Hagana

Haganan edeltäjänä toimi HaShomer (השומר) ("Vartija"), joka oli toisen alijan mukana saapuneiden juutalaisten siirtolaisten 1909 perustama puolisotilaallinen järjestö. Sen tarkoituksena oli parantaa juutalaisten uudisasutusten turvallisuutta. Turkin viranomaiset pidättivät kuitenkin pian vuonna 1914 puhjenneen ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen osan järjestön johtajajäsenistä, ja heidät siirrettiin säilöön Damaskokseen, minkä takia järjestö jatkoi maanalaisena järjestönä. Ennen sodan puhkeamista järjestöön kuului enimmillään noin sata jäsentä, joista tunnetuin oli perustaja-johtaja Israel Shochat.

Vuoden 1920 ja 1921 arabihyökkäysten jälkeen juutalainen johtajisto alkoi uskoa, että aluetta hallinneilla briteillä ei ollut kiinnostusta suojella juutalaisia viljelijöitä arabien hyökkäyksiltä tai edes vaatia arabeja tilille hyökkäyksistä. Tämän vuoksi juutalaisten keskuudessa nähtiin tarpeelliseksi perustaa omat riippumattomat puolustusvoimat. Hagana perustettiin osittain HaShomerin perustusten päälle hieman paremmin järjestäytyneenä ja keskitettynä. Haganan tehtävänä oli suojella juutalaisia yhteisöjä, eli farmeja ja kibbutseja, ja varoittaa palestiinalaisten arabien hyökkäyksistä. Ensimmäisinä yhdeksänä vuotena sillä ei ollut varsinaista hallintoa ja järjestön yksiköt koostuivat ainoastaan heikosti aseistautuneista vapaaehtoisista viljelijöistä, jotka valvoivat viljelyksiä vuoroissa.

Hebronin kaupungin etnisen puhdistuksen ja vuoden 1929 mellakoiden jälkeen, joissa kuoli yhteensä 133 juutalaista,[1] liikkeen merkitys muuttui dramaattisesti. Järjestön koko kasvoi ja se kattoi pian suurimman osan nuorista ja aikuisista juutalaisista kibbutseissa, minkä lisäksi tuhannet ihmiset kaupungeissakin liittyivät Haganaan. Vuonna 1939 Hagana asetettiin kuusihenkisen poliittisen komitean alaisuuteen, joista kolme jäsentä edusti vasemmistoa ja kolme oikeistoa.[2] Järjestön laajetessa se alkoi kuljettaa parempaa aseistusta Euroopasta asti ja kouluttaa itse sotilaita ja upseereita. Hagana aloitti myös oman pienimuotoisen asetuotannon perustamalla ja kehittämällä omia maanalaisia aseverstaitaan, joissa valmistettiin mm. käsikranaatteja (katso Israel Military Industries). Kasvun ja kehityksen myötä Hagana muuttui nopeasti pienestä miliisistä vakavasti otettavaksi pieneksi maanalaiseksi armeijaksi.

Juutalaisten keskuudessa Hagana harjoitti sivistys- ja sosiaalityötä, mikä takasi sille vahvan kannatuksen. Vastakkaista osapuolta myöhemmin edustaneet arabien vastarintajärjestöt ottivat järjestöstä mallia myös tältä osin.

Sisäiset erimielisyydet ja tyytymättömyys Haganan taktiikkaan olivat syynä siihen, että suuri osa sen sotilaallisesta siivestä irtaantui vuonna 1931 ja perusti oman järjestönsä Irgun Tsva'i-Leumin, joka tunnetaan myös nimellä Irgun. Taustalla olivat käskyt, jotka sallivat ainoastaan juutalaisten yhteisöjen puolustamisen hyökkäyksiltä ja kielsivät samalla kokonaan hyökkäykset arabijoukkoja ja -yhteisöjä vastaan. Sotilaat, joiden mielestä hyökkäys oli paras puolustus, osoittivat kielteisyytensä itsetuhoisena pitämäänsä taktiikkaa kohtaan eroamalla Haganasta.

Vuoteen 1936 mennessä Haganan joukkoihin kuului 10 000 mobilisoitua henkilöä ja 40 000 reserviläistä. Vaikka brittihallinto ei tunnustanutkaan järjestöä lailliseksi, teki se yhteistyötä Haganan kanssa muodostamalla Jewish Settlement Policen lisäksi muita juutalaisten siirtokuntien turvaksi tarkoitettuja osastoja. Vuosien 1936-1939 arabikapinan aikana Hagana auttoi FOSH- ja HISH-erikoisyksiköidensä avulla aktiivisesti brittejä tukahduttamaan arabien hyökkäyksiä. Kapinoiden aikana Haganan sotilaat saivat taistelukokemusta, jolla oli myöhemmin suuri merkitys Israelin itsenäisyyssodassa 1948.

Myöhemmin Haganalla oli operaatioita myös brittejä vastaan, koska nämä rajoittivat juutalaisten muuttoa Palestiinaan.

Israelin puolustusvoimat (IDF) muodostettiin itsenäistymisen jälkeen Haganan sotilaallisesta siivestä.

• Palmah

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hagana Wikimedia Commonsissa