Hangon rata

Hangon rata on alkuaan osa Hyvinkään ja Hangon välistä rataa. Se on Suomen ensimmäinen yksityisin varoin rakennettu rautatie. Se valmistui vuonna 1873, ja sen rakentamisen rahoittivat pietarilaiset liikemiehet. Hankkeen etuna nähtiin Hangon edullinen sijainti talvisatamana, joka pysyi pitkään jäätymättömänä ja mahdollisti siten ulkomaankaupan talviaikanakin. Toiminta osoittautui kuitenkin tappiolliseksi ja rata päätyi valtion omistukseen parin vuoden kuluttua. Venäjältä tuleva tavaraliikenne ei toteutunut kaavaillun laajuisena, sillä Suomen rataverkko ei ollut liitettynä Venäjän rataverkkoon Pietarissa ennen vuotta 1913.

Ympärivuotisen ulkomaanliikenteen johdosta satama muodostui maan merkittävimmäksi siirtolaisten lähtösatamaksi, ja laivoille tultiin junilla. Myös matkailu kehittyi Hangon aurinkoisen sään ja hiekkarantojen vuoksi, ja tämä vaikutti osaltaan matkustajaliikenteen kasvuun radalla. Tavaraliikenne alkoi kasvaa sataman ja ratayhteyden houkutteleman teollistumisen myötä. Teollisuutta ilmaantui kaupungin pohjoispuolelle radanvarteen ja uusia raiteita rakennettiin laitureille sataman laajenemisen myötä.

Radan liikenne oli pääosin Hanko-vetoista alkuvuosikymmeninä, joskin Tammisaaren kaupunki pääsi radan myötä kasvun ja teollistumisen uralle ja Lappohjaan rakennettiin satamarata jo v. 1876. Lappohjaan muodostui asutusta radan ja sataman väliin ja taajamasta kaavailtiin 1900-luvun alussa taajaväkistä yhdyskuntaa[4].

Ensimmäinen maailmansota vähensi liikennettä merkittävästi merenkulun kärsiessä Saksan sotatoimista Itämerellä. Venäläiset räjäyttivät v. 1914 Hangon rautatiekonepajan ja veturitallin saksalaisten maihinnousun pelossa[5]. Saksalaiset nousivat maihin Hangon satamassa huhtikuussa 1918 ja etenivät rataa pitkin Karjaalle osana Suomen sisällissotaa.

Siirtolaisuus väheni Yhdysvaltojen asettamien kiintiöiden takia 1920-luvulla ja näin ollen matkustajaliikenne radalla väheni. Tavaraliikenteen puolella radalta rakennettiin Forcit-yhtiön tehtaalle leveäraiteinen haararata vuonna 1937, jolla korvattiin aiempi kapearaiteinen tehdasrata[6].

Moskovan rauhansopimuksessa Hankoniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle 30 vuodeksi ja rata katkesi Lappohjan aseman pohjoispuolelta. Matkustajajunien pääteasemaksi tuli Tammisaari ja tavaraliikenteen Skogby, jonne rakennettiin ympäriajoraide. Neuvostoliittolaiset joukot alkoivat rakentaa niemelle tykkiratoja ja vaativat kauttakulkua junille Suomen kautta heinäkuussa 1940. Sopimukseen kauttakulusta päästiin 6. syyskuuta, ja ensimmäinen juna Neuvostoliitosta Hankoon kulki 25. syyskuuta. Liikenne oli vilkasta, ja junia kulki keskimäärin joka toinen päivä. Viimeinen juna kulki 22 kesäkuuta 1941.

Neuvostoliittolaiset evakuoivat Hangon joulukuun alussa 1941 ja tuhosivat rataa, satamalaitteita sekä Hangon ja Lappohjan asemat. Suomalaiset palasivat Hankoon 4. joulukuuta 1941 ja ensimmäinen juna Hankoon saapui 12. tammikuuta 1942. Junassa oli etummaisena hiekalla lastattuja vaunuja, jotta niiden paino räjäyttäisi mahdolliset miinat[7].

Venäläisten rakentamat tykkiradat purettiin sodan jälkeen, mutta niemelle rakennettiin useita muita pistoraiteita Hangon seudun teollistuessa sotien jälkeen. 2000-luvulle tultaessa teollisuusraiteet ovat jääneet vähäiselle käytölle teollisuuden poistuessa Hangosta. Vuosina 1975–1998 Hangon satamasta liikennöi junalautta Saksaan[5].

Radan kiskopaino oli alhainen 30 kg/m aina vuosiin 1970–1971 asti[7]. Nykyään rata kuuluu rataverkon parhaaseen D-luokkaan ja on kiskotettu 60 kg/m kiskoilla[8]. Höyryveturikauden jälkeen matkustajaliikennettä hoidettiin lättähatuilla, veturivetoisilla junilla ja nykyään Dm12-kiskobusseilla. Tavaraliikennettä ja veturivetoisia matkustajajunia liikennöitiin dieselkauden alkuaikoina Dv15- ja Dr12-vetureilla, mutta viime vuosikymmeninä nämä liikennetarpeet on hoidettu Dv12-vetureilla[9].

Vuonna 2020 Väylä aloitti suunnitelmat radan sähköistämisestä ja tasoristeyksien parantamisesta. Ratasuunnitelma jaettiin hyväksyntää varten osiin. Traficom hyväksyi helmikuussa 2021 ratasuunnitelman ensimmäisen osan, joka sisältää Hyvinkää–Hanko-yhteysvälin sähköistyksen kokonaisuudessaan sekä seuraavat tasoristeyskohteet;

• Hyvinkäällä: Hyvinkään asema, Backman, Nopontie
• Nurmijärvellä: Hyvämäentie, Malkamäki, Kallio, Peräkorventie, Korpi, Åby
• Vihdissä: Haimoo, Korkeakalliontie, Jättölä, Yli-Lankila, Laakus, Hemmilä, Toimila, Kuoppanummentie, Mäyrääntie
• Lohjalla: Nummenkylä, Lieviö, Kaivurinkatu, Braskintie, Tynninharjuntie, Peter Forsströmintie, Kivelä, Honkaniementie (Gustavsberg)
• Raaseporissa: Bålaby, Bredvikintie, Linderintie, Trollböle, Rödgrundet, Leksvall, Helmström, Kisa seisake, Skogby, Skogbyn seisake ja Predium sekä
• Hangossa: Santala seisake, Santala ja Kirkkotie.

Ensimmäisen osan hyväksymisen jälkeen hyväksymättä ovat vielä Hyvinkäällä Alanoppo; Nurmijärvellä Laakso, Aalto ja Nykop; Vihdissä Kurkela ja Katinhäntä sekä Raaseporissa Sannäs ja Näseudd. Sähköistys valmistuu vuonna 2024.[11]

Tammisaareen rakennettiin vuosina 1911–1912 satamarata asemalta Pohjoissatamaan[6]. Rata purettiin vuonna 1996 ja Tammisaaren ratapiha kolme vuotta myöhemmin. Tammisaaressa on nykyään vain läpiajoraide eikä enää tavaraliikennettä[12].

Tämä 2,1 km pitkä raide johtaa Lappohjan ratapihalta SSAB:n tehtaalle. Raide on rakennettu vuonna 1986 silloiselle Rautaruukin tehtaalle[6]. Raiteen tulevaisuus on epävarma SSAB:n ilmoitettua tehtaan sulkemisesta vuonna 2018[13].

Tämä 2,95 km pitkä raide johti Lappohjan asemalta mainitun paikkakunnan satamaan. Raide avattiin vuonna 1876 ja venäläiset purkivat sen vuosina 1940–1941[6].

Tämä nykyisellään noin 2 km pitkä raide rakennettiin Koverharin terästehtaan tarpeisiin vuonna 1961[6]. Tehdas lakkautettiin vuonna 2012. Radalla ei ole välitöntä purku-uhkaa, sillä Hangon kaupunki kehittää Koverharin alueesta uutta satamaa ja teollisuusaluetta, jossa tuleville toimijoille tarjotaan raideyhteys[14].

Dynamiittivaihde ratapihoineen.

Vuonna 1893 Hankoniemelle perustettiin räjähdysainetehdas syrjäiseen paikkaan räjähteiden aiheuttaman vaaran vuoksi. Tehtaalta rakennettiin vuonna 1914 kapearaiteinen rautatie Hangon radalle, joka korvattiin 2,5 km pitkällä leveäraiteisella raiteella vuonna 1937. Vaihde, jolla raide liittyy päärataan, on nimeltään Dynamiittivaihde ja sillä oli henkilöliikenteen pysähdyksiä vuoteen 1977 asti[15].

Tämä 4 km pitkä raide johti Kone Oyj:n tehtaalle Stormossen-nimisen suon ja jäteaseman luota. Raide avattiin vuonna 1970.[6] Nykyään linjavaihde ja radan alkuosa on purettu. Loppuosa on jäljellä kasvillisuuden keskellä.

Neuvostoliiton joukot rakensivat Hankoniemelle kaksi tykkirataa vuosina 1940–1941. Toinen sijaitsi Hangon radan pohjoispuolella Stormossenin luona ja koostui ratapihasta ilman pitkiä linjaosuuksia. Radan eteläpuolella ollut tykkirata alkoi Hanko-Pohjoisen liikennepaikalta ja jatkui Tvärminneen asti. Rakenteilla oli yhteys Lappohjan suuntaan, mutta se jäi kesken Jatkosodan puhjettua. Ratojen pituus oli yhteensä 23 km. Suomen läpi tuotiin syksyllä 1940 kolme 305 mm ja neljä 180 mm rautatietykkiä. 305 mm tykit operoivat eteläisellä radalla ja 180 mm tykit pohjoisella radalla. Tykit jäivät suomalaisten saaliiksi Hangon evakuoinnin yhteydessä. Molemmat tykkiradat purettiin sodan päätettyä vuonna 1945, ja tykit palautettiin Neuvostoliittoon[7].