Jugoslavia-tuomioistuin

Jugoslavia-tuomioistuin (engl. International Criminal Tribunal for the former Yugoslavia, ICTY, ransk. Tribunal pénal international pour l’ex-Yougoslavie, TPIY) on Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston vuonna 1994 perustama tuomioistuin, joka käsittelee Jugoslavian hajoamissotien sotarikoksia. Jugoslavia-tuomioistuin, kuten vastaava Ruanda-tuomioistuinkin, noudattavat toimintaperiaatteiltaan toisen maailmansodan jälkeisiä Nürnbergin ja Tokion tuomioistuimia.[1]

Jugoslavia-tuomioistuin Haagissa.

Tuomioistuin toimii Alankomaissa Haagin kaupungissa, ja sen pääsyyttäjä on Serge Brammertz.

Tuomioistuinta on arvosteltu siitä, että se on vapauttanut monia Jugoslavian sodissa tapahtuneisiin rikkomuksiin yleisesti syyllisinä pidettyjä henkilöitä. Näitä ovat mm kroaattiupseeri Ante Gotovina, serbipoliitikko Vojislav Šešelj, albaanien sissipäällikkö Ramush Haradinaj ja bosniakkiupseeri Naser Orić.[2]

Lähteet

Hallituksen esitys Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain muuttamisesta 8.12.2000. Suomen eduskunta. Viitattu 11.9.2000. ^{[vanhentunut linkki]}
Ahti Kaario: Analyysi: Serbipoliitikko Seselj pääsi sotarikossyytteistä – mutta kansalliskiihkoilu voi hyvin Balkanilla yle.fi. 31.3.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 1.4.2016.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jugoslavia-tuomioistuin Wikimedia Commonsissa

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Hallituksen esitys Kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön hyväksymisestä sekä laeiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja rikoslain muuttamisesta 8.12.2000. Suomen eduskunta. Viitattu 11.9.2000. ^{[vanhentunut linkki]}

[2] Ahti Kaario: Analyysi: Serbipoliitikko Seselj pääsi sotarikossyytteistä – mutta kansalliskiihkoilu voi hyvin Balkanilla yle.fi. 31.3.2016. Yleisradio Oy. Viitattu 1.4.2016.