Hailuodon vanha kirkko

Hailuodon vanha kirkko oli yksi Suomen vanhimmista puisista kirkkorakennuksista Hailuodon saarella Perämerellä. Sen rakentaminen aloitettiin 1610-luvulla ja saatiin päätökseen vuonna 1620. Rakennus oli 17,8 metrin pituinen ja yhdeksän metrin levyinen tukipilarikirkko, jonka länsitorni oli pystytetty rakennuksen länsipäädyn päälle. Kirkko oli koristeltu maalauksin, mutta maalarin nimi ei ole tiedossa. Koristelu uudistettiin vuonna 1659, jolloin maalaukset teki kirkkomaalari Christian Wilbrandt.

Hailuodon vanha kirkko.

Kirkko tuhoutui tulipalossa vuonna 1968.

Seurakunnan kasvaessa rakennus kävi ahtaaksi, joten vuonna 1686 kirkkoa pidennettiin lähes seitsemällä metrillä. Sittemmin kirkon torni oli päässyt kallistumaan, ja se korjattiin vuonna 1730. Seurakunnan varat eivät tuolloin riittäneet koko kirkon kunnostamiseen. Vuonna 1760 kirkon viereen rakennettiin erillinen kellotapuli.

Kirkko restauroitiin vuosina 1964–1966, jolloin muiden muassa otettiin esille vanhat seinämaalaukset. Kirkko tuhoutui kellotapulista alkunsa saaneessa tulipalossa 2. elokuuta 1968. Tuhoutuneen kirkon tilalle valmistui uusi kirkko vuonna 1972.[1] Uudessa kirkossa on esillä vanhasta kirkosta pelastettua esineistöä.[2]

Vanhan kirkon portaat ja kivijalka ovat nähtävillä Hailuodon hautausmaan uuden kirkon puoleisessa päässä.[2] Perustus on toiminut kesäkirkkona.[2]