Haaparousku

Haaparousku (Lactarius trivialis) on Suomessa perinteinen ruokasieni.

Haaparousku
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricomycotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Russulales
Heimo: Haperot ja rouskut Russulaceae
Suku: Rouskut Lactarius
Laji: trivialis
Kaksiosainen nimi

Lactarius trivialis
(Fr.) Fr.[1]
Katso myös

  Haaparousku Wikispeciesissä
  Haaparousku Commonsissa

Koko ja ulkonäkö

Haaparousku on kookas ja kiinteämaltoinen sieni. Jopa 20-senttiseksi kasvava lakki on kupera ja violetinharmaa, vanhempana laakeneva ja ruskeanharmaaksi tai violettiin vivahtavaksi muuttuva. Kostealla säällä haaparousku on hyvin limainen. Heltat ovat valkoiset tai kermankellertävät, tasatyviset. Jalka on vaalea, ontto, keskeltä pullistunut tai tasapaksu. Maku on kirpeä. Maitiaisneste on valkoista, eikä se värjäänny. Suolattuna haaparouskun leikkauspinnat värjäytyvät maitiaisnesteen vaikutuksesta vihreiksi.[2]

Samankaltaiset lajit

Haaparouskun näköislajeja on useita. Nurmirouskut (Lactarius flexuosus) ovat haaparouskua lyhytjalkaisempia ja harvahelttaisempia. Niiden malto on myös erittäin kovaa. Yleinen kalvashaaparousku (L. utilis) on puolestaan haaparouskua vaaleampi ja limaisempi. Myös korpirousku (L. uvidus) ja harmaarousku (L. vietus) ovat usein haaparouskun kaltaisia. Korpirouskun maitiaisneste muuttuu kuitenkin violetiksi ja harmaarouskun harmaantuu. Lisäksi palsamirouskut, kuten viitapalsamirousku (L. glyciosmus) voivat muistuttaa haaparouskua, tosin niiden haju on kookosta muistuttava.[2] Haaparousku on helppo erottaa lievästi myrkyllisestä lakritsirouskusta, sillä lakritsirouskun maitiaisneste on vesikirkasta ja sen tuoksu on lakritsimainen.

Kasvuaika ja -paikka

Haaparouskua tavataan heinäkuun lopusta aina marraskuulle asti. Se on Suomessa yleinen ja satoisa sieni, joka kasvaa kaikkialla maassa. Erityisesti se kasvaa hieman soistuneissa kangasmetsissä, mutta myös rehevät ja lehtipuuvaltaiset metsät ovat sen kasvupaikkoja. Yleensä sieni kasvaa harvoina ryhminä.[2]

Käyttö ravinnoksi

Haaparousku on erinomainen ruokasieni, mutta tuoreena kirpeä ja vaatii viiden minuutin keittämisen. Keitettynä sientä voidaan käyttää ruoanvalmistukseen tai säilöä perinteiseen tapaan suolaamalla. Keitetyt rouskut voi myös pakastaa. Haaparousku kuuluu kauppasieniin. Keitettyjä haaparouskuja käytetään muhennoksiin ja paistoksiin ja erityisesti sienisalaattiin.[2][3]

Haaparouskua on syöty pitkään Suomessa, osissa Venäjää ja lähialueilla, mutta monissa muissa maissa sitä pidetään syömäkelvottomana.[4][5] Yksi syy sienen suosioon Suomessa lienee sen satoisuus: hyvänä vuonna haaparouskuja voi kasvaa sen tyypillisillä kasvupaikoilla 100 kg hehtaarilla.[6]

Lähteet
  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 20.11.2017.
  2. Eriksson, K. & Kotiranta, H.: Käytännön sieniopas, s. 102. Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2809-0.
  3. Haaparousku Arktiset aromit. Viitattu 20.11.2017.
  4. Edibility and toxicity of Russulales 24.1.2007. Museo Tridentino di Scienze Naturali: he Russulales News Team. Viitattu 20.11.2017. (englanniksi)
  5. Georg Müller: Lactarius trivialis (Nordischer Milchling) pilzepilze.de. Pilze Pilze Pilze. Viitattu 20.11.2017. (saksaksi)
  6. Esteri Ohenoja: Sienisadosta, s. 64. Teoksessa Pertti Salo, Tuomo Niemelä, Ulla Nummela-Salo ja Esteri Ohenoja (toim.): Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus. Suomen ympäristö 769: Valtion ympäristöhallinto, 2005. ISBN 952-11-1997-7. Teoksen verkkoversio. Viitattu 20.11.2017.

    Aiheesta muualla
    Suomalaiset kauppasienet
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.