Haapamäen rata

Haapamäen rata on yhteisnimitys niille Suomen rataverkon rataosuuksille, joiden toinen pääteasema on Haapamäki. Näitä rataosuuksia ovat Haapamäki–Tampere, Haapamäki–Jyväskylä, Haapamäki–Seinäjoki sekä pääosin lakkautettu Haapamäki–Pori-rata.

Haapamäen rautatieasema.

Historia

Haapamäen radan ensimmäinen osuus, Tampere–Haapamäki–Seinäjoki, valmistui vuonna 1882. Tämä rataosuus oli osa Helsingistä Pohjanmaan kautta Kelloselkään johtavaa päärataa aina vuoteen 1971 saakka, jolloin oikorata Tampereelta Parkanon kautta Seinäjoelle otettiin käyttöön.

Haapamäki–Jyväskylä-rata valmistui vuonna 1897 ja heti seuraavana vuonna rataa jatkettiin Jyväskylästä Suolahteen. Viimeisenä Haapamäellä risteävistä rataosista valmistui rataosuus Haapamäki–Pori, 12. marraskuuta 1938.

Haapamäki oli strategisesti merkittävä rautatieasema Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Valkoisten Etelä-Pohjanmaalla ja Vaasassa sijainneiden tukialueiden yhteys Karjalan rintamalla taistelleisiin joukko-osastoihin kulki Haapamäki - Pieksämäki -radan kautta. Jos punaiset olisivat saaneet Haapamäen vallattua, valkoinen Suomi olisi jaettua kahtia. Se olisi nopeasti johtanut punaisten voittoon Karjalan rintamalla.[1]

Haapamäki oli 1970-luvun alkuun asti Suomen merkittävimpiä risteysasemia, mutta autoistuminen ja Parkanon kautta kulkevan oikoradan valmistuminen olivat alkusysäys liikenteen vähenemiselle. Liikenne väheni entisestään vuonna 1977, kun Tampereen ja Jyväskylän välinen liikenne siirtyi Jämsän kautta kulkevalle oikoradalle. Vuonna 1985 lakkautettiin liikenne Haapamäki–Pori-radalla lukuun ottamatta Niinisalon ja Kihniön sekä Porin ja Ruosniemen välisiä osuuksia.

Lähteet
  1. Hannula, J. O.: Suomen vapaussodan historia, s. 166. WSOY, 1956.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.