Hajautettu työ

Hajautettu työ on sukua käsitteelle etätyö. Keskustelu etätyöstä sai alkunsa 1970-luvun alun öljykriisistä, kun amerikkalaistutkijat (Jack Nilles kollegoineen) esittivät laskelmiaan työmatkaliikenteen vähentämisen kansantaloudellisista säästövaikutuksista.

Vielä tuolloin arveltiin, että suurkaupunkien kasvaviin liikenneongelmiin olisi löydettävissä ratkaisu toisaalta etätyökeskuksista ja toisaalta työn siirtämisestä koteihin. Sittemmin ympäristönäkökulma on jäänyt sivummalle ja etätyötä on alettu markkinoida keinona parantaa sekä organisaatioiden että yksilöiden tuottavuutta. Nykyisin etätyö nähdäänkin yhdeksi joustavan tai hajautetun työn muodoksi.

Vaihtoehtoisin käsittein tutkimuskirjallisuudessa puhutaan virtuaalityöstä ja -tiimeistä. Myös sellaiset englannin kielestä omaksutut uudissanat kuin e-työ (electronic work) ja mobiilityö (mobile work) ovat varsin yleisiä tutkijoiden puheessa. Yleiskielessä tavanomaisimmin kuitenkin puhutaan etätyöstä.

Hajautettu työ on perinteistä kotona tehtävää etätyötä laajempi käsite. Hajautetulla työllä viitataan joko osittain tai kokonaan tieto- ja viestintätekniikan välityksellä tapahtuvaan työn organisointiin tietyn yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Hajautetusta työstä käytetään nykyään myös termiä läsnätyö.

Esimerkiksi Pasi Lahtinen (2000) on määritellyt hajautetun työn tietoverkkojen tuottamaksi mahdollisuudeksi murtaa työn fyysisiä rajoituksia ja samanaikaisesti voimistaa eri toimijoiden välistä verkottumista ja yhteistyötä. Nina Mustikkamäki (2003) on vastaavasti korostanut, että työn hajautuminen kytkeytyy yritystoiminnan ja työelämän verkostomaisiin rakenteisiin.

Toisin sanoen hajautetuissa työorganisaatioissa on kyse tietoteknisesti verkottuneista yhteisöistä, joiden jäsenet voivat olla fyysisesti etäällä toisistaan mutta silti työskennellä yhteisen päämäärän eteen.

Hajautetun työn käsitettä voidaan pitää perusteltuna, koska se kokoaa yhteen useita rinnakkaisia termejä, jotka kuvaavat joustavan työn eri ulottuvuuksia. Siinä missä esimerkiksi etätyöhön on perinteisesti liittynyt mielikuva yksin kotona työskentelystä, hajautetun työn käsite kuvaa paremmin nykyisiä työelämän vaatimuksia.

Erityisesti niin sanotulle tietotyölle luontaisena ympäristönä voidaan pitää erityyppisiä projektiorganisaatiota tai verkostoja, joita luonnehtii matala hierarkia, joustavuus sekä työprosessien löyhä aika- ja paikkasidonnaisuus.

Työelämän tutkijat ovatkin kiinnittäneet huomiota siihen, että monissa asiantuntija-ammateissa työn aika- ja paikkaulottuvuudet ovat moninaistuneet: tietotyö kulkeutuu työpaikoilta koteihin, kulkuvälineisiin ja vapaa-aikaan.