HMS Venetia

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelman 9. tilauksessa Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista Skotlannista, missä köli laskettiin 2. helmikuuta 1917. Alus laskettiin vesille 29. lokakuuta ja valmistui 19. joulukuuta, jolloin sille oli tehty valmius toimia tarvittaessa nopeana miinalaivana.[1]

Ensimmäisen maailmansodan lopun alus oli Suuressa laivastossa, minkä jälkeen se liitettiin Kotilaivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Alus oli vielä Välimeren laivastossa ennen siirtoaan reserviin.[1]

Syyskuussa 1939 alus palautettiin palvelukseen ja se määrättiin lokakuussa Atlantin saattueiden suojaksi. Alus liittyi 6. tammikuuta 1940 yhdessä HMS Winchelsean kanssa Gibraltarille matkaavaan saattueeseen OG31. Alukset erkanivat 8. tammikuuta saattueesta ja liittyivät kotimaahan matkaavaan saattueeseen HG13, mistä se erkani 10. tammikuuta saattueen saavuttua Liverpooliin.[1]

Alus liittyi 1. maaliskuuta yhdessä sluuppi HMS Leithin kanssa Gibraltarille matkaavaan saattueeseen OG20. Alukset erkanivat 2. maaliskuuta saattueesta ja liittyivät kotimaahan matkaavaan saattueeseen HG20, josta Venetia erkani seuraavana päivänä vapauttaakseen sluuppi HMS Aberdeenin saattueen HG23 suojaamisesta. Alus erkani 6. maaliskuuta saattueesta yhdessä Leithin kanssa.[1]

Venetia liittyi 7. huhtikuuta yhdessä HMS Wakefulin ja sluuppien HMS Enchantressin ja HMS Sandwichin kanssa kotimaahan matkaavan saattueen HG24 suojaksi. Alus siirrettiin toukokuussa Noren alaisuuteen, jolloin sen tehtävänä oli liittoutuneiden joukkojen tukeminen ja evakuointi Manner-Euroopassa. Se suojasi 12. toukokuuta yhdessä HMS Vivaciousin kanssa Alankomaiden kuningasperhettä Hoek van Hollandista kuljettanutta HMS Codringtonia (operaatio J).[1]

Venetia määrättiin 23. toukokuuta yhdessä HMS Wild Swanin ja HMS Venomousin kanssa evakuoimaan brittiläisiä joukkoja Boulognesta. Sataman suulla alus joutui saksalaisten miehittämien rannikkopattereiden tuleen, jolloin siihen osui seitsemän kranaattia. Osumat sytyttivät laivan perässä tulipalon. Se jouduttiin ajamaan maihin tulen sammuttamiseksi ja vaurioiden hallintaan saamiseksi. Alus kuitenkin saatiin uudelleen kellumaan. Wild Swan ja Venomous hiljensivät rannikkopatterit, minkä jälkeen ne avustivat vaurioituneen aluksen takaisin Doveriin.[1]

Venetia oli telakalla korjattavana kesäkuusta elokuun alkuun, jolloin se aloitti uudelleen saattueiden suojaamisen. Alus osui miinaan 19. lokakuuta Thamesin suistossa Knobin poijun lähistöllä, jolloin se upposi.[1]

• Colledge, J. J. & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy - The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 428. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying - The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917-1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

• Itämeren purjehdus 1921(englanniksi)