Haivoron

Haivoron (ukr. Гайворон) on kaupunki Keski-Ukrainassa Etelä-Bugin vasemmalla eli koillisenpuoleisella rannalla. Kaupunki sijaitsee hallinnollisesti Kirovohradin alueen Holovanivskin piirissä, maanteitse 245 kilometriä aluekeskus Kropyvnytskyistä länteen. Kaupungissa on rautatieasema.[1][2][3][4][5]

Haivoron
(Гайворон)
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Haivoron

Koordinaatit: 48.3409°N, 29.8672°E
Valtio Ukraina
Alue Kirovohradin alue
Piiri Holovanivskin piiri
Pinta-ala  ([1])
 – Kokonaispinta-ala 11,3 km²
Väkiluku (2021) 14 214









Haivoron on Holovanivskin piirin (121 150 as., 2021) väkirikkain asutustaajama. Kaupungin asukasluvuksi arvioitiin 14 214 (2021).[6][3] Vuonna 2001 asukkaita oli 16 126, ja heistä valtaosa oli etnisesti ukrainalaisia.[1]

Tammikuun keskilämpötila Haivoronissa on -5,5 ja heinäkuun +20,3 celsiusastetta. Keskimääräinen vuosisademäärä on 520 millimetriä.[2]

Haivoronista on tehty arkeologisia löytöjä usealta aikakaudelta.[1] Kuudennen ja seitsemännen vuosisadan (jaa.) asutusta pidetään yhtenä varhaisslaavien raudanvalmistuksen paikkakuntana; sieltä on löydetty 25 raudansulatusuunin jäänteet.[1][7] Nykyinen asutus on tunnettu 1700-luvun alkupuolelta lähtien ja muodostunut kolmen asutun paikan yhdistelmänä. Nälänhätä 1921, 1932–33 ja 1947. Oli 29. heinäkuuta 1941 ja 11. maaliskuuta 1944 välisen ajan saksalaisten miehittämänä; tällöin yli 500 asukasta menehtyi. Kaupunkityyppiseksi taajamaksi Haivoron tuli vuonna 1938 ja kaupungin aseman se sai vuonna 1949. Seudulla on magmakiviesiintymä, josta saadaan rakennuskiveä ja kivimurskaa. Paikkakunnalta louhittua graniittia on käytetty rakennusmateriaalina Odessassa. Vuonna 1964 valmistui vesivoimalaitos.[1][2]

Haivoron oli Haivoronin piirin hallinnollinen keskus vuoteen 2020 saakka.[1][2][6] Ukrainan aluehallinnon uudistuksessa kesällä 2020 maan piirien lukumäärää vähennettiin ja Haivoronista tuli osa Holovanivskin piiriä.[6]

  • Haivoronin vesivoimalaitos.
    Haivoronin vesivoimalaitos.
  • Haivoronin rautatieasema ja ratapihaa.
    Haivoronin rautatieasema ja ratapihaa.

Lähteet
  1. O. A. Pavlytšyk: Haivoron (Гайворон) Entsyklopedija Sutšasnoji Ukrajiny - Encyclopedia of Modern Ukraine. 2006. Viitattu 5.2.2023. (ukrainaksi)
  2. Haivoron (Гайворон) (ISBN 5-88500-005-0) Ukrainan maantieteen tietosanakirja, osa 1: A-Ž, s. 236. 1989. Viitattu 5.2.2023. (ukrainaksi)
  3. Marija Timoninoija & Olena Vyšnevska (editors): Tšyselnist najavnoho naselennja Ukrajiny na 1 sitšnja 2021 - Number of Present Population of Ukraine, as of January 1, 2021 (pdf) (Ukrainan paikkakuntien viralliset väkilukuarviot 1.1.2021) 2021. Kiova: Deržavna služba statystyky Ukrajiny, Devstat Ukrajiny / Statistics Ukraine (Ukrainan tilastokeskus), ukrcensus.gov.ua. Arkistoitu 14.2.2022. Viitattu 5.2.2023. (ukrainaksi), (englanniksi)
  4. Je. L. Makarevitš (redaktor): Atlas avtomobilnyh dorog. Zapadnaja Jevropa. Strany Baltii, Rossija, Belarus, Ukraina, Moldova 1:700 000. s. 155. Minsk, Valko-Venäjä: Izdatelstvo Jansejan, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
  5. Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva, s. 80-81, Ukrainan ja Moldovan itäinen osa. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto, mittakaava 1:750 000...1:35 000 000. Omsk: FGUP Omskaja kartografitšeskaja fabrika, 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  6. Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Arkistoitu 25.2.2022. Viitattu 5.2.2023. (ukrainaksi)
  7. Oleg M. Pryh’odnjok: Haivoron (Гайворон) Entsyklopedija istorija Ukrajiny (Ukrainan historian tietosanakirja), history.org.ua. Viitattu 5.2.2023. (ukrainaksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.