Hammasvalaat

Hammasvalaat (Odontoceti) on toinen valaiden nykyisistä alalahkoista. Siinä on hetulavalaiden lahkoa paljon enemmän lajeja. Hammasvalaiden ryhmään kuuluu pyöriäisiksi, delfiineiksi ja valaiksi kutsuttuja lajeja.

Hammasvalaat
Pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus)
Pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat
Odontoceti
Flower, 1867
Katso myös

  Hammasvalaat Wikispeciesissä
  Hammasvalaat Commonsissa

Hammasvalaat ovat keskimäärin hetulavalaita pienempiä. Pienimpien lajien pituus on noin metri, kookkain laji taas on 18 metrin pituinen kaskelotti. Koiras on aina naarasta suurempi. Hammasvalaiden saaliseläimet ovat paljon suurikokoisempia kuin hetulavalaiden.

Anatomia

Kallo on epäsymmetrinen valaiden kaikuluotauskyvyn takia: osa oikean puoliskon luista on kehittynyt voimakkaammiksi kuin vastaavat luut vasemmalla puolella.

Hampaiden lukumäärä vaihtelee kahdesta 250:een; joskus hampaita on vain alaleuassa. Hampaat ovat rakenteeltaan yksinkertaisia tarttumahampaita,[1] useimpien lajien hampaat ovatkin suipot ja terävät. Ravintonsa hammasvalaat nielevät silti kokonaisena, sillä hampaita ei käytetä saaliin hienontamiseen vaan vain sen kiinni saamiseen.

Sieraimet ovat kehittyneet yhdeksi epäsymmetrisesti sijaitsevaksi hengitysreiäksi,[2] joka sijaitsee päälaella. Hajulimakalvo ja aivojen hajukeskus puuttuvat kokonaan.

Kurkunpään kaksi rustoa muodostaa hanhen nokan muotoisen putken, joka ulottuu pitkälle nenäonteloon ja sulkeutuu tarvittaessa rengaslihaksen avulla. Hammasvalaiden suunnistuksessa ja viestinnässä käyttämä ääntely ei synny kurkunpäässä, koska äänijänteitä ei valailla ole lainkaan, vaan nenäontelossa.

Monien hammasvalaslajien aivot – etenkin pikkuaivot – ovat erittäin kehittyneet ja hyvin suuret. Aivokuori on paljon poimuisempi kuin ihmisellä[3].

Heimot

Hammasvalaisiin kuuluu seitsemän elossa olevaa heimoa:[4]

Lähteet
  1. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 12 (U-Ö), s. 33. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5142-3.
  2. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 2 (H), s. 39. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5128-8.
  3. Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): ”Valaat”, Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 483. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
  4. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Odontoceti Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 22.12.2021. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.