Hackzellin hallitus

Hackzellin hallitus oli Suomen tasavallan 27. hallitus, jonka muodostivat SDP, Maalaisliitto, Kokoomus, RKP ja Edistyspuolue. Hallituskoalitio muodosti enemmistöhallituksen. Hallitus toimi 8. elokuuta 1944 – 21. syyskuuta 1944 eli 45 päivän ajan ja oli Suomen lyhyimmän ajan toiminut hallitus.[1][2]

Kysymys uuden hallituksen pääministeristä ja kokoonpanosta nousi esiin jo ennen Risto Rytin eroa tasavallan presidentin virasta. Kokoomuksen ja Maalaisliiton eduskuntaryhmien näkemyksen mukaan uusi ministeristö oli muodostettava mahdollisimman vähäisin muutoksin, kun taas SDP:n, Edistyspuolueen ja RKP:n eduskuntaryhmät vaativat hallituspohjan perusteellista muuttamista ja rauhantunnustelujen pikaista aloittamista. Uusi presidentti, marsalkka Gustaf Mannerheim tiedusteli pääministeriksi tiettävästi ainakin puolustusministeri Rudolf Waldenia, ulkoministeri Henrik Ramsayta, valtiovarainministeri Väinö Tanneria, eduskunnan puhemiestä Väinö Hakkilaa ja Suomen Berliinin-lähettilästä Toivo Kivimäkeä. Monimutkaisten neuvottelujen jälkeen pääministeriksi tuli Suomen Työnantajain Keskusliitto STK:n toimitusjohtaja Antti Hackzell. Hackzell oli puoluekannaltaan kokoomuslainen, mutta hallituksessa hän ei edustanut omaa puoluettaan. Ulkoministeriksi tuli Mannerheimin vanha tuttava, arvostettu Venäjän tuntija ja venäjän kielen täydellisesti hallinnut Carl Enckell, muutoin presidentti toivoi mahdollisimman monen Linkomiehen hallituksen ministerin jatkavan. Ainoaksi ns. rauhanopposition edustajaksi hallitukseen tuli oikeusministerin paikalle noussut RKP:n Ernst von Born. Hallitusneuvottelut käytiin suureksi osaksi marsalkan erikoisjunassa Pitäjänmäen rautatieaseman sivuraiteella Helsingin maalaiskunnassa.[3]

Hackzellin hallituksen päätehtävä oli Suomen irrottaminen tappiolliseksi käyneestä sodasta Neuvostoliittoa vastaan[4]. Elokuun lopulla Hackzell sai neuvotteluyhteyden Moskovaan, ja 2. syyskuuta hallitus hyväksyi aselevon, joka astui voimaan pari päivää myöhemmin.[4] Tämän jälkeen Hackzell matkusti itse Moskovaan neuvottelemaan rauhansopimuksesta, mutta sai 14. syyskuuta vakavan halvauskohtauksen eikä enää toipunut työkykyiseksi[4]. Ulkoministeri Carl Enckell saattoi välirauhansopimuksen päätökseen[4], ja Hackzellin tilalle pääministeriksi nimitettiin Urho Castrén hallituskokoonpanon pysyessä melko samana.