Haamunimi

Caitlyn Jenner YK-suurlähettiläs Samantha Powerin haastattelussa HLBT-oikeuksista ihmisoikeuspäivänä 10. joulukuuta 2015.[10]

Ensimmäinen tieto sanan deadname käytöstä nimenvaihdon yhteydessä on julkaisu vuodelta 2010 mikroblogipalvelu Twitterissä.[7][11] Vuonna 2012 sanaa käytettiin cisnormien stereotypioita esittäneessä paitakampanjassa. Sana jäi käyttöön pääasiassa transyhteisön verkkokeskusteluissa. Vuonna 2014 se lisättiin Urban Dictionary -slangisanakirjaan, jossa se tarkoitti (yleensä transsukupuolisen) aiempaa nimeä ja verbinä sen paljastamista.[7][11][12] Valtavirran tietoisuuteen käsite tuli kesällä 2015, kun olympiavoittaja Caitlyn Jenner kertoi olevansa transnainen[13] ja vaihtoi nimensä Brucesta Caitlyniksi. Jennerin julkitulo sai tiedotusvälineissä paljon huomiota. Keskustelua käytiin englanninkielisessä mediassa myös siitä, millä nimellä ja sukupuolella Jenneriin tulisi viitata.[9][14]

Vuonna 2014 Time-lehden haastattelemat transsukupuoliset kuvasivat aiemman nimen käyttöä siten, että nimeä muuttaessa aiempi nimi ja sukupuoli eivät ole enää vastanneet henkilön identiteettiä. Tällöin valitun nimen käyttäminen kertoo, että kelpaa muille, mikä vahvistaa oman sukupuolen kokemusta. Vastaavasti vanhan nimen käyttö koetaan siten, ettei henkilön uskota aidosti olevan sitä, mitä hän sanoo olevansa.[15] Aiemman nimen käyttöä on kuvattu myös siten, että sen on koettu olevan yksityisasia ja, etteivät ulkopuoliset voi tietää, mitä henkilö on taustastaan kertonut tai haluaa taustastaan kertoa.[16] Aiemman nimen käyttöä pidetään ongelmallisena myös siksi, että se johtaa toistuvasti tilanteisiin, joissa joutuu selittämään nykyisen sukupuolen ja aiemman nimensä ristiriitaa.[17]

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten perustella transsukupuolisilla on valtaväestöä enemmän masennusta, ahdistusta, somatisaatiohäiriöitä ja yleistä psykologista stressiä. Tämä ei johdu pelkästään sukupuolidysforiasta vaan myös vähemmistöstressistä, syrjinnästä sekä transsukupuolisuuden piilottelusta.[18][19]

Niillä transsukupuolisilla, jotka pystyivät käyttämään valitsemaansa nimeä, oli tutkimuksissa merkittävästi vähemmän masennusta, ahdistusta ja somatisaatiohäiriöitä. He myös ahdistuivat vähemmän kohdatessaan syrjintää sukupuolensa takia.[18][19] Transsukupuolisille latinoille ja afroamerikkalaisille tehdyn tutkimuksen mukaan virallisesti nimensä muuttaneet pärjäsivät sosioekonomisesti paremmin, mikä johtui erityisesti paremmasta työllistymisestä johtuen sukupuolen kanssa yhteensopivista dokumenteista.[20]

Vuonna 2019 julkaistussa tutkimuksessa arvioitiin, että nuoret, jotka kertoivat käyttävänsä itse valitsemaansa nimeä, elivät todennäköisesti ympäristössä, jossa vanhemmat, opettajat ja kouluympäristö tukivat tätä. Tämän kautta valitun nimen käyttö yhdistettiin parempaan mielenterveyteen. Tutkimus yhdisti kirjallisuuslähteiden kautta valitun nimen käytön myös sukupuolikokemuksen vahvistumiseen ja siten parempaan terveyteen. Samassa tutkimuksessa myös todettiin, että kaikki transsukupuoliset nuoret eivät halua tai tarvitse nimenmuutosta sukupuolensa käsittelyyn, mutta heidän kohdallansa, jotka muuttavat nimensä valittua nimeä tulisi käyttää.[21][22]

Trasek-yhdistyksen hallituksen jäsenen, psykologi Ave Valojään mukaan transsukupuoliset ihmiset suhtautuvat eri tavoin vanhoihin nimiinsä: osa haluaa kertoa sen mutta suurin osa ei halua tuoda sitä esille.[23] Trans-yhdistyksen varapuheenjohtaja[24] Julia Peltosen mielestä sitä ei saa käyttää, ellei henkilö itse ilmaise sen käytön olevan hyväksyttävää.[25]

Euroopan neuvosto on suositellut vuonna 2010, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjinnän estämiseksi työelämässä pitäisi huolehtia siitä, ettei transsukupuolisten sukupuolihistoria tai vanha nimi tule tarpeettomasti työnantajan tai työtovereiden tietoon. Erityisesti tämä pitäisi huomioida työnhaun yhteydessä.[8]

Saksassa translaki kieltää vanhan nimen selvittämisen ja julkaisun, mutta tästä ei ole määritelty rangaistusta, ja lain rikkomisen toteennäyttäminen on vaikeaa.[26] Vuonna 2021 Recklinghausenin käräjäoikeus kielsi yksityisyyslakien perusteella uhkasakon uhalla tuomittua kutsumasta naapuriaan hänen aikaisemmalla nimellään tai pilkkaamasta tätä muuten.[27]

Yhdysvalloissa New Yorkin osavaltiossa tuli vuonna 2021 voimaan laki, jonka mukaan yli 18-vuotiaat voivat muuttaa oman nimensä ja sukupuolimerkintänsä kolmen vaihtoehdon M, F, X välillä omalla ilmoituksellaan. Alle 18-vuotiaat voivat muuttaa nimensä ja sukupuolensa huoltajan hyväksyessä muutoksen. Lain mukaan julkishallinto toimittaa uudet henkilötodistukset sekä päivittävät nimen ja sukupuolen heidän hallussaan oleviin dokumentteihin pyydettäessä.[28]

Chelsea Manningin ilmoitettua vuonna 2013 olevansa transsukupuolinen nainen ja tästä käydyn keskustelun yhteydessä yhdysvaltalaiset viestintätalot kuten Associated Press, The New York Times ja NPR muuttivat käytäntöjään siten, että ohjeistivat käyttämään transsukupuolisten kohdalla näiden itsensä käyttämiä nimiä ja sukupuolia. Asiasta kirjoittanut brittiläinen BBC oli omassa ohjeistuksessaan tehnyt näin jo tätä ennen.[32]

Vuonna 2019 elokuvasivusto Internet Movie Database siirtyi käytäntöön, jossa henkilön profiilisivulla henkilön nimen voi muuttaa perustellusta syystä vastaamaan käytettyä nimeä. Teosten tiedoissa, kuten elokuvien, nimenä käytetään sitä, joka on ollut elokuvan lopputeksteissä käytössä.[33]

Vuonna 2020 transsukupuolinen tutkija Theresa Tanenbaum teki aloitteen ja perusti työryhmän sille, että tieteilijöiden nimet voisi muuttaa julkaistussa aineistossa jälkikäteen. Committee on Publication Ethics (COPE) julkaisi työryhmän periaateluonnoksen vieraskirjoituksena. COPE myös muutti omaa linjaustaan siitä, että nimiä ei pitäisi muuttaa. COPE:n uusi päätös oli, että teoksen tekijän nimen voi muuttaa siten, että artikkelin muille tekijöille ilmoitetaan artikkelin muuttuneen ja artikkeliin merkitään nimen muuttuneen, mutta siihen ei merkitä mitä muutos sisälsi.[34][35]

Tandenbaumin aloitteeseen liittyen vuosina 2020 ja 2021 joukko suuria tiedejulkaisijoita (muun muassa Elsevier, PLOS, Springer) siirtyivät käytäntöön, jossa joko kaikki tai pelkästään erityisestä syystä henkilöt pystyvät jälkikäteen muuttamaan nimeään julkaisemissaan artikkeleissa siten, että tämä ei luo uutta versiota dokumentissa, jolloin dokumentin DOI-tunniste ei muutu ja siten linkitykset pysyvät ehjinä. Toimitusten käytännöt vaihtelevat sen osalta, miten artikkelin päivittymisestä tiedotetaan vai tehdäänkö se siten, että tieto muuttumisesta ei näy ulospäin.[36][37][38] Päivitettävien tietojen laajuus vaihtelee, mutta pääsääntöisesti tekijänimen voi muuttaa sisältäen viitetiedoissa olevien nimen muuttumisen, mutta varsinaiseen tekstisisällön muuttaminen tai muiden kuin henkilön itsensä julkaisemien tekstien viitteiden muuttaminen on harvinaista.[39]

Uutisjournalismin toimintatapoja kysyttäessä 2021 yhdysvaltalaiset viestintäyhtiöt Gannett, Vox, Vice ja CNN olivat valmiita muuttamaan toimittajan nimen jälkikäteen, mutta tapauskohtaisesti arvioivat miten siitä ilmoitetaan artikkelissa.[40] The New York Times ei sallinut toimittajien nimien muuttamista artikkeleihin jälkikäteen.[41]

• Bling, Mona: 23 transmyyttiä. Totta ja tarua transihmisistä. Helsinki: Into, 2022. ISBN 978-952-351-703-5.

• Gill-Peterson, Jules: My undead name Legacy. 5.10.2020. Society for the Study of American Women Writers. Viitattu 13.4.2022. (englanniksi)