Hallintolainkäyttö
Hallintolainkäyttö tarkoittaa hallintoasioista tehtyjen valitusten oikeuskäsittelyä. Hallintoasiat ovat julkisoikeudellisia oikeussuhteita, joille on tyypillistä yksipuolisuus: niissä viranomainen tekee yksipuolisesti yksityishenkilöä velvoittavan päätöksen.
Hallintotuomioistuimet eri maissa
Kaikissa maissa, joissa on toimiva oikeusturvajärjestelmä, useimmista hallintopäätöksistä on mahdollista valittaa tuomioistuimeen. Useimmissa anglosaksista common law- eli tapaoikeusjärjestelmää noudattavissa maissa sekä Islannissa, Norjassa ja Tanskassa muutoksenhaku tehdään tavallisessa siviiliasioita hoitavassa tuomioistuimessa. Sen sijaan maissa, joiden oikeusperinne perustuu roomalaiseen tai germaaniseen oikeuteen, hallintoasioiden muutoksenhaku suoritetaan erityisissä hallintotuomioistuimissa. Euroopan unionin vanhoista 15 jäsenmaasta hallintotuomioistuimia onkin kaikissa muissa paitsi Tanskassa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa. Näiden maiden hallintolainkäyttöperiaatteet jakautuvat kahteen eri pääperinteeseen, saksalaiseen ja ranskalaiseen. Unionijäsenyys ei sinänsä edellytä miltään jäsenmaalta, että sen tulisi noudattaa jotakin näistä perinteistä, mutta se edellyttää jäsenvaltioilta toimivaa oikeusjärjestelmää, joka kykenee täytäntöönpanemaan unionioikeuden säännökset. Tämä vaatii sitä, että yksilöillä on käytössään toimivat muutoksenhakukeinot.[1]
Ranska
Ranskan hallintotuomioistuinjärjestelmä on kolmiportainen. Se koostuu ensimmäisen asteen tribunal administratif-oikeuksista, keskiasteesta, jonka muodostavat cour administratif d'appel-tuomioistuimet, sekä ylioikeudesta Conseil d'Etat. Näistä ylioikeus on ennakkopäätöstuomioistuin, joka käsittelee ainoastaan oikeudellisesti epäselviä kysymyksiä olettaen, että alemmat oikeusasteet ovat selvittäneet tapauksessa olennaiset tosiseikat.
Oikeusprosessi painottuu kirjalliseen puoleen, vaikka myös suullisia käsittelyjä voidaan järjestää. Kuten ranskalaisessa oikeudessa yleisemminkin, tuomioistuimen puheenjohtaja johtaa käsittelyä aktiivisesti ja toimii oma-aloitteisesti saadakseen asiaan selvitystä. Hallintolainkäytön perusteet on säädetty laissa, mutta merkittävä osa prosessioikeudesta perustuu vuosikymmenien mittaan syntyneeseen käytäntöön.[1]
Ruotsi
Koska Suomi on useissa oikeusasioissa seurannut Ruotsin esimerkkiä, Ruotsin hallinto-oikeusjärjestelmä on samankaltainen kuin Suomessa. Se koostuu kolmesta portaasta, jotka ovat lääninoikeus (ruots. länsrätt), kamarioikeus (ruots. kammarrätt) ja korkein hallinto-oikeus (ruots. högsta förvaltningsdomstolen), jonka nimi oli aikaisemmin regeringsrätten. Tärkeimmät muutoksenhakukeinot ovat hallinto- ja kunnallisvalitus. Käsittelyn perusperiaatteet ovat samat kuin Suomessa, mutta suulliset käsittelyt tuntuvasti yleisempiä. Toisin kuin Suomessa, alkuperäisen päätöksen tehneellä hallintoviranomaisella on aina oikeus valittaa ylempään tuomioistuimeen.[1]
Saksa
Saksa edustaa hallintotuomioistuinten erästä perusjärjestelmää. Saksassa hallintoasiat jaetaan yleisiin hallintoasioihin, verohallintoon sekä sosiaalihallintoon. Kutakin asialuokkaa varten on oma tuomioistuinlaitoksensa. Yleisissä ja sosiaaliasioissa oikeuslaitos on kolmiportainen (Verwaltungsgerichte, Oberverwaltungsgerichte ja Bundesverwaltungsgericht sekä Sozialgerichte, Landessozialgerichte ja Bundessozialgericht), veroasioissa taas kaksiportainen (Finanzgerichte ja Bundesfinanzhof). Käsittely tuomioistuimissa on pääosin suullista ja perustuu kustakin tuomioistuimesta annettuihin tarkkoihin säädöksiin.[1]
Suomi
- Pääartikkeli: Suomen hallintolainkäyttö
Suomen hallintotuomioistuinjärjestelmä on kaksiportainen. Useimmissa asioissa ensimmäisenä asteena on hallinto-oikeus, jonka päätöksistä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Eräissä asialuokissa on erityisiä muutoksenhakuelimiä, joihin kuuluvat muun muassa markkinaoikeus, verotuksen oikaisulautakunnat, aluehallintovirastot eräissä asioissa sekä kutsunta-asiain keskuslautakunta.
Hallinto-oikeudellinen prosessi saatetaan vireille joko hallintovalituksella tai kunnallisvalituksella. Näistä hallintovalituksen voi tehdä vain asianosainen, kun taas kunnallisvalituksen voi tehdä kuka tahansa kunnan jäsen.
Hallinto-oikeudellinen prosessi on Suomessa lähinnä kirjallinen, mutta tarpeen vaatiessa voidaan toimittaa myös suullisia käsittelyjä. Ranskalaista käytäntöä seuraten tuomioistuin toimii prosessissa aktiivisesti pyrkien selvittämään asian tarpeellisessa laajuudessa. Asian vienti hallinto-oikeuteen on yksityiselle osapuolelle melko riskitöntä, sillä valittaja voidaan tuomita maksamaan viranomaisen oikeuskulut vain erityisestä syystä.
Lähteet
- HE 217/1995. Yleisperustelut Viitattu 19.4.2007.