Habibur-Rahman Shakir
Habibur-Rahman Shakir (10. joulukuuta 1903 - 18. huhtikuuta 1975) oli Suomen tataariyhteisön keskuudessa toiminut imaami, joka muista tataareista poiketen saapui Suomeen myöhempänä ajankohtana ja oli todennäköisimmin kotoisin Tatarstanista. Hän aloitti imaamin virassa Tampereella vuonna 1947. Ennen Suomeen tuloaan Shakir muun muassa toimi opettajana Intiassa, jossa yksi hänen oppilaistaan oli tuleva Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto. Yhdessä vaimonsa Bibi-Rehanan kanssa Shakir suoritti pyhiinvaelluksen Mekkaan Saudi-Arabian kutsuvieraana vuonna 1972.
Habibur-Rahman Shakir | |
---|---|
Хәбибрахман Шакир Xəbibraxman Şakir خەبيبراخمان شاكي |
|
Şakir vuonna 1948. |
|
Henkilötiedot | |
Muut nimet | al-Bulgari |
Syntynyt | 10. joulukuuta, 1903 Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 18. huhtikuuta 1975 (71 vuotta) |
Arvonimi | hadži |
Puoliso | Bibi-Rehana Veliulla |
Shakir julkaisi ja toimitti Suomessa uskonnollisia teoksia. Hänellä oli kotonaan laaja kirjasto, jota monet yhteisön jäsenet hyödynsivät. Shakir tunnettiin arvostettuna teologina.
Biografia
Habibur-Rahman (Häbibrahman) syntyi vuonna 1903 Venäjän keisarikunnassa ja todennäköisesti Tatarstanissa. Hänen tarkasta syntymäpaikastaan ei ole täysin varmaa tietoa, mutta sen on arveltu olevan Bolgarin kaupunki. Syynä on Shakirin käyttämä titteli (nisba) imaamina, "al-Bulgari", joka voi tosin myös viitata etnisiin juuriin. (Volgan bolgaarit). Tutkija M. Mahmutovan mukaan Shakir syntyi Kazanissa.[1][2]
Shakir opiskeli nuoruusvuosinaan teologiaa noin kymmenen vuoden ajan muun muassa Buharassa. Venäjän vallankumouksen aikoihin Shakir pakeni Kabuliin. Siellä hän avioitui Bibi-Rehana Veliullan kanssa. (Bibiräyhanä Wäliulla).[1]
Ennen Suomeen tuloaan, Shakir toimi imaamina ainakin Peshawarissa. Vuonna 1942 hän jatkoi uskonnollisia töitään Bombayssa. Siellä yksi Shakirin oppilaista oli tuleva Pakistanin presidentti Zulfikar Ali Bhutto. Teologi Musa Bigin suosittelemana Shakir kutsuttiin imaamiksi Tampereelle vuonna 1947.[1][2]
Shakir toimi Suomessa imaamin töiden lisäksi toimittajana ja julkaisijana. Vuonna 1949 hän alkoi julkaista kerran kuussa ilmestyvää lehteä nimeltä "Finlandiye Islam Mücellesi" (myöh. Islam Mecellesi). Paikallisen tataariyhteisön lisäksi sitä luettiin ulkomailla. Shakir julkaisi myös muun muassa kauppias Semiulla Wafinin kanssa teoksen "Din derésleré ve Islam tarihçesé" (1962) ja muutaman vuoden kuluttua ystävänsä taiteilija Aisa Hakimcanin kanssa vihkosen tataarirunoilija Abdulla Tukaista. Shakir myös itse kirjoitti runoja. Hänen tiedetään lisäksi tutkineen jonkin verran kyseisiä aiheita näytelmäkirjallisuuden kautta. Melodraamassa Niyaz beynin mirasi Shakir tuo esiin päähahmon kautta koulutuksen ja anteliaisuuden tärkeyden. Teos ottaa myös kantaa fatalismiin ja vapaaseen tahtoon.[1][2]
Shakir oli islamilaisena teologina arvostettu jo ennen tuloansa Suomeen. Hänen luokseen tuli ihmisiä, joilla oli uskontoon liittyviä kysymyksiä, välillä ulkomailta asti. Shakirin laajaa kirjastoa käytettiin myös tarvittaessa hyödyksi. Shakir osasi tataarin kielen lisäksi turkkia, arabiaa, urdua ja farsia.[1][3]
Myös Shakirin vaimo Bibi-Rehana oli valistunut muslimi. Hän auttoi etenkin tataariyhteisön naisia islamin uskon asioissa. Bibi-Rehana oli tunnetun imaamin Şemsullah Veliullan tytär. (Şämsulla Wäliulla). Imaami-Şemsullah julkaisi elämänsä aikana 30 uskonnollista teosta, joita painettiin Kazanissa.[1]
Habibur-Rahman suoritti vaimonsa Bibi-Rehanan kanssa Saudi-Arabian kutsuvieraana pyhiinvaellusmatkan Mekkaan vuonna 1972. He tapasivat kuningas Faisal I:n matkan aikana. Shakir kuoli 18. huhtikuuta 1975. Hänet on vaimonsa kanssa haudattu Helsingin Islamilaiselle hautausmaalle.[1][2]
Tataarin kielen opettaja Hamide Çaydam on Shakirin tytär.[2][4]
Julkaisuja
- Finlandiyä İslām Mäğälläse (1949, julk. Shakir / toim. Fatih Arat) [5]
- Törek ïruģlarï (1950, julk. Shakir & Zuhur Tahir) [5]
- Din derésleré ve Islam tarihçesé (1962, toim. Shakir / julk. Semiulla Wafin) [5][1]
- Abdulla Tukay (1966, toim. Shakir / julk. Aisa Hakimcan) [7]
- Šarä'it al-īmān (1966, toim. Shakir / julk. Hadice Arifulla) [8]
Versioita nimestä
Habibur-Rahman / Habiburrahman, Shakir / Schakir. Imaamina nimellä "al-Bulgari".
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Tataarin kirjakielellä Хәбибрахман Шакир; Xäbibraxman / Xəbibraxman Şakir. Arabialaisella kirjaimistolla: خەبيبراخمان شاكي (İske imlâ; foneettinen versio).
Lähteet
- Baibulat, Muazzez: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
- Bedretdin, Kadriye (toim.): Tugan Tel: Kirjoituksia Suomen Tataareista. Suomen Itämainen Seura, 2011. ISBN 978-951-9380-78-0.
Viitteet
- Baibulat 2004, s. 52-54
- Islam Zaripov, Ramil Belyaev: From Kabul to Tampere: details on Tatar imam Habiburrahman Shakir academic bio (PDF) Academia. Viitattu 15.10.2021.
- Baibulat 2004, s. 238
- ABRAHAMIN TYTTÄRET KYSYVÄT: MIKÄ ON MEILLE PYHÄÄ? ekumenia.fi. Viitattu 8.8.2022.
- Bedretdin 2011, s. 346, 378, 379
- Islam mecellesi | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
- Abdulla Tukay | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
- Šarä'it al-īmān | Kansalliskirjasto Finna.fi. Viitattu 15.5.2021.
- Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 134)
- ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ МУЖСКИЕ ИМЕНА В АЛФАВИТНОМ ПОРЯДКЕ) magarif-uku.ru. Viitattu 9.8.2022.
- ”Arabic alphabet". Tatar Encyclopaedia (in Tatar). Kazan: The Republic of Tatarstan Academy of Sciences. Institution of the Tatar Encyclopaedia. 2002.