Stewart Grand Prix

Barrichello ja SF01 Kanadan GP:ssä 1997

Kausi 1997 oli tallin ensimmäinen sarjassa. Kuljettajina olivat Jordanilta talliin siirtynyt Rubens Barrichello ja McLarenilla yhden kilpailun kaudella 1995 ajanut Jan Magnussen.[2] Talli käytti Alan Jenkinsin suunnittelemaa SF01-autoa, jossa oli Fordin V10-moottori ja Bridgestonen renkaat. Bridgestonen renkaat olivat F1:ssä ensimmäistä kertaa, joten Stewart oli ensimmäisiä heidän renkaitaan käyttäneitä talleja.

Stewartin lisäksi samaisella kaudella aloitti Prost -talli, jonka omisti Alain Prost. Hän oli Jackie Stewartin tavoin maailmanmestari. Näin kaksi erästä kuuluisinta nimeä palasivat Formuloihin pitkän tauon jälkeen.

Esikoiskausi ei ollut Stewartille helppo. Jo talvitesteissä auton kanssa oli luetettavuusongelmia.[3] Kausi oli keskeytyksiä täynnä, eivätkä sijoitukset olleet hyviä, jos maaliin asti satuttiin pääsemään. Kauden viides kilpailu, Monacon Grand Prix, oli kuitenkin kauden kohokohta. Kymmenennestä ruudusta lähtenyt Barrichello oli ensimmäisen kierroksen jälkeen jo viidentenä. Lopulta hän sijoittui itse kilpailussa toiseksi.[4] Yli puolet kilpailijoista tosin keskeytti kyseisessä kilpailussa sateen aiheuttamien ulosajojen takia.[4] Magnussen sijoittui kyseisessä kilpailussa täpärästi pisteiden ulkopuolelle jäämällä sijalle seitsemän.[4]

Talli saavutti kaudella kuusi MM-pistettä, ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa sijalle yhdeksän.[5]

Kauden 1998 SF02-auto näyttelyssä vuonna 2007.

Kaudella 1998 talli käytti Alan Jenkisin suunnittelemaa SF02-autoa, jossa – kuten edellisessäkin autossa – oli Fordin V10-moottori ja Bridgestonen renkaat. Kuljettajina jatkoivat Barrichello ja Magnussen.[6]

Espanjan GP:ssä Barrichello onnistui nousemaan yhdeksännestä ruudusta viidenneksi, ja avasi näin tallin kauden pistetilin.[7] Kaksi kilpailua myöhemmin Kanadan GP:ssä sekä Barrichello että Magnussen sijoittuivat pisteille, sijoille viisi ja kuusi.[8] Hyvästä tuloksesta huolimatta Magnussen kuitenkin sai potkut tallista, ja joutui luovuttamaan paikkansa alankomaalaiselle Jos Verstappenille. Verstappen ajoi tallissa kauden loppuun. Enempiä pistesijoituksia talli ei loppukaudella enää saavuttanut.[9]

Talli saavutti lopulta viisi MM-pistettä, ja sijoittui valmistajien MM-sarjassa kahdeksanneksi.[10]

Kausi 1999 osoittautui tallin historian viimeiseksi, mutta samalla parhaaksi. Talli käytti Gary Andersonin suunnittelemaa SF-3-autoa, jossa oli tuttuun tapaan Fordin V10, ja Bridgestonen renkaat. Barrichello jatkoi tallissa, mutta hänen tallikaverikseen palkattiin brittiläinen Johnny Herbert.[11]

Kauden ensimmäinen kilpailu, Australian GP, ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, sillä molemmissa autoissa syttyi tulipalo lämmittelykierrokselle lähdettäessä. Herbert ei sen takia päässyt starttaamaan itse kilpailuun, mutta Barrichello pääsi vara-autollaan. Huonosta alusta huolimatta Barrichello onnistui avaamaan kauden pistetilin kyseisessä kilpailussa viidennellä sijallaan.[12]

Barrichello onnistui sijoittumaan San Marinon GP:ssä kolmanneksi.[13] Palkintosija oli tallin toinen. Herbert sai avattua oman pistetilinsä Kanadan GP:n viidennellä sijallaan.[14]

Kanadan GP:n aikoihin Jackie Stewart ilmoitti aikovansa myydä tallin Fordille. Syyksi tähän kertoi sen, että jos talli haluaisi tosissaan taistella kärjessä Ferraria ja McLarenia vastaan, tarvitsisi se ison autonvalmistajan avukseen.[15]

Barrichello onnistui saavuttamaan tallille sen historian ensimmäisen ja ainoan paalupaikan Ranskan GP:n sateen sekoittamissa aika-ajoissa.[16] Itse kilpailussa hän sijoittui lopulta kolmanneksi.[16] Kauden kolmesta keskimmäisestä kilpailuista ei pisteitä tullut, mutta Barrichello onnistui sijoittumaan Unkarin GP:ssä viidenneksi[17] ja Italian GP:ssä neljänneksi.[18] Herbert ei sen sijaan saavuttanut yhtään pistettä seitsemään kilpailuun Kanadan kilpailun jälkeen.[19]

Kauden kohokohta oli kauden 14:s kilpailu, Euroopan Grand Prix. Sateen sotkemassa kilpailussa Herbert onnistui nousemaan kilpailun voittajaksi, ja Barrichello sijoittui kolmanneksi.[20] Voitto oli tallille sen historian ensimmäinen, mutta viimeinen. Herbertille itselleen voitto oli uran kolmas, mutta myös viimeinen. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa, Malesian GP:ssä, molemmat autot sijoittuivat taas pisteille sijoille 4 ja 5.[21] Enempiä pistesijoja talli ei enää urallaan saavuttanut.[22]

Talli sijoittui lopulta neljänneksi saavuttamallaan 36 pisteellä.[23] Se onnistui voittamaan nimekkäät Williams- ja Benetton-tallit.[23]

Kolme vuotta F1-sarjassa kilpailleen Stewartin nimeksi vaihdettiin seuraavalla kaudella Jaguar Racing uuden omistajan Fordin takia.