Hagi (1920)

Pääartikkeli: Momi-luokka

Alus tilattiin Uraga Dock Companyltä. Sen köli laskettiin 28. helmikuuta 1920 ja alus laskettiin vesille vielä samana vuonna 29. lokakuuta. Alus otettiin palvelukseen 20. huhtikuuta 1921 Kuren laivastoalueelle päällikkönään Nakajima Naokuma.[1][2]

Alus oli vuonna 1940 muutettavana Kuren laivastontelakalla, jolloin yksi sen kolmesta Kampon-kattilasta poistettiin. Poiston seurauksena aluksen huippunopeus laski 18 solmuun. Lisäksi aluksen torpedoputket, takakannen tykkitorni ja miinanraivauskalusto poistettiin. Niiden tilalle asennettiin 25 millimetrin ilmatorjuntatykkejä, syvyyspommikiskoja ja -heittimiä. Yläkannen painon lisäyksen vuoksi jouduttiin painolastia lisäämään, mikä kasvatti uppouman 935 tonniin. Muutostyöt saatiin telakalla päätökseen 21. lokakuuta ja alus luokiteltiin 1. huhtikuuta 1941 partioveneeksi, jolloin se nimettiin partiovene No.33:ksi. Alus lähti 29. marraskuuta Trukilta Kwajaleiniin.[2]

Aluksella vastaanotettiin 2. joulukuuta kello 12.08 tieto hyökkäyksestä Pearl Harboriin, mikä kertoi sotatoimien alkamisesta Yhdysvaltoja vastaan 8. joulukuuta. Seuraavana päivänä alus saapui Kwajaleinille Roi-Namuriin. Partioveneet No.32 ja No.33 lähtivät Roi-Namurilta osallistuakseen hyökkäykseen Wakelle kontra-amiraali Kajioka Sadamichin osastossa, jonka muut alukset olivat kevyt risteilijä Yūbarin johtama 6. hävittäjälaivue, 18. risteilijäviirikkö, sukellusveneiden emälaiva Jingei sekä apuristeilijät Kongōmaru ja Kinriymaru.[2]

Osasto aloitti 11. joulukuuta maihinnousuvalmisteluihin liittyvän tulivalmistelun tuhotakseen Waken puolustuksen. Taistelussa upposi kaksi ja vaurioitui kaksi hävittäjää. Lisäksi kaksi risteilijää kärsi lieviä vaurioita. Tappioden seurauksena osasto vetäytyi takaisin Roille, jonne saavuttiin 13. joulukuuta.[2]

No.33 lähti 21. joulukuuta maihinnousuosaston mukaan uudelleen merelle. Seuraavana päivänä aloitettiin maihinnousu uudelleen. Alus kuljetti luutnantti Itayan johtamaa Maizurun 2. erityismaihinnousujoukkojen 3. komppaniaa. Taatakseen joukkojen maihinnousun alus ajoi matalikolle atollin etelärannalla lähellä lentotukikohdan eteläreunaa. Yhdysvaltain merijalkaväen kolmen tuuman tykin kranaatti, joka osui komentosillalle haavoitti aluksen päällikköä, navigaatioupseeria ja viittä merimiestä. Lisäksi kaksi merimiestä sai surmansa. Neljätoista kolmen tuuman kranaattia osui kansirakenteisiin sytyttäen partioaluksen tuleen. Aluksen miehistö liittyi maihinnousseisiin sotilaisiin.[2]

Japanilaiset eivät yrittäneet pelastaa alusta saaren valtauksen jälkeen, vaan se oli edelleen rannalla amerikkalaisten vallatessa saaren takaisin 4. syyskuuta 1945.[2]

Aluksen päällikköinä olivat[2]:

• Nakajima Naokuma 20. huhtikuuta – 1. joulukuuta 1921
• Nagai Jitsuyo 1. joulukuuta 1921 - 1. joulukuuta 1922
• Suzukida Kozo 1. joulukuuta 1922 - 1. joulukuuta 1924
• Kawase Shiro 1. joulukuuta 1924 - 20. toukokuuta 1925
• Kutita Takeo 2. joulukuuta 1925 - 1. joulukuuta 1926
• Ito Bennosuke 1. joulukuuta 1926 - 10. elokuuta 1927
• Shimizu Takio 10. elokuuta 1927 - 5. syyskuuta 1929
• Kimura Masatomi 5. syyskuuta 1929 - 15. marraskuuta 1930
• Shimazaki Toshio 15. marraskuuta - 1. joulukuuta 1930 (Fujin päällikkö, oman toimen ohella)
• Hirose Sadatoshi 1. joulukuuta 1930 - 1. joulukuuta 1932
• Iwase Okuichi 1. joulukuuta 1932 - 1. lokakuuta 1933
• Orita Tsuneo 1. lokakuuta 1933 - 25. huhtikuuta 1935
• Tobita Kenjiro 25. huhtikuuta 1935 - 1. joulukuuta 1936
• Iwagami Jiichi 1. joulukuuta 1936 - 21. helmikuuta 1938
• Nakamata Isamu 21. helmikuuta 1938 -

• Gardiner, Robert (toim.): Conway’s All the World’s Fighting Ships 1922–1946. Lontoo: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Jentschura, Hansgeorg; Jung, Dieter & Mickel, Peter: Warships of the Imperial Japanese Navy, 1869–1945. Lontoo: Arms & Armour Press, 1977. ISBN 0-85368-151-1. (englanniksi)