Haakon VII

Haakon VII (3. elokuuta 1872 – 21. syyskuuta 1957) oli Norjan kuningas vuosina 1905–1957. Hän oli syntyjään Tanskan prinssi Carl. Hänen vanhempansa olivat Tanskan kuningas Fredrik VIII ja Ruotsin prinsessa Lovisa. Prinssi Carl otti norjalaisen nimen Haakon, kun hänet valittiin uudelleen itsenäistyneen Norjan kuninkaaksi 18. marraskuuta 1905.[1] Hän avioitui vuonna 1896 serkkunsa, Ison-Britannian ja Irlannin prinsessa Maudin kanssa. Avioliitosta syntyi 1903 Tanskan prinssi Alexander, tuleva Norjan kruununprinssi Olav.[2]

Haakon VII
Norjan kuningas
Valtakausi	18. marraskuuta 1905 – 21. syyskuuta 1957
Kruunajaiset	22. kesäkuuta 1906
Edeltäjä	Oskar II
Seuraaja	Olavi V
Syntynyt	3. elokuuta, 1872 Gentofte, Tanska
Kuollut	21. syyskuuta 1957 (85 vuotta) Oslo, Norja
Puoliso	Maud
Lapset	Olavi V
Suku	Glücksburg
Isä	Fredrik VIII
Äiti	Louise
Uskonto	luterilainen

Personaaliunionin hajottua Ruotsin ja Norjan välillä Norjassa järjestettiin kansanäänestys siitä, tuleeko maasta kuningaskunta vai tasavalta. Koska noin 80 prosenttia kansasta äänesti monarkian puolesta, suurkäräjät tarjosi Norjan kuninkaan kruunua prinssi Carlille 18. marraskuuta 1905. Saatuaan isoisänsä, Tanskan kuningas Kristian IX:n hyväksynnän Carlista tuli Norjan kuningas Haakon VII, ja hän seurasi Norjan kuninkaana Ruotsin Oskar II:ta, joka oli luopunut Norjan kruunusta jo lokakuussa. Kruunaus suoritettiin Nidarosin katedraalissa Trondheimissa 22. kesäkuuta 1906.

Haakon VII teki valtiovierailun Suomeen kesäkuun alussa 1928. Vierailun isäntänä oli presidentti Lauri Kr. Relander.[3]

Saksan miehitettyä Norjan 1940 kuningas Haakon siirtyi maanpakoon Lontooseen, mistä käsin hän toimi Saksan vastaisen toiminnan symbolina. Kuningas palasi maanpaosta 1945 natsi-Saksan kukistuttua.

Haakon VII kaatui kylpyhuoneessaan 1955, minkä seurauksena hänen reisiluunsa murtui, ja hän joutui pyörätuoliin. Menetettyään liikuntakykynsä kuningas masentui, ja hänen tilansa huononi. Hän joutui luovuttamaan tehtäviään kruununprinssi Olaville. Kuningas Haakon VII kuoli 1957, ja kruununprinssi Olav seurasi häntä valtaistuimelle Olavi V:nä.

Haakon VII:tä pidetään yhtenä merkittävimmistä ennen toista maailmansotaa vaikuttaneista norjalaisista johtajista. Hänen onnistui pitää vasta itsenäistynyt maansa yhtenäisenä epävakaissa poliittisissa olosuhteissa. Vuonna 1927 hän ilmoitti olevansa myös kommunistien kuningas. Näillä toimilla on ollut ratkaiseva merkitys Norjan poliittiselle tilanteelle sekä toisen maailmansodan aikana että sen jälkeen.

• 
  Haakon VII:n kuninkaallinen monogrammi.