Haarapääsky

Haarapääsky (Hirundo rustica) on pääskyjen heimoon kuuluva muuttolintu, joka on helposti tunnistettavissa pyrstön kaksihaaraisesta muodosta.

Haarapääsky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Suomessa:

Vaarantunut [2]

Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pääskyt Hirundinidae
Suku: Haarapääskyt Hirundo
Laji: rustica
Kaksiosainen nimi

Hirundo rustica
Linnaeus, 1758
Katso myös

  Haarapääsky Wikispeciesissä
  Haarapääsky Commonsissa

Koko ja ulkonäkö
Haarapääsky lennossa.

Haarapääsky on 19–22 cm pitkä ja painaa 13–20 grammaa. Pitkien pyrstöjouhien vuoksi se on mahdollista sekoittaa vain ruostepääskyyn. Selkä on sinisenmusta, yläperä ei vaalea, mutta pyrstösulissa vaaleita pikkutäpliä. Kurkussa ja otsassa punainen laikku. Pyrstön uloimmat sulat huomattavasti sisempiä pitemmät, naaraalla hieman lyhyemmät kuin koiraalla. Alapuoli vaihtelevan värinen, Euroopassa valkea tai hiukan kermanvärinen, Vähässä-Aasiassa ruosteensävyisempi ja Egyptissä voimakkaan ruskeanpunainen. Nuorilla haarapääskyillä on syksyllä vain 1 cm pitkät pyrstöjouhet, otsa ja kurkku ovat vaaleat, ruosteenruskehtavat, ja rintajuova on harmaanruskea. Poikaset ovat niukasti harmaanuntuvaisia; kita keltainen, suupielet lähes valkoiset. Laulu on iloista lirkutusta, joka päättyy tukahdutettuun narinaan.

Kaikilla haarapääskyillä on täydellinen sulkasato talvehtimisalueilla, minkä jälkeen eri ikäluokkia ei voi erottaa toisistaan.

Vanhin suomalainen rengastettu haarapääsky on ollut seitsemän vuotta, yhden kuukauden ja 24 päivää vanha.

Levinneisyys

Haarapääsky pesii laajalla alueella Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa sekä Pohjois-Afrikassa. Talveksi se muuttaa etelämmäs Afrikkaan, Etelä-Aasiaan, Australiaan ja Etelä-Amerikkaan. Maailman populaatio on kooltaan noin 190 miljoonaa yksilöä, joista Euroopassa pesii 13–19 miljoonaa paria.

Suomessa laji pesii koko maassa, Tunturi-Lapissa harvinaisena. Pesimäkanta Suomessa on 150 000 – 200 000 paria. Suomeen haarapääskyt saapuvat vapusta alkaen, ensimmäisiä haarapääskyjä voi nähdä Suomessa jo huhtikuun loppupuolella, syysmuutto on elo–syyskuussa. Suomessa pesivät haarapääskyt talvehtivat eteläisessä Afrikassa.

Elinympäristö

Haarapääskyjen elinympäristöä ovat mangrovemetsät, taajamat, pellot ja laitumet. Syysmuuttoaikaan parvet yöpyvät ruovikoissa, ja kansa luuli muinoin, että pääskyset kaivautuvat pohjamutaan talveksi ja nousevat sieltä sitten taas keväällä jäiden sulettua ja vesien lämmettyä.

Lisääntyminen
Haarapääskyn munia.
Haarapääsky Nederlandsche Vogelen -teoksessa (1770).

Haarapääsky pesii touko–elokuussa Lapin pohjoisosia lukuun ottamatta koko maassa (Suomessa), ennen kaikkea maaseudulla, missä on runsaasti ulkorakennuksia, myös kaupunkien laitamilla ja teollisuusalueilla. Pesii rakennuksen sisällä, kattohirren päällä tai vastaavanlaisessa paikassa. Joskus harvoin pesä rakennetaan räystään tai muun ulokkeen alle paremman paikan puuttuessa. Myös vanha räystäspääskynpesä voi korjailun jälkeen kelvata pesintään. Puolisot rakentavat yhdessä kuppimaisen, päältä avoimen pesän ruohosta, korsista ja savesta, ja vuoraavat sen korsilla tai höyhenillä. Usein sama pesä on käytössä monta vuotta ja sitä vain vähän korjaillaan keväällä. Naaras munii 4–6 valkoista, punaruskeapilkkuista munaa. Se hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Yhden kesän aikana saattaa olla kaksi poikuetta ja ensimmäisen poikueen poikaset voivat syöttää toisen poikasia. Molemmat vanhemmat ruokkivat poikasia. Poikaset lähtevät pesästä noin kolmiviikkoisina.

Ravinto

Haarapääskyt syövät lentäviä hyönteisiä, mutta myös jonkin verran hämähäkkejä.

Haarapääsky symbolina

Haarapääsky on Viron kansallislintu. Se onkin varsin tyypillinen näky virolaisessa maalaismaisemassa. Haarapääsky valittiin maan kansallislinnuksi vuonna 1962 ornitologien aloitteesta.

Nimi

Suomen itsenäistymisen jälkeen ornitologit olivat kiinnostuneet paikallisista suomalaisista linnun nimistä. Niitä julkaisi myös K.E. Kivirikko kaksiosaisessa teoksessaan Suomen linnut, joka ilmestyi vuosina 1926–1927. Haarapääskystä oli ihmisille tuttuna lintuna käytössä lukuisia nimiä, kuten jouhipääskönen Kajaanissa, haarajainen Rovaniemellä, saksipääskynen Porissa, latopääskynen Kemissä, huonepääskynen Raahessa, riihipääskynen Sievissä.[3] Historiallisia nimiä ovat olleet muun muassa päsky tai päskynen (Agricola, 1551) ja muuripääsky, parvipääsky ja haarapääsky (Lönnrot, 1861). [4]

Tieteellinen nimi Hirundo on latinaa ja tarkoittaa pääskyä. Sana esiintyy esimerkiksi Pliniuksella.[5] Lajinimi rustica on myös latinaa ja tarkoittaa maalaista.[6]

Lähteet
  • Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6.
  • Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
  • Kivirikko, K. E.: Suomen linnut. Ensimmäinen osa. Wsoy, 1926.
  • Vallauri, T. & Durando, C.: Dizionario Latino. Latino–italiano. Italiano–latino. RusconiLibri, 2011.

Viitteet
  1. BirdLife International: Hirundo rustica IUCN Red List of Threatened Species. Version 3.1. 2019. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.4.2020. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.8.2021).
  3. Kivirikko, 1926, s. 379
  4. Häkkinen, 2011, s. 337–338
  5. Vallauri & Durando, 2011, s. 329
  6. Jobling, 2010, s. 344

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.