HMS Woolston

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 10. tilauksessa John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 25. huhtikuuta 1917. Alus laskettiin vesille 27. tammikuuta 1918 ja valmistui samana vuonna 28. kesäkuuta.[1]

Oltuaan ensimmäisen maailmansodan lopun Suuressa laivastossa alus liitettiin 1921 Atlantin laivaston 4. hävittäjälaivueeseen, jonka mukana se siirrettiin Välimeren laivastoon Maltalle ennen reserviin siirtoa. Alus päätettiin 1938 muuttaa Chathamin telakalla ilmatorjuntakykyiseksi saattajaksi.[1]

Lokakuussa 1939 alus aloitti muutostöiden jälkeiset koeajot ja se liittyi marraskuussa Noren alaisuuteen Englannin kanaalin ja Pohjanmeren saattueiden suojaksi, kunnes alus määrättiin helmikuussa 1942 Kotilaivastoon.[1]

Alus suojasi maaliskuussa HMS Ashantin, HMS Bedouinin, HMS Echon, HMS Eclipsen, HMS Faulknorin, HMS Furyn, HMS Groven, HMS Icaruksen, HMS Inconstantin, HMS Intrepidin, HMS Javelinin, HMS Lancasterin, HMS Ledburyn, HMS Lookoutin,HMS Onslowin, HMS Punjabin, HMS Tartarin, HMS Verdunin ja HMS Wellsin kanssa taistelulaivoja HMS King George V ja HMS Duke of York, taisteluristeilijä HMS Renownia, lentotukialus HMS Victoriousia, risteilijöitä HMS Berwick ja HMS Kenya. Osaston tehtävänä oli toimia Venäjälle matkaavan saattueen PQ12 ja sieltä palaavan saattueen QP8 kaukosuojausosastona. Vapauduttuaan tehtävästä Woolston palasi Noren alaisuuteen saattueiden suojaksi, kunnes se määrättiin kesäkuussa 1943 suojaamaan Atlantille Sisilian maihinnousuun matkaavia saattueita.[1]

Woolston lähti 20. kesäkuuta Clydeen liittyäkseen saattueeseen WS31. Seuraavana päivänä alus suojasi HMS Arrowin, HMS Blankneyn, HMS Blencathran, HMS Breconin, HMS Brissendenin, HMS Hambledonin, Ledburyn, HMS Mendipin, HMS Viceroyn, HMS Wallacen ja HMS Witheringtonin kanssa saattueetta kohti Gibraltaria. Alus erkani 26. kesäkuuta saattueesta sen saavuttua määränpäähänsä.[1]

Alus siirtyi Bon Capin alueelle määrättynä maihinnousun itäisen tukiosaston saattajaryhmä V:hen. Se lähti 7. heinäkuuta Bon Capista sillanpäähän suojaten saattuetta KMF18, josta se erkani seuraavana päivänä tankatakseen Maltalla. 10. heinäkuuta alus matkasi liittyäkseen saattajaryhmäänsä suojatakseen sillanpään ankkuripaikkaa. Alus palasi elokuussa vapauduttuaan maihinnoususta Noren alaisuuten suojaamaan Pohjanmeren saattueita. Japanin antauduttua toukokuussa 1945 alus siirrettiin saattamaan miinanraivaajia. Woolston ja HMS Wolfhound saattoivat 14. toukokuuta Stavangerin edustan miinanraivaajia.[1]

Alus poistettiin palveluksesta ja se sijoitettiin reserviin. Se sijoitettiin poistolistalle 1946. Alus myytiin 18. helmikuuta 1947 BISCOlle, joka siirsi romuttamisen G. Bruntonille Grangemouthiin. Alus saapui myöhemmin samana vuonna hinattuna romutettavaksi.[1]

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 452. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)