Hakob Hakobjan

Hakob Hakobjan Mnatsakani (arm. Հակոբ Հակոբյան Մնացականի, ven. Акоп Мнацаканович Акопян, Akop Mnatsakovitš Akopjan; 29. toukokuuta 1866 Jelizavetpol, nykyinen Gəncə – 13. marraskuuta 1937 Tbilisi) oli armenialainen runoilija. Neuvostoaikana häntä pidettiin Armenian proletaarirunouden perustanlaskijana.[1]

Hakob Hakobjan neuvostoliittolaisessa postimerkissä.

Hakob Hakobjan syntyi käsityöläisperheeseen. Hän opiskeli paikallisessa lukiossa ja työskenteli eri ammateissa Tbilisissä ja Bakussa. Hän osallistui Taka-Kaukasian vallankumousliikkeeseen ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1904.[1]

Hakobjanin ensimmäinen runokirja ilmestyi vuonna 1899. Hän kirjoitti vallankumousrunoutta ja käänsi armeniaksi Kansainvälisen. Runoilijan maailmankuvan muodostumiseen vaikutti hänen ystävänsä Stepan Šaumjan.[1]

Bolševikkien vallattua Georgian Hakobjan nimitettiin Georgian pankkikomissaariksi ja valittiin Taka-Kaukasian federaation toimeenpanevan keskuskomitean jäseneksi. Runoilijan pääaiheiksi muodostuivat sosialistinen rakennustyö ja neuvostokansojen ystävyys. Hakobjanin tunnetuimpia teoksia ovat runoelmat Havasarutjun (”Tasa-arvo”, 1917), Avstvatsnery hosetsin (”Jumalat alkoivat puhua”, 1922), Šir-Kanal (1924) ja Volhovstroi (1925). Vuonna 1923 hänelle myönnettiin Armenian ja Georgian kansanrunoilijan arvonimi.[1]