Habitare

Vuodesta 1995 Habitareen on liittynyt enintään 35-vuotiaille, Suomessa toimiville muotoilijoille ja arkkitehdeille sekä alan opiskelijoille suunnattu muotoilukilpailu, Sen taustalla ovat Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu ja Suomen Messut, joka lahjoittaa kilpailun pääpalkinnon (5 000 euroa vuonna 2019). Suunnittelukilpailun teema ja tehtävänasettelu vaihtuvat joka kerralla.[8][9]

Kilpailun voittajia ovat olleet:

• 1995: Ilkka Suppanen[10]
• 1997: Lars Pettersson[10]
• 1999: Touko Korhonen ja Simo Puintila[10]
  • teemana ”tulevaisuuden kodin henkinen ja kulttuurinen ilmapiiri sekä tietoyhteiskunnan muuttuva elämäntapa”, päätuomarina Ron Arad[11]
• 2001: Tomi Kapiainen ja Jari Peltonen[10]
• 2003: Marika Aro ja Nana Turunen[10]
  • päätuomarina Maarten van Severen, Belgia[12]
• 2005: Martti Kalliala ja Esa Ruskeepää[10]
• 2007: Hyun Sun Park, Christian Göbel ja Satoko Taguma[10]
  • teemana ”Books, Books, Books”
• 2009: Ville Hara ja Anu Puustinen[10]
  • teemana ”Sauna”, päätuomarina Sami Rintala[13]
• 2010: Arttu Kuisma ja Janne Melajoki
  • päätuomarina Alfredo Häberli, Sveitsi[10]
• 2011: Yoshimasa Yamadan
  • teemana ”Huussi”, päätuomarina Mikko Heikkinen[14]
• 2012: Leo Lindroos
  • teemana ”Oma tila”, päätuomarina Boris Berlin, Tanska[15]
• 2013:
  • teemana ”Unitila”, päätuomarina Juha Leiviskä[16]
• 2014: Samuli Helavuo
  • teemana ”Piknik”, päätuomarina Emmanuelle Moureaux, Ranska[17]
• 2015: Pipsa Pokkinen ja Sanni Sipilä sekä työryhmä Heikki Konu, Erik Lindahl, Sami Markkula ja Minna-Maria Salonen
  • teemana ”Pahka – ratkaisu tilanteeseen, jossa odottamaton mutta toivottu vieras saapuu paikalle”, päätuomarina Juhani Pallasmaa[18]
• 2016: Sisko Anttalainen, Karita Asmala, Mindele Grant, Paula Hyry, Jenni Inciarte Villaverde, Piia Jalkanen, Noora Katajalaakso, Pinja Koskelin, Sanni Rajalin, Miika Ruotsalainen, Sara Urbanski ja Liisa Vuorenpää
  • teemana ”Keko”, päätuomarina Lucy Orta[19]
• 2017: Meri Wiikinkoski
  • teemana ”Valo – Aika – Tila”, päätuomarina David Van Severen, Belgia[20]
• 2018: Ariane Relander sekä Janne Pärssinen ja Tony Yau[21]
  • päätuomarina Petra Blaisse, Alankomaat

Sisustustoimittajat ry on valinnut vuodesta 1999 saakka vuosittain Habitare-messujen yhteydessä ”Toimittajien tusinan” eli kuluneen vuoden 12 kiinnostavinta suomalaista tuotantoon otettua sisustusuutuutta. Kunkin vuoden valikoima esittelee ja tekee tunnetuksi kodinsisustajille toimivaa, kotimaista arjen designia ja nostaa esiin monipuolisesti suomalaisia muotoilualan yrityksiä.[22]

Ensimmäinen Habitare-näyttely järjestettiin huhtikuussa 1970 Messuhallissa. Suomen ensimmäisessä asumiseen ja vapaa-aikaan erikoistuneessa näyttelyssä esiteltiin huonekalujen ja sisustusratkaisujen ohella myös muun muassa kodinkoneita, loma-asuntoja ja liikuntamahdollisuuksia. Näytteilleasettajia oli 160 kaikkiaan 15 maasta. Näyttelytoimikuntaan kuului edustajia Suomen Messut -osuuskunnasta, Avotakka-lehdestä, asuntohallituksesta, teollisuustaiteen liitto Ornamosta sekä luonnonsuojeluvuoden 1970 organisaatiosta.[1]

Kolmannet Habitare-messut huhtikuussa 1975 pidettiin entistä laajempana Pasilaan valmistuneessa uudessa messukeskuksessa. Esillä oli huonekalujen lisäksi rakennustarvikkeita, talotekniikkaa, vapaa-ajan tarvikkeita, valaisimia, tekstiilejä, leikkikaluja, valokuvausvälineitä ja loma-asuntoja. Uutuutena esiteltiin Haimi Oy:n ”pitkille ihmisille” tarkoitettuja 210 cm pituisia sänkyjä, mistä on sittemmin tullut vuoteiden normaalipituus. Yleisilme oli värikäs, sillä myös kodinkoneet ja kylpyhuonekalusteet olivat tuohon aikaan usein värillisiä.[23]

Viidennet Habitare-messut syyskuussa 1979 keskittyivät entistä tiukemmin huonekaluihin ja sisustuksiin, kun muut kodin ja vapaa-ajan tavarat oli jätetty näyttelystä pois. Se toimi alun arkipäivinä suomalaisen kalusteteollisuuden vientinäyttelynä ulkomaisille ostajille ja kahtena viikonloppuna suuren yleisön ilmaisena messutapahtumana. Tuoteuutuuksia olivat muun muassa sälepohjaiset sängyt, itse koottavat kalusteet, kotitalouksiin tarkoitettu jätepuristin ja muovista valmistetut kylpyhuonealtaat. Yleisilme oli toimittaja Pirkko Kolben mukaan aiempia vuosia vaaleampi ja ilmavampi, 1970-luvun keskivaiheen valtavat ”möhkälesohvat” loistivat poissaolollaan.[24]

1980-luvun taitteessa Habitare luopui vapaasta pääsystä ja muuttui yleisölle maksulliseksi, jolloin kävijämäärät aluksi pienenivät jopa 150 tuhannesta vuonna 1977 alle sadan tuhannen. Vuonna 1985 päästiin kuitenkin jo 120 000 kävijään[25]. Habitaren järjestäviä tahoja olivat 1980-luvulla Suomen Messujen lisäksi Suomen Huonekaluviejät ry, Rakennuspuusepänteollisuus ry ja Yleinen teollisuusryhmä. Messut kestivät maanantaista sunnuntaihin niin, että arkipäivät oli varattu ammattiostajille ja arki-illat ja viikonloppu suurelle yleisölle.[26]

Seitsemännen Habitaren 1983 uutuuksiin kuuluivat hierovat poreammeet[27]. Kahdeksas Habitare-näyttely 1985 avautui Helsingin Sanomien mukaan Messukeskuksessa tyylikkäämpänä ja avarampana kuin koskaan. Yleisilme oli vuosikymmenelle tyypillinen mustavalkoinen, pastelliväreillä höystettynä. Keittiökalusteissa suosittiin integrointia eli kalustepeitteisiä kodinkoneita. Erikoisuutena esiteltiin ultraäänellä toimiva astianpesukone. Olohuoneessa kirjahyllyt olivat paljolti korvautuneet lasivitriineillä koriste-esineiden säilyttämiseen. Modernin tyylin vaihtoehtona olivat esillä uustuotantoon otetut Billnäs-toimistokalusteet ja Eliel Saarisen Hvitträskiin suunnittelemat huonekalut.[28]

Vuoden 1989 Habitaressa kiiltävät pinnat olivat vain lisääntyneet etenkin keittiökalusteissa, mukaan lukien markkinoille tulleet keraamiset liesitasot. Tarjolle oli tullut myös pienten asuntojen kodinkoneita, kuten 45 cm leveitä astianpesukoneita. Pyökki oli suosittu puulaji huonekaluissa ja keittiökalusteiden ovissa.[29]

Habitare-näyttelyitä pidettiin yhä joka toinen vuosi, mutta lama-aika vaikutti siihen, ettei kaikkia osastoja saatu kaupaksi vuoden 1991 ja 1993 messuilla[30]. Vuoden 1995 Habitare-näyttely oli taas loppuunmyyty, siihen asti laajin ja täytti neljä Messukeskuksen hallia. Esillä olleista suomalaishuonekaluista asiantuntijaraati nosti esiin yhdeksän parasta huonekalua, ja uutuusmallien lisäksi mukaan valikoituvat myös Alvar Aallon tuoli 1930-luvulta ja Yrjö Kukkapuron Karuselli 1960-luvulta. [31]

Hierova moottorisänky ja värikkäät, isot kylmälaitteet jääpalakoneineen olivat vuoden 1997 Habitaren kiinnostavimpia tuotteita. Suomeen vastikään rantautunut Ikea ei osallistunut Habitareen, kun Espoon myymälään riitti asiakkaita muutenkin.[32]

2000-vuosikymmenellä Habitare alkoi toimia uuden Luminord-valaisinsuunnittelukilpailun tapahtumapaikkana. Palkinnot jaetaan ja palkitut työt esitellään messuilla.

Vuoden 2001 Habitare sai lähes 99 000 lipun ostanutta messuvierasta, kun sen kyljessä oli myös pientaloasumisen Oma Koti -näyttelytapahtuma.[33] Yleisömäärä jatkoi kasvuaan niin, että 93 000 kerännyt Habitare oli vuonna 2003 Messukeskuksen vilkkain tapahtuma.[34]

Vuoden 2009 uutuusnäyttely EcoDesign etsi ekologisia tuoliratkaisuja professori Yrjö Kukkapuron johdolla.[35]. Tuolloin esiteltiin myös Designmuseon uusi Habitare-kokoelma, johon asiantuntijat valitsevat merkittävimpiä kansainvälisiä uutuuksia huonekalu- ja sisustussuunnittelun ja muun muotoilun alueelta. Messujen jälkeen tuotteet luovutetaan Designmuseon kokoelmiin.[36]

2010-luvun taitteesta alkaen Habitare on järjestetty joka vuosi. Vuosikymmenen alun uutuutena Habitaressa oli Protoshop-osasto, jossa muotoilijat ja suunnittelijat voivat esitellä uusia prototyyppejä tai tuoteideoitaan. Osastolle valitaan 10–12 työtä.[37]

Vuoden 2010 EcoDesign-näyttely esitteli ekologisia valaisinratkaisuja. Saksalainen valaisinsuunnittelija Ingo Maurer toimi kilpailun kuraattorina ja valitsi voittajaksi Samuli Naamangan.[38][39] Myöhempien EcoDesign-näyttelyiden teemoja olivat 2011 monikäyttökalusteet, 2012 ja 2013 puumateriaalit, 2014 tuotteiden elinkaari, 2015 neljä eri teemaa ja 2016 jälleen puumateriaalit.[40]

Vuonna 2011 järjestettiin ensi kertaa Trash Design, kierrätysmateriaaleista tehtyjen sisustusratkaisujen näyttely.[41] Tapahtumaan liittyy myös kerran vuodessa julkaistava, suomen- ja englanninkielinen Trash Magazine[42].

Maailman muotoilupääkaupunki Helsinki 2012 -tapahtumassa Habitare-messut 2012 monine erikoisnäyttelyineen olivat osa ohjelmistoa.[43]

Vuoden 2016 Habitare-messuilla nähtiin 360 neliömetrin kokoinen Koti-osasto, Suomalaisen Työn Liiton 74 kotimaisen yrityksen tuotteilla rakennettu ja sisustettu kokonaisuus, jonka oli suunnitellut sisustussuunnittelija ja -toimittaja Piia Kalliomäki.[44] Uuden markkinointistrategian myötä messut suunnattiin muutenkin yhä enemmän suurelle yleisölle eriyttämällä ammattilaistapahtuma omaksi Showroom-osastokseen yhteistyössä Helsinki Design Weekin kanssa. Uutta oli myös lasten peuhualue ja ravintolatarjonnan kehittäminen. Myös kansainväliseen markkinointiin alettiin panostaa entistä enemmän.[45] Huonekaluyhtiö Iskun järjestämän Suomi 100 -kalustemuotoilukilpailun voittajat julkistettiin myös vuoden 2016 Habitaressa. Kilpailun voitti Mika Tolvasen suunnittelema lepotuoli Iso Hali.

Vuoden 2018 Habitaren teemana oli ”Roots – pintaa syvemmälle” eli oman identiteetin, aitouden ja persoonallisuuden alkuperän hakeminen sekä kiinnostus ja muita kulttuureita kohtaan. Habitaressa oli ensi kertaa esillä graafisen suunnittelun ja mainonnan Vuoden huiput -näyttely[46]. Nuorille suunnittelijoille järjestettiin ”pitchausworkshop” eli opastusta oman työn ja omien ideoiden myymiseen[47].

Vuosina 2020 ja 2021 Habitarea ei järjestetty koronapandemian vuoksi.[48] Syksyllä 2022 Habitaren teemana oli ”Reimagine – Mielikuvituksen aika”. Värit tekivät taas tuloaan valkoisten vuosien jälkeen, ja ryijyt olivat tulleet uudelleen muotiin vuosikymmenten jälkeen.[49]