Hangon ortodoksinen kirkko

Hankoon asettui ortodoksista väestöä Suomen sodan jälkeen vuonna 1809. Heidän käytössään tiedetään olleen entinen luterilainen kappeli joka kuitenkin purettiin noin vuonna 1854. Silloisesta jumalanpalveluselämästä ei ole säilynyt tietoja.[2]

Keisari Aleksanteri III pelastui kuin ihmeen kautta vaarallisesta junaonnettomuudesta vuonna 1888 ja tämän johdosta määräsi rakennettavan runsaasti kirkkoja kiitoksena varjeluksesta.[2] Näin Hangossakin alettiin kerätä ennen muuta kylpylävierailta varoja jotta paikkakunnalle saataisiin ortodoksinen kirkko ja venäläinen koulu. Tuotto oli hyvä ja peruskivi muurattiin 5. syyskuuta 1894. Itse kirkko valmistui kesällä 1895 ja arkkipiispa Antonij vihki sen 14. heinäkuuta 1895. Kirkko pyhitettiin apostolienvertaisten pyhien Magdalan Marian ja pyhän suuriruhtinas Vladimir Suuren muistolle. Kirkko on hirsirakenteinen ja lautaverhoiltu. Malliltaan se on ristikirkko.

Sen viereen valmistui pieni talo papille ja kanttorille kolme vuotta myöhemmin.[3]

Hangosta ympäristöineen muodostettiin oma seurakunta vuonna 1897. Kirkkoherroina toimivat Aleksander Jakubov 1897–1903, Mihail Polozenski 1903–1907 ja Johannes Svetlov 1907–1918. Seurakunnan raja kulki lännessä ja pohjoisessa Uudenmaan läänin rajaa pitkin ja idässä linjalla Vihti–Siuntio.[3]

Suomen itsenäistymisen jälkeen oli jonkin aikaa hiljaista, mutta vuonna 1919 Hangon seurakunta liitettiin Helsingin seurakuntaan. Nyt palvelukset harvinaistuivat, mutta ne olivat sitä juhlavampia koska Helsingistä tuli pappien mukana yleensä myös kuoro.

Talvisodan jälkeen kun Hanko luovutettiin Neuvostoliitolle, kirkon kellot, ikonostaasi ja kaikki esineistö evakuoitiin Helsinkiin. Venäläiset käyttivät taloa teatterina. Hangon palautuksen jälkeen kirkko oli lainassa luterilaisella seurakunnalla kunnes nämä saivat oman kirkkonsa kuntoon.[3]

Hangon kirkko jäi nyt tyhjilleen. Vuonna 1949 esitettiin sen lakkauttamista ja purkamista ja tehtävään määrättiin erityinen toimikunta. Toimikuntaan kuuluivat isä pastori Tapani Repo, johtaja Aleksander Denisoff ja Hangon kirkonisännöitsijä Nikolai Pasternack. Lausunnossaan toimikunta asettui jyrkästi purkamista vastaan, koska alueen ortodoksinen väestö kasvoi eikä suinkaan vähentynyt. Erityisesti ruotsinkielisten ortodoksien määrä oli lisääntymässä runsaasti. Lisäksi ei ollut suotuisa ajatus purkaa kirkkoa kun samaan aikaan oltiin rakentamassa uutta kirkkoa Lapinlahden hautausmaalle.

Seurakunnanneuvosto päättikin säilyttää ja korjata kirkon. Kirkko maalattiin ulkoa vuonna 1954 ja varsinainen peruskorjaus toteutui vuonna 1956–58. Helsingin piispa Aleksanteri vihki kirkon uudelleen 24. elokuuta 1958.

Kirkkoon saatiin entisten esineiden lisäksi myös lahjoituksia. Eräs merkittävimpiä oli kaksi kaunista kirkkolippua, jotka lahjoitti ne valmistanut taiteilija Ina Colliander.[4]

Kirkon vieressä ollut huonokuntoinen papintalo jouduttiin purkamaan ja tilalle valmistui uusi työkeskus vuonna 1967.[5]

Hangon kirkolle ei määrätty aluksi omaa pappia, mutta jatkuvasti kasvavan tarpeen ja pitkän välimatkan vuoksi perustettiin vuonna 1968 Lohjalle ortodoksinen työkeskus entiseen lääkärin kotivastaanottohuvilaan ja tiloihin sisustettiin tsasouna. Työkeskukselle vihittiin oma pappi, seurakunnan ensimmäinen diakoni isä Aleksander Korelin josta kolme vuotta myöhemmin tuli kirkkoherra. Lohjan papin hoidettavaksi määrättiin nyt myös Hangon kirkko.

Hangon kirkko on monella tavoin harvinainen. Se edustaa 1800-luvun lopun puukirkkoarkkitehtuuria jota menetettiin sodassa runsaasti rajan taakse. Eräs erikoisimpia esineitä kirkossa on sen kattokruunu: se on 12-haarainen ja siinä käytetään paksuja vahakynttilöitä. Pari kertaa on esitetty kruunun sähköistämistä, mutta ajatus on torjuttu koska kruunu nykyisellään on eräänlainen reliikki.

Hangon kirkko on sisustukseltaan hyvin samankaltainen kuin talvisodassa tuhoutunut Raivolan kirkko, ja siksi kirkossa kuvattiinkin kirjailija Edith Södergranin elämäkertaelokuvan Maa jota ei ole kohtaukset jotka sijoittuivat kirjailijan kodin vieressä olleeseen Raivolan kirkkoon. [6]