Plakki

Plakki tai täsmällisemmältä nimeltään hammasplakki[1][2] on hampaissa olevaa biofilmiä, limapeitettä, joka sisältää bakteereja sekä niiden aineenvaihduntatuotteita.[3]

Hammasplakin syntymistä edeltää syljen musiini-proteiineista hampaan pinnalle muodostuva kalvomainen kerros. Tähän kerrokseen eräät suun bakteereista (streptokokki- ja actinomyces-bakteerit) osaavat kiinnittyä. Suun muut bakteerit pystyvät puolestaan kiinnittymään näin pohjustettuun tahmeampaan pintaan. Bakteerien määrä kasvaa nopeasti. Plakiksi kutsutaan hampaan pinnalle kehittynyttä järjestäytynyttä bakteeriyhdyskuntaa eli biofilmiä. Tämän bakteerit erittävät ympärilleen suoja-ainetta, joka edistää plakin säilymistä elimistön puolustusta vastaan. Plakin koostumus vaihtelee hampaiston eri osissa ja hampaistossa esiintyvissä taudeissa.[1][4]

Joidenkin arvioiden mukaan milligrammassa plakkia on sata miljoonaa bakteerisolua. Hampaan pinta ei puhdistu itsestään ihon tai limakalvon pintasolukon vaihtumisen tavoin, koska hampaisto ei uusiudu. Siksi hampaiden pinnalle kiinnittynyt plakki tulee poistaa mekaanisesti: hampaita harjaamalla ja hammasvälejä hammasväliharjalla, hammastikuilla tai hammaslangalla puhdistaen. Hampaiden puhdistuksen kattavuuden voi testata halutessaan käyttämällä apteekista saatavia plakin värjäykseen soveltuvia väritabletteja. Näiden avulla voi paikallistaa normaalin hampaidenpesun yhteydessä huonosti puhdistettuja kohtia ja tehostaa suuhygieniaa.[1] Uudemmissa ohjeissa suuta ei suositella purskuteltavan vedellä puhdistuksen lopuksi; ylimääräinen fluoritahna vain syljetään pois suusta. Näin menetellen erityisesti hampaiden välipinnat saavat enemmän fluoria, suuhygienia paranee ja reikiintyminen vähenee.[5] Vanhempien tulisi puhdistaa alle 6-vuotiaiden lasten hampaat. Hampaiden harjaus ja fluorihammastahnan käyttö on hyvä aloittaa heti ensimmäisten maitohampaiden puhjettua. Vanhempien on syytä valvoa, ettei lapsi nielisi hammastahnaa. Pienille lapsille on olemassa omia, lievemmin fluorattuja ja maultaan miellyttävämpiä hammastahnoja; osassa näistä ei ole hankaavia ainesosia maitohampaiden pinnan kulumisen estämiseksi.[6] Mikäli alle kouluikäiselle käytetään tavallista hammastahnaa, tulisi tahnan määrän olla huomattavasti aikuisten käyttämää tahnamäärää vähäisempi.[7] Kouluikäinen lapsi voi käyttää jo tavallista hammastahnaa, mutta tahnamäärä saisi olla vähäinen eli noin herneenkokoinen annos hampaanpesua kohti.[8]

Pitkään paikallaan ollut plakki kovettuu syljen kalsiumyhdisteiden vaikutuksesta hammaskiveksi. Hammaskivi[9] on kivettynyttä plakkia, joka ei enää irtoa harjaamalla tai hammasvälejä puhdistamalla. Siksi se täytyy poistaa hammaslääkärin tai suuhygienistin luona. Hammaskiveä voi olla ikenen alla ja ikenen päällä. Hammaskiveä poistetaan hammaslääkärin tai suuhygienistin luona ultraäänilaitteella tai hammaskivi-instrumenteilla.[10]

Hampaan pinnalle kertynyt runsas plakki ja hammaskivi aiheuttavat jokaiselle ienrajassa esiintyvän ientulehduksen. Tässä tulehduksen synnyttämässä ienverenvuodossa on kyse elimistön normaalista puolustusreaktiosta bakteerien aiheuttamaa ärsytystä vastaan.[11] Lisäksi plakki ja hammaskivi edesauttaa hampaiden reikiintymistä eli kariesta. Pitkään hoitamaton hampaisto voi johtaa myös hampaan kiinnityskudossairauteen eli parodontiittiin. Plakin poistaminen on tärkein ehkäisevin toimenpide gingiviittiä, parodontiittia ja kariesta vastaan.[1][10][12]

• 
  Plakkia ja sen puutteellisen poiston seurauksena syntynyttä hammaskiveä hampaiden tyvessä.
• 
  Plakin baktereja mikroskooppikuvassa. Kuvan numeroidut viivat ovat 10 µm etäisyydellä toisistaan.
• 
  Hammaskiveä.