HMS Zest

Pääartikkeli: Z-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 12. helmikuuta 1942 John I. Thornycroft and Companyltä, missä köli laskettiin 21. heinäkuuta telakkanumerolla 4034. Alus laskettiin vesille 14. lokakuuta 1943 ja valmistui 20. heinäkuuta 1944.[1]

Heinäkuun 1944 lopulla koeajojen ja varustamisen päätyttyä alus siirrettiin Scapa Flowhun, jossa se oli elokuun Kotilaivastossa koulutettavana. Miehistön koulutuksen päätyttyä alus liittyi laivueeseensa aloittaen laivastoyksiköiden suojaamisen. Alus torjui 31. joulukuuta HMS Orwellin ja HMS Zephyrin kanssa sukellusveneitä luoteisen reitin alueella.[1]

Alus suojasi 11. tammikuuta 1945 HMS Opportunen, HMS Cavendishin ja HMS Zodiacin kanssa risteilijä HMS Didoa sekä saattuetukialuksia HMS Premier ja HMS Trumpeter. Osaston tehtävänä oli suojata miinanlaskua ja merenkulun häirintäoperaatiota Norjan rannikolla operaatioissa Spellbinder ja Gratis. Alus palasi 13. tammikuuta osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 3. helmikuuta HMS Onslaughtin, Opportunen, HMS Serapiksen, HMS Zambesin, HMS Zealousin, HMS Zebran ja Kanadan laivaston HMCS Siouxin kanssa risteilijä HMS Bellonaa ja saattuetukialuksia HMS Campaniaa sekä HMS Nairanaa. Osaston tehtävänä oli suojata Venäjälle saattue JW64, mistä alus erkani 14. helmikuuta Zambesin, Zealousin ja Siouxin kanssa evakuoimaan Sørøyalta 500 siviiliä saaren jouduttua Saksan hyökkäyksen kohteeksi. Alukset laskivat evakuoidut maihin Murmanskissa.[1]

Palaavaan saattueeseen RA64 se liittyi 17. helmikuuta samojen alusten mukana. Aluksen lähistöllä olleeseen korvetti HMS Bluebelliin osui Saksan laivaston sukellusveneen U-711 laukaisema akustinen torpedo, mikä upotti kohteensa nopeasti. Zestin ja Opportunen miehistöt etsivät merestä eloonjääneitä, mutta kolmesta löydetystä miehistönjäsenestä ainoastaan yksi toipui muiden menehtyessä. Alus erkani 27. helmikuuta saattueesta palaten Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi 20. maaliskuuta HMS Onslowin, Serapiksen, HMCS Haidan ja Siouxin kanssa risteilijä Bellonaa ja saattuetukialuksia Premieriä, HMS Searcheriä sekä HMS Queeniä. Osaston tehtävänä oli laskea miinoja ja häiritä Norjan rannikkoliikennettä operaatio Cupolassa.[1]

Alus suojasi 18. huhtikuuta HMS Offan, Zealousin, Zephyrin, Zodiacin, Kanadan laivaston hävittäjien Haidan, HMCS Huronin ja HMCS Iroquoisin ja Norjan laivaston hävittäjän KNM Stordin kanssa risteilijä Bellonaa sekä saattuetukialuksia Premieriä' ja HMS Vindexiä. Osaston tehtävänä oli suojata Kuolan niemimaalle saattue JW66, mistä alus erkani 25. huhtikuuta osallistuttuaan hävittäjäsuojauksen mukana sukellusveneiden etsintään Kuolan niemimaan rannikolta.[1]

Alus liittyi 29. huhtikuuta samojen alusten kanssa palaavaan saattueeseen RA66, mistä se erkani 5. toukokuuta Zealousin ja Zodiacin kanssa liittyäkseen Kotilaivastoon. Seuraavana päivänä ne sekä Zephyr suojasivat risteilijöitä HMS Birmingham ja Dido matkalla Kööpenhaminaan, jossa ne vastaanottivat Saksan laivaston risteilijöiden Nürnbergin ja Admiral Hipperin antautumisen. Alus vapautettiin 13. toukokuuta tehtävistään Kööpenhaminassa ja aloitti paluumatkan Birminghamin ja Zephyrin kanssa.[1]

Kesäkuusta alkaen alus osallistui laivueen mukana alueiden uudelleen miehitykseen sekä erilaisiin laivasto-operaatioihin. Se osallistui Euroopan sotatoimien päättymisjuhlallisuuksiin Woolwichissa HMS Myngsin ja Zealousin kanssa.[1]

Japanin antauduttua alus oli Kotilaivaston 4. hävittäjälaivueessa vuoteen 1947 lukuun ottamatta modernisointia Leithissä 1945. Alus poistettiin heinäkuussa 1947 palveluksesta ja se siirrettiin Sheernessin reserviin, mistä se palasi palvelukseen jo seuraavana vuonna. Alus sijoitettiin torpedokoulutuksen koululaivaksi Portlandiin, kunnes se siirrettiin syyskuussa 1952 Noren paikallislaivueeseen. Alus oli laivueessa, kunnes se poistettiin palveluksesta helmikuussa 1954 ja sijoitettiin Chathamin reserviin.[1]

Maaliskuussa 1956 alus valittiin muutettavaksi tyypin 15 sukellusveneidentorjuntafregatiksi. Muutostoiden valmistuttua Chathamin telakalla 1958 se aloitti palveluksensa Londonderryssä 3. koulutuslaivueessa uudella viirinumerolla F102. Laivueen lakkauttamisen yhteydessä alus siirrettiin 4. fregattilaivueeseen, kunnes se määrättiin huollettavaksi Maltalle 1961.[1]

Aluksen palattua telakalta se liittyi Kauko-Idän laivaston 24. saattajalaivueeseen, jossa se oli palveluksesta poistamiseensa saakka 1968. Se oli Plymouthin reservissä, kunnes se sijoitettiin poistolistalle 1969. Alus myytiin BISCOlle, joka siirsi aluksen romuttamisen Arnott Youngille Dalmuiriin. Hinaaja Bustlerin hinatessa alusta romutettavaksi se karkasi touvista, jonka uudelleen kiinnityksen jälkeen alus saapui romuttamolle 18. heinäkuuta 1970.[1]

• Roger Bertram Nettleton Hicks, DSO 6. kesäkuuta 1944 - 23. lokakuuta 1945[2]
• Fiddian-Green 1964-1968

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
• English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945–1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)