Hallescher FC
Hallescher FC on saksalainen jalkapalloseura Hallesta. Se on voittanut historiansa aikana kaksi DDR:n mestaruutta.
Hallescher FC | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Hallescher Fußball Club e.V. | ||
Perustettu | 26. tammikuuta 1966 | ||
Kenttä | Erdgas Sportpark | ||
– kapasiteetti | 15 057 | ||
Sarja | 3. Liga | ||
Puheenjohtaja | Michael Schädlich | ||
Päävalmentaja | Florian Schnorrenberg | ||
|
Seuran historia alkaa vuonna 1946 perustetusta SG Glauchasta, mutta vuonna 1966 perustettiin Hallesche FC Chemie. Saksojen yhdistymisen jälkeen seuran nimeksi vaihdettiin Hallescher FC, jona se myös nykyisin tunnetaan. Nykyisin seura pelaa maan kolmannella sarjatasolla.
Historia
Seuran historia ulottuu vuonna 1946 perustettuun SG Glauchaan. Kyseinen seura vaihtoi vuonna 1948 nimekseen SG Freiimfelde Halle.[1] Samana vuonna se pääsi Ostzonenmeisterschaftin loppuotteluun, jonka se hävisi SG Planitzille.[2] Vuotta myöhemmin seuran nimeksi vaihdettiin ZSG Union Halle ja samana vuonna seura voitti Ostzonenmeisterschaftin loppuottelun, jossa sillä oli vastassa SG Fortuna Erfurt. Kaudella 1949–1950 pelattiin ensimmäistä kertaa DDR-Oberligaa, jolloin Halle sijoittui sarjan viidenneksi. Vuoden 1950 aikana seuran nimi vaihtui SV Turbine Halleen. Kausi 1951–1952 oli seuran osalta sen siihenastisen historian paras, sillä tällöin se voitti DDR:n mestaruuden neljän pisteen erolla SG Volkspolizei Dresdeniin.[3] Vuonna 1954 seuran jalkapallotoiminta irrotettiin omaksi itsenäiseksi seurakseen ja nimettiin SC Chemie Halle-Leunaksi. Nimenvaihdoksen myötä seura putosi DDR-Ligaan.[1] Joulukuussa 1956 Halle voitti FDGB-Pokalin loppuottelussa ASK Vorwärts Berlinin maalein 2–1. Kaudeksi 1957 Halle nousi takaisin pääsarjaan ja onnistui säilyttämään sarjapaikan niukasti paremmalla maalierolla BSG Lokomotive Stendaliin.[4]
Vuonna 1958 kaupungin seurat SC Wissenschaft Halle ja SC Chemie Halle-Leuna fuusioituivat muodostaen SC Chemie Hallen. Samalla SC Wissenschaftista syntyi SC Chemie Hallen kakkosjoukkue. Kausi 1958 päättyi seuran osalta kuitenkin putoamiseen, jonka takia seuran kakkosjoukkue irtaantui takaisin omaksi seurakseen. Vuonna 1959 seuran päävalmentajaksi siirtyi Otto Werkmeister, joka johdatti seuran takaisin pääsarjaan. Kolme vuotta myöhemmin seura voitti toisen DDR:n cup-mestaruuden. Vuonna 1964 Halle putosi Oberligasta yhdeksi kaudeksi, mutta onnistui nousemaan liigan maalikuninkaan, Bernd Branschin, johdolla takaisin pääsarjaan. Vuoden 1966 tammikuussa seura nimettiin Hallesche FC Chemieksi. Kaudella 1970–1971 HFC Chemie saavutti parhaan sarjasijoituksensa Oberligassa sijoittuen pronssille. Hyvän sarjasijoituksen ansiosta seura pääsi UEFA Cupiin. HFC Chemie sai ensimmäisellä kierroksella vastaansa PSV Eindhovenin, jonka kanssa se pelasi 0–0 tasapelin.[4] Chemie matkusti vierasotteluun, mutta yöllä hotellihuoneessa alkoi tulipalo, jonka johdosta useita ihmisiä kuoli. Yksi kuolonuhreista oli joukkueen nuori pelaaja Wolfgang Hoffmann. Tragedian johdosta seura luovutti ottelun.[5]
Kauden 1972–1973 päätteeksi seura putosi pääsarjasta, mutta nousi taas yhden kauden jälkeen takaisin. Seuraavan kymmenen vuoden ajan se säilytti sarjapaikkansa, mutta putosi taas vuonna 1984. Tällä kertaa nousu ei onnistunut heti yhden kauden jälkeen vaan vasta vuonna 1987. Vuonna 1991 HFC Chemie sijoittui sarjan neljänneksi ja sai osallistumisoikeuden 2. Bundesliigaan.[4] Samana vuonna nimeksi vaihdettiin nykyinen Hallescher FC. Kausi Saksan toisella sarjatasolle päättyi putoamiseen ja muutaman kauden päästä seura oli pudonnut jo neljännelle sarjatasolle. 2000-luvun alun Hallescher FC pelasi maan alasarjoja ja vuodesta 2008 lähtien se pelasi Regionalliga Nordissa.[1] Kauden 2011–2012 päätteeksi seura nousi kolmannelle sarjatasolle, 3. Ligaan.[6]
Seura
Stadion
Seuran kotistadionina toimi pitkään Kurt-Wabbel-Stadion, jonka katsojakapasiteetti oli 23 860. Se valmistui vuonna 1936, jolloin sinne mahtui 36 000 katsojaa. Tällöin stadion tunnettiin vielä nimellä Kampfbahn der Stadt Halle. Vuonna 1945 se nimettiin Kurt-Wabbel-Stadioniksi. Toisen maailmansodan jälkeen stadionista tuli kaupungin sekä Keski-Saksan tärkein urheilustadion. 1970-luvulta Saksojen yhdistymiseen saakka Kurt-Wabbel-Stadionia käytettiin lähinnä jalkapallotoiminnassa.[7] Vuonna 2008 Hallen kaupunginvaltuusto päätti stadionin saneerauksesta. Tarkoitus oli rakentaa moderni 10 000 katsojan stadion nykyisen tilalle.[8] Syyskuussa 2011 avattiin uusi Erdgas Sportpark.[9]
Saavutukset
- DDR:n mestaruus: 1949, 1952
- DDR:n cup-mestaruus: 1956, 1962
- Sachsen-Anhalt-Pokal: 1994, 2002, 2008, 2010[10]
- Keski-Saksan mestaruus: 1921, 1928[11]
DDR:n maajoukkuepelaajat
Seurassa pelatessaan kaksitoista pelaajaa on myös edustanut DDR:n maajoukkuetta. Eniten maaotteluita pelasi Bernd Bransch, joka edusti maata 72 kertaa. Hän oli myös eniten maaleja maajoukkueelle tehnyt Halleschen pelaaja.[12]
|
|
Sarjasijoitukset
|
|
Lähteet
- Der HFC - Ein kurzer Auszug aus seiner Geschichte Hallescher FC. Arkistoitu 4.6.2012. Viitattu 9.7.2010. (saksaksi)
- Mastrogiannopoulos, Alexander: East Germany 1947/48 rsssf. Viitattu 9.7.2010. (englanniksi)
- Mastrogiannopoulos, Alexander: East Germany 1951/52 rsssf. Viitattu 9.7.2010. (englanniksi)
- Leske, Hans: Enzyklopädie des DDR-Fussballs, s. 353–355. Göttingen: Verlag die Werkstatt, 2007. ISBN 978-3-89533-556-3. (saksaksi)
- Das späte Spiel 28.4.2006. Die Tageszeitung. Viitattu 9.7.2010. (saksaksi)
- Halle ist wieder im Spiel 20.5.2012. Mitteldeutsche Zeitung. Viitattu 23.8.2013. (saksaksi)
- Kurt-Wabbel-Stadion Halle. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 31.7.2010. (saksaksi)
- Gunkel, Gerhard: Stadtrat stimmt für Sanierung des Stadions 26.11.2008. Halle. Viitattu 31.7.2010. (saksaksi)
- Erdgas-Sportpark in Halle wird eröffnet 19.9.2011. stadionwelt.de. Arkistoitu 16.12.2014. Viitattu 23.8.2013. (saksaksi)
- Landespokal Sachsen-Anhalt Sieger im Überblick Transfermarkt. Viitattu 31.7.2010. (saksaksi)
- Abbink, Dinant: Germany - Championships 1902-1945 rsssf. Viitattu 31.7.2010. (englanniksi)
- Leske, Hans: Enzyklopädie des DDR-Fussballs, s. 555–557. Göttingen: Verlag die Werkstatt, 2007. ISBN 978-3-89533-556-3. (saksaksi)
Aiheesta muualla
- Virallinen kotisivu (saksaksi)