivat ilmetä esimerkiksi tautien muodossa, joita voivat parantaa jokaisesta kylästä löytyvät šamaanit eli zuimat. Suurin osa haneista on maanviljelijöitä. Osa heistä harjoittaa edelleen kaskiviljelyä. Viljeltyihin kasveihin kuuluvat muun muassa riisi, maissi pavut, tattari, puuvilla, tee ja kaneli. Nykyajan mukana hanien asuinalueille on myös tullut teollisuutta ja kaivostoimintaa.[2]
Honghen hanien riisipenkereet ovat Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 2013.[3]
Lähteet
- The Hani ethnic minority china.org.cn. Viitattu 6.12.2014. (englanniksi)
- James S. Olson: An ethnohistorical dictionary of China, s. 135–137. Greenwood Press, 1998. ISBN 0–313–28853–4. (englanniksi)
- Cultural Landscape of Honghe Hani Rice Terraces Unesco. Viitattu 31.3.2019.