Hangon kirkko

Hangon kirkko (ruots. Hangö kyrka) on kirkkorakennus Suomen eteläisimmässä kaupungissa Hangossa. Se on päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkko on valmistunut vuonna 1892. Se vaurioitui pahoin sodassa, mutta korjattiin perusteellisesti 1950-luvun alussa arkkitehti Bertel Liljeqvistin suunnitelmien mukaan.

Hangon kirkko
Hangö kyrka

Hangon kirkko elokuussa 2008.
Sijainti Vartiovuori, Hanko
Koordinaatit 59°49′26″N, 022°58′15″E
Seurakunta Hangon seurakuntayhtymä
Rakentamisvuosi 1892
Suunnittelija Johan Jacob Ahrenberg
Bertel Liljequist (korjaus 1950-luvun alussa)
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 400[1]
Tyylisuunta funktionalismi, alun perin uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Alkuperäinen ulkonäkö ja vaurioituminen

Kirkon suunnitteli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg. Kirkko rakennettiin punatiilestä vuosina 1890–1892 koristeelliseen uusgoottilaiseen tyyliin.[1] Se oli punatiilipintainen ja siinä oli muun muassa sivutorneja.[2]

Hankoniemi, sitä ympäröivät merialueet ja noin 400 saarta oli vuokrattu Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi Moskovan rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Vuokra-aika alkoi 23. maaliskuuta 1940 ja Neuvostoliitto luopui alueesta 2. joulukuuta 1941. Hanko kärsi pahoin sodissa ja vuokra-aikana: pommitukset olivat tehneet tuhojaan, julkisia rakennuksia oli räjäytetty palasiksi, mukaan lukien Hangon vesitorni.[3] Kirkko oli vesitornin vieressä ja oli toiminut vuokra-aikana teatterina ja elokuvateatterina. Vesitornin räjäytys vaurioitti kirkkoa pahasti – jopa uuden kirkon rakentamista harkittiin.[2]

Korjaus sodan tuhojen jäljiltä

Kirkko kuitenkin korjattiin 1950-luvun alussa ja se vihittiin uudelleen käyttöön 1953. Kirkon ulkonäkö muuttui perusteellisesti. Pommitukset olivat tuhonneet kirkkoa ja Hangon meri-ilmasto oli jättänyt jälkensä: poltettu tiili ei kestänyt. Sivutorneista ja runsaista muuratuista koristeista luovuttiin ja kirkko rapattiin harmaaksi. Uudistettu ulkonäkö edustaa funktionalismia. Myös kirkon sisätilojen ilme muuttui.[2]

Kirkko sai erillisen sakariston vuonna 1971[2], sakaristossa on myös pieni vihki- ja kastekappeli.[4] Kirkon sisätiloja korjattiin vuonna 1973, arkkitehti Lars Rejström suunnitteli korjauksen.[4] Sisätiloja on korjattu myös 1992.[4] Kirkon alttariseinässä ollut ikkuna-aukko oli muurattu aikanaan umpeen. Vuonna 2004 aukko avattiin, uusi ruusuikkuna on arkkitehti Gunnel Helanderin ja lasitaiteilija Carita Heinrichsin käsialaa.[2]

Sisätilat

Kirkon alttarilla on kopio Bertel Thorvaldsenin Kristus-patsaasta.[2] Patsas on saatu lahjoituksena kirkon vihkiäisiin 1. adventtina 1892.[4] Alkuperäinen patsas on Kööpenhaminan tuomiokirkossa (tansk. Vor Frue Kirke). Kristus-patsas on välillä ollut kirkkosalin puolella ja alttarilla on ollut tekstiilitaiteilija Oili Mäen työ Välittäjä.[4] Kun patsas siirrettiin takaisin alttarille vuonna 1992, Välittäjä ja Mäen toinen työ Maria sijoitettiin kuorin sivuille. Tekstiilityöt on hankittu vuonna 1973.[4]

Kirkon urut ovat mekaaniset, vuodelta 1965 peräisin olevat 29-äänikertaiset pohjoissaksalaistyyppiset barokkiurut. Ne on rakentanut saksalainen Paul Ott.[4] Kirkossa on myös votiivilaiva, kirkkolaiva Hangö, jonka 36-metrinen esikuva on rakennettu Bromarvissa vuonna 1877.[4]

Hangon seurakunnat

Hangon seurakunta on perustettu vuonna 1874 ruotsinkielisenä. Vuonna 1962 seurakunta jaettiin suomenkieliseksi ja ruotsinkieliseksi seurakunnaksi. Toimitilat ovat yhteiset.[5]

Lähteet
  1. Hangon kirkko Hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.
  2. Hangon kirkon historiikki Hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.
  3. Asola, Ismo: Vesitorni – yhdyskunnan maamerkki, s. 143. Helsinki: Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL, 2003. ISBN 951-758-434-2.
  4. Hangon kirkon esite. Hangon seurakuntayhtymä.
  5. Tietoa seurakunnasta hangon suomalainen seurakunta. Viitattu 10.10.2021.

    Aiheesta muualla
    • Hangon kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.
    Uudenmaan kirkot (pois lukien Espoo, Helsinki ja Vantaa)

    Askola – Bromarv – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti 

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.