Hadž

Pyhiinvaelluksen vaiheet Mekassa

Pyhiinvaeltajat pukeutuvat ennen kaupunkiin tuloa valkeaan pyhiinvaellusvaatteeseen (ihra'm), puhdistautuvat ja pysyvät tässä sakraalissa tilassa koko rituaalin ajan. Pyhiinvaellus alkaa Jumalan tervehtimisellä. Rituaali toistuu päivittäin useita kertoja. Seuraavat vaiheet on havainnollistettu alla olevassa kuvassa pyhiinvaelluksen vaiheista.

1) Aluksi Kaaban temppeli, joka sijaitsee Al-Haram -moskeijan sisällä, kierretään vastapäivään seitsemän kertaa. Kun musta kivi ohitetaan, sitä suudellaan tai kosketaan, jos tungokselta pystyy.

2) Kiertämisen jälkeen pyhiinvaeltajat juovat temppelin pihalla olevan Zamzam-kaivon vettä.

3) Seuraava tehtävä on rituaalinen juoksu seitsemän kertaa Safa ja Marwa-vuorten välillä. Juoksu suoritetaan ensimmäisen viikon kuluessa.

4) Kun rituaalijuoksu on suoritettu, pyhiinvaeltajat siirtyvät kahdeksantena päivänä Minan kylään, jossa yövytään teltoissa.

5) Sieltä jatketaan Arafat-vuorelle (eli "Armonvuorelle"), jonka alla tasangolla odotetaan, että aurinko laskee. Tällöin muistellaan Muhammedin jäähyväissaarnaa samassa paikassa.

6) Sieltä siirrytään Muzdalifaan, missä yövytään.

7) Pyhiinvaeltaja kerää Muzdalifassa 70 tai 49 pikkukiveä. Vaeltajat palaavat Minaan ja kivittävät (rajm) siellä Saatanaa eli kahta kivipylvästä.

8) Minassa pyhiinvaellus päättyy. Kun on sen 10. päivä, useimmat vielä osallistuvat teurastamaan uhrieläimen, joiden liha jaetaan köyhille. [6]

Tutkijat ovat nähneet islamilaisessa pyhiinvaelluksessa vaikutteita buddhalaisuudesta.[7][8][9] 700-luvun alkuun sijoitetussa selonteossa kuvataan Nava Viharan buddhalaisluostaria kankaalla peitetyksi kuutioksi, jonka ympäri uskovat kiersivät. Pyhiinvaeltajien kääriytyminen valkeaan viittaan, joka jättää oikean olkapään paljaaksi, on tyyliltään buddhalaista pukeutumista, jota muslimit eivät muuten käytä. Pyhiinvaeltajilta kiellettyjen tekojen luettelo vastaa buddhalaismunkkien ohjeita. Niihin kuuluu esimerkiksi kielto tappaa edes hyönteistä.[10]

Pyhäkön kiertäminen tunnetaan kaikissa maailmanuskonnoissa, myös kristinuskossa. Erikoisin yhdenkaltaisuus on se, että Intian Bodhgayan Mahabodji – temppelissä eli paikassa missä Buddha valaistui, on pitkänomainen rata, jota pyhiinvaeltajat kävelevät edestakaisin. Se vastaa tarkasti Safa- ja Marwa-vuorten välistä pyhiinvaeltajien juoksureittiä Mekassa (katso kuva) ja sijaitsee jopa samassa kohtaa suhteessa itse pääpyhäkköön.[11]

Islamilainen vaikutus on voinut syntyä sitä kautta, että abbasidien hovissa mahtiasemaan oli 700-luvun luvun lopussa noussut Barmakidien suku. Se oli peräisin Afganistanista, ja suvun jäsenet olivat olleet korkea-arvoisia buddhalaisia munkkeja.[12] Toisaalta Koraanin varhaistekstien on oletettu syntyneen Iranin Khorasanissa, joka oli siihen aikaan buddahalaisen Afganistanin naapuri. [13] Myös esimerkiksi Koraanin suuran 109 (Al-Kafirun) on tulkittu olevan buddhalaisen runon suora käännös. [14]

Kaaban kiertäminen ja juoksurata Safa- ja Marva-vuorten välillä

Reitti Safan ja Marwan välillä

Ei ole tiedossa, milloin Mekasta tuli muslimien pyhiinvaelluskohde, vaikka 800-luvun islamilainen hadith -perinne ja ennen muuta Ibn Hisham kertookin jo Muhammedin aloittaneen sen vuonna 629.[15][16] Perimätiedon kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, mitä muut lähteet kertovat. Patricia Crone on todennut, että Quraish-heimoa tai Mekkaa ei mainita missään historiallisessa lähteessä vielä 600-luvulla. [17] On myös pidetty mahdottomana perimätietoa, että yhden heimon hallitsema kaupunki olisi toiminut eri heimojen puolueettomana kokoontumispaikkana pyhien kuukausien aikana.[18] Esi-islamilaiset lähteet luettelevat 16 pyhiinvaelluskohdetta Arabian niemimaalla, mutta eivät tunne Mekkaa.[19]

Kalifi Abd al-Malik rakennutti vuonna 691 valtakuntansa keskuspyhäkön eli Kalliomoskeijan Jerusalemiin ja kunnosti pääkaupungista sinne johtavan tien pyhiinvaeltajia varten.[20] Koraani kertoo, että rukoussuunta vaihdettiin "kohti suojattua moskeijaa" (Koraani 2: 144), mutta ei kerrota, missä se sijaitsee ja mikä oli alkuperäinen suunta. Siirron ajankohta on samoin tuntematon.

Mekka tunnetaan pyhiinvaelluskohteena kalifi Harun ar-Rashidin aikana. Hänen tiedetään tehneen useita pyhiinvaelluksia Mekkaan, ja hänen puolisonsa Zubayda (k. 832) antoi nimensä sinne johtavalle pyhiinvaellusreitille Darb Zubayda.[21]

On esitetty teoria, että Safa-kukkula ehkä viittaa Jerusalemiin ja Temppelivuoreen (safa on arameaksi "kallio") ja Marwa tarkoittaisi Merviä, joka oli tärkeä miljoonakaupunki itäisessä Iranissa. Kyseessä olisi silloin eräänlainen pyhiinvaeltajien teemapuisto samaan tapaan kuin Euroopassa keskiajalla rakennettiin pienoismalleja korvaamaan liian kaukana olevia pyhiinvaelluskohteita.[22] Esimerkiksi Italian Verona tunnettiin keskiaikana nimellä minor Hierusalem, ja sieltä löytyivät Jerusalemin pyhäkköjä vastaavien kirkkojen ohella myös Golgata ja Öljymäki.[23]

Mekkaan on pääsy kielletty kaikilta muilta paitsi muslimeilta.[24] Vuonna 1846 suomalainen tutkimusmatkailija G. A. Wallin muslimiksi naamioituneena teki sinne pyhiinvaelluksen ja kertoo sen vaiheista matkakirjeissään.[25]

• Buddhalaisuuden vaikutus islamiin

• Anderson, Glaire D.: Concubines, Eunuchs, And Patronagein Early Islamic Córdoba. Teoksessa: Reassessing the Roles of Women as 'Makers' of Medieval Art and Architecture. Toim. Therese Martin, s. 633–670. Brill, 201. ISBN 978 90 04 22828 3. Teoksen verkkoversio.
• Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Groß, Markus: Buddhistische Einflüsse im frühen Islam? Teoksessa: Teoksessa: M. Groß & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 220-274. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: Von Bagdad nach Merw. Geschichte, rückwärts gelesen. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Schriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 29–106. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• The World’s Muslims: Unity and Diversity. Compete Report PDF Pew Research Center. 9.8.2012. Viitattu 28.3.2021.
• Wallin, G.A: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä s.. WSOY, 2000. ISBN 951-0-15775-9.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hadž Wikimedia Commonsissa