HMS Walker

Alus siirrettiin 8. huhtikuuta Kotilaivastoon Saksan hyökättyä Norjaan. Se suojasi liittoutuneiden maihinnousulaivaston Norjan rannikolle. Seuraavana päivänä alus kärsi vaurioita saattueen jouduttua ilmahyökkäykseen. Alus osallistui 30. huhtikuuta Andalsnesin ja Molden evakuointeihin, joiden aikana se joutui useaan otteeseen ilmahyökkäykseen. Alus kuljetti joukkoja maista risteilijä HMS Sheffieldille yhdessä HMS Westcottin kanssa.[1]

Alus suojasi 1. toukokuuta edelleen evakuointia Andalsnesissä ilmahyökkäysten kiihtyessä, minkä jälkeen se jatkoi maajoukkojen tukemista sekä saattueiden suojaamista alueella. Alus tulitti 28. toukokuuta HMS Beaglen, HMS Famen ja HMS Havelockin kanssa Rombakin vuonon rantojen kohteita Narvikin taisteluiden aikana. Walker suojasi 8. kesäkuuta viimeistä evakuointisaattuetta Harstadista.[1]

Alus teki 2. heinäkuuta tuloksettoman hyökkäyksen RMS Andora Starin upottanutta Saksan laivaston sukellusvenettä U-47 vastaan. Satamaan palattuaan alus siirrettiin telakalle, mistä se palasi palvelukseen läntisen reitin alaisuuteen lokakuussa. Walker liitettiin helmikuussa 1941 johtoaluksena Liverpooliin sijoitettuun 5. saattajaryhmään, jonka muina aluksina olivat HMS Vanoc, HMS Volunteer ja HMS Caldwell.[1]

Alus suojasi maaliskuussa ryhmineen saattuetta HX112. Se metsästi 17. maaliskuuta Vanocin kanssa sukellusvenettä U-100, joka pakotettiin pintaan upotettavaksi. Hieman upotuksen jälkeen havaittiin U-99, joka upotettiin syvyyspommein. Walker liittyi 12. tammikuuta 1942 Clydessä ryhmineen saattueen WS15 paikallissaattueeksi. Ryhmä erkani 15. helmikuuta saattueesta palaten Clydeen, jossa se liittyi 17. helmikuuta saattueen WS16 paikallissaattueeksi. Walker, HMS Witherington ja HMS Verity jatkoivat saattueen mukana 21. helmikuuta muiden Kotilaivaston alusten suojatessa raskaiden sotalaivojen matkan Gibraltarille. Seuraavana päivänä Walker ja kaksi muuta Kotilaivaston hävittäjää erkanivat saattueesta HMS Newcastlen ja sitä suojanneen HMS Paladinin vastaanottaessa suojaustehtävän.[1]

Alus jatkoi saattueiden suojaamista läntisen reitin alaisuudessa, kunnes se vuoden lopulla määrättiin muutettavaksi pitkän matkan saattajaksi. Walker siirrettiin vuoden 1943 alussa Thamesin telakalle muutostöitä varten. Alus aloitti toukokuussa koeajot satamassa sekä sen edustalla. Kesäkuussa se oli koulutettavana. Alus siirrettiin heinäkuussa koulutuksen päätyttyä 4. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita.[1]

Tammikuussa 1944 alus siirrettiin Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita. Alus liittyi helmikuussa saattueeseen JW57 HMS Beaglen, HMS Boadicean, HMS Keppelin ja neljän Flower-luokan korvetin kanssa. Suojausosasto erkani 28. helmikuuta vahingoittumattomasta saattueesta Kuolan niemimaalle saavuttuaan. Alus liittyi 2. maaliskuuta palaavan saattueen RA57 lähisuojaukseen saman osaston kanssa. Saattue joutui 4. maaliskuuta sukellusvenehyökkäyksen kohteeksi. Suojausosasto erkani 10. maaliskuuta saattueesta sen saavuttua Loch Eween.[1]

Alus liittyi 29. maaliskuuta 2. saattajaryhmän alusten (U66)|HMS Starlingin, HMS Magpien, HMS Wild Goosen, HMS Wrenin ja HMS Whimprelin sekä Beaglen, Boadicean ja Keppelin kanssa saattueeseen JW58. Saattue saapui 4. huhtikuuta Kuolan niemimaalle useiden ilma- ja sukellusvenehyökkäysten jälkeen. Alus liittyi 7. huhtikuuta palaavaan saattueeseen RA58 Beaglen, Boadicean, HMS Inconstantin, Keppelin, HMS Venuksen, HMS Westcottin, HMS Whitehallin ja HMS Wrestlerin kanssa. Suojausosasto erkani 12. huhtikuuta saattueesta ilman taistelukosketusta viholliseen ennen saapumista Loch Eween.[1]

Alus lähti 20. huhtikuuta Kuolan niemimaalle risteilijä HMS Diademin, saattuetukialusten HMS Activityn ja HMS Fencerin, 15 Kotilaivaston hävittäjän ja kolmen Kanadan laivaston fregatin kanssa suojatakseen kauppalaiva Nea Hellasta ja kootakseen aluksia ja miehistöjä Venäjän satamista. Osasto saapui 23. huhtikuuta Kuolan niemimaalle ilman Nea Hellasta, joka oli joutunut palaamaan kotimaahan teknisten ongelmien vuoksi. Walkerille nousi 28. huhtikuuta kolmetoista Yhdysvaltain laivaston merimiestä kuljetettaviksi Britteinsaarille. Alus liittyi palaavaan saattueeseen RA59 Diademin, Fencerin ja niiden suojana olleiden alusten kanssa. Se erkani 3. toukokuuta saattueesta RA59 oltuaan kaksi vuorokautta jatkuvien sukellusvenehyökkäysten ja myrskyn riepoteltavana.[1]

Toukokuussa alus määrättiin Normandian maihinnousuun. Satamaan saavuttuaan alus valmistautui liittymään saattajaryhmä 137:ään, jonka muodostivat korvetit HMS Honeysuckle ja Ranskan laivaston FS La Nantaise sekä troolari HMS Lincolnshire. Kesäkuun alussa alus siirtyi Milford Haveniin suojatakseen saattuetta E2B2Z:aa, jonka 32 alusta se suojasi 4. kesäkuuta ryhmineen 144. saattajaryhmän ja kahden troolarin avustamana läntisen maihinnousuosaston kokoontumispaikalle. Saattue saapui 8. kesäkuuta sillanpäähän, minkä jälkeen osasto palasi Milford Haveniin. Alus suojasi 10. kesäkuuta alkaen täydennyssaattueita amerikkalaisten sillanpäähän, kunnes se vapautettiin operaatiosta jatkamaan Atlantin saattueiden suojaamista.[1]

Lokakuussa alus siirrettiin ryhmänsä mukana suojaamaan Jäämeren saattueita. Se liittyi 20. lokakuuta saattueen JW61 lähisuojaukseksi HMS Lapwingin, HMS Larkin ja kolmen Flower-luokan korvetin kanssa. Suojaus erkani 28. lokakuuta saattueesta saavuttuaan Kuolan niemimaalle. Alus liittyi saman suojausosaston mukana 2. marraskuuta saattueeseen RA61, josta se erkani 9. marraskuuta Loch Ewessä.[1]

Joulukuussa alus palasi luoteisen reitin alaisuuteen saattueiden suojaksi. Alus liittyi 30. joulukuuta Keppelin, Westcottin ja 8. saattajaryhmän sluuppien kanssa saattueeseen JW63, mistä se erkani 8. tammikuuta 1945 suojueen mukana saavuttuaan tapahtuma köyhän matkan jälkeen Kuolaan. Alus suojasi samojen hävittäjien kanssa 11. tammikuuta palaavaa saattuetta RA63, josta se erkani 23. tammikuuta saavuttuaan Clydeen.[1]

Alus palasi helmikuussa suojaamaan Atlantin saattueita ja maaliskuussa se oli kotivesillä saattueiden suojana sekä merialueiden valvontatehtävissä. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus poistettiin palveluksesta. Se siirrettiin reserviin sijoitettuna poistolistalle. Alus myytiin 1946 BISCOlle ja se hinattiin 15. maaliskuuta Trooniin romutettavaksi.[1]