Hangon maalaiskunta

Hangon maalaiskunta (ruots. Hangö landskommun) oli Länsi-Uudellamaalla Hankoniemellä sijainnut Suomen kunta, joka senaatin vuonna 1909 antaman päätöksen mukaan oli määrä erottaa Bromarvista omaksi kunnakseen, mutta josta ei kuitenkaan tullut itsenäistä kuntaa. Vuoden 1977 alusta lähtien kunnan aiottu alue on kuulunut Hangon kaupunkiin.

Hangon maalaiskunta
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Hanko
Sijainti 59°52′N, 23°08′E
Lääni Uudenmaan lääni
Maakunta Uudenmaan maakunta
Perustettu selvennä
– emäpitäjä Bromarv
Liitetty 1977 (?)
– kuntiin Hanko
Pinta-ala 56,8 km²  [1]
(1.1.1927)
Väkiluku 2 744  [1]
(1927)
– väestötiheys 7,99 as./km²

Hangon maaseurakunta
Hangon maalaiskunnan rajat Uudenmaan läänin kartassa vuodelta 1919. Hangon kaupungin raja lisätty karttaan digitaalisesti.

Hangon maaseurakunta (ruots. Hangö landsförsamling) perustettiin vuonna 1910, ja siihen siirrettiin alueita sekä Hangon kaupungista että Bromarvin kunnasta.[2] Sillä oli Hangon kaupunkiseurakunnan kanssa yhteinen talous ja papisto.[3] Koska Suomessa kuntajako maaseudulla vielä tuohon aikaan oli sidoksissa seurakuntajakoon[4], uuden seurakunnan alueesta oli määrä muodostaa myös erillinen kunta, Hangon maalaiskunta.

Hangon maaseurakuntaan kuuluivat Täktomin, Santalan, Hangonkylän ja Majakkamaan kylät[5], joiden näin ollen oli määrä kuulua myös Hangon maalaiskuntaan.[6] Sen alueella Hangon kaupungin välittömässä läheisyydessä sijaitsi kaksi esikaupungin luontoista teollisuusaluetta: Tiilitehtaan alue (Tegelbruksområdet) ja Sahatehtaan alue (Sågområdet).[7]

Vuonna 1910 Hangon maalaiskunnan väkiluku oli 2684.[2] Seurakunnan kirkkona toimi vuodesta 1936 lähtien Täktomin kappeli.[5] Vuodesta 1977 lähtien seurakunnan entinen alue kuuluu myös kirkollisesti Hankoon.[5]

Alueliitos 1922

Vuonna 1922 osa kunnan alueesta liitettiin Hangon kaupunkiin. Liitetyllä alueella asui 2066 henkeä.[2] Liitoksen jälkeen maalaiskuntaan jäi vielä 56,8 neliökilometrin laajuinen alue, jonka asukasluku vuonna 1927 oli 2744.[1]

Kieliolot

Vuonna 1922 vahvistetun kielilain ja väestötilaston nojalla Valtioneuvosto päätti ensin, että Hangon maalaiskunta oli kaksikielinen, enemmistön kielenä ruotsi.[8] Alueliitoksen jälkeen valtioneuvosto päätti seuraavana vuonna, että kunta oli ruotsinkielinen.[9]

Tilastot

Vaikka Hangon maalaiskunnalla ei ollut omaa kunnallishallintoa, se laskettiin vielä 1920-luvulla väestö- ja elinkeinotilastoissa eri kunnaksi. Myöhemmin näin ei enää tehty.[2]

Myöhemmät vaiheet ja lakkauttaminen

Hangon maalaiskunnan alue kuului vuosina 1940–1941 Neuvostoliitolle vuokrattuun Hangon vuokra-alueeseen.

Vielä vuoden 1948 kunnallislain loppusäännöksessä (215 §:n 2. momentissa) todettiin, että kahdella kunnalla voi olla yhteinen kunnallishallinto, jos niin oli päätetty ennen lain voimaantuloa. Tällaisissa tapauksissa niihin oli sovellettava aikaisempia säännöksiä.[10] Ainoat Suomen kunnat, joihin tätä säännöstä enää sovellettiin, olivat Hangon maalaiskunta ja Bromarv.[11][12] Niidenkin osalta säännös menetti pian merkityksensä, koska Hangon maalaiskunnan aluetta pidettiin osana Bromarvin kunnan aluetta.[11]

Valtioneuvoston vuonna 1975 tekemällä päätöksellä Bromarvin kunta lakkautettiin vuoden 1977 alusta, jolloin sen alueesta liitettiin Hankoniemellä olevat kylät Hankoon, muu osa kunnan alueesta Tenholaan (nyk. Raasepori).[13] Vaikka päätöksessä ei mainittu Hangon maalaiskuntaa, kunta voitiin viimeistään tällöin katsoa lopullisesti lakkautetuksi.[12]

Lähteet
  1. ”Täydennyksiä: Hangon maalaiskunta”, Pieni tietosanakirja, 4. osa (San Remo–Öölanti), s. 1489. Otava, 1928. Teoksen verkkoversio.
  2. ”Väestö elinkeinon mukaan lääneittäin ja kunnittain vuosina 1880-1975”, Tilastollisia tiedonantoja nro 63: Väestön elinkeino, s. 23. Tilastokeskus, 1979. ISBN 951-46-4301-1. Teoksen verkkoversio.
  3. ”Hanko”, Tietosanakirja, 3. osa (Haggard–Kaiverrus), s. 102. Tietosanakirja oy, 1911. Teoksen verkkoversio.
  4. Kauko Heuru, Erkki Mennola, Aimo Ryynänen: ”Kunnallisen itsehallinnon historia”, Kunta: Kunnallisen itsehallinnon perusteet, s. 29. Tampere University Press, 2011. ISBN 978-951-44-8393-6.
  5. Täktomin kirkon ja seurakunnan vaiheita Hangon seurakuntayhtymä. Arkistoitu 1.1.2014. Viitattu 9.8.2016.
  6. Rosberg, J. E. ym. (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 1. osa, Uudenmaan lääni, s. 21. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1919.
  7. ”Hanko”, Tietosanakirja, 3. osa (Haggard–Kaiverrus), s. 105. Tietosanakirja oy, 1911. Teoksen verkkoversio.
  8. Valtioneuvoston päätös 337/1922, annettu 30.11.1922. Suomen asetuskokoelma 1922
  9. Valtioneuvoston päätös 247/1922, annettu 18.11.1923. Suomen asetuskokoelma 1923
  10. Kunnallislaki (642/1948), annettu 29.8.1948. Lainaus: "Sellaiseen kauppalaan, joka tämän lain voimaan tullessa kuuluu maalaiskuntaan," (ainoa sellainen ns. epäitsenäinen kauppala oli tuolloin Ikaalinen) "sekä kuntiin, jotka ovat yhteisen kunnallishallinnon alaiset, on, niin kauan kuin ne ovat siinä asemassa, sovellettataan tämän aseman edellyttämiä aikaisempia säännöksiä."
  11. Arno Hannus: Uusi kunnallislaki: Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuija nro 176, s. 359. WSOY, 1977. ISBN 951-0-07750-7.
  12. ”Voimaanpanosäännökset”, Komiteanmietintö 1973:60: Kunnallishallintokoietan mietintö, Uusi kunnallislaki ja siihen liittyvät lait, s. 128. Valtion painatuskeskus, 1973. ISBN ISBN 951-46-0428-8.
  13. Valtioneuvoston päätös 680/1975, annettu 24.7.1975
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.