HMS Vanoc

Pääartikkeli: V- ja W-luokka

Alus tilattiin 30. kesäkuuta 1916 osana vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelman yhdeksättä tilausta John Brownilta Clydebankistä, missä köli laskettiin 20. syyskuuta. Alus laskettiin vesille 14. kesäkuuta 1917.[1]

HMS Vanoc vaurioitui ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä ja se siirrettiin korjausten valmistuttua Devonportin reserviin.[1]

Elokuussa 1939 alus palautettiin palvelukseen osallistuakseen reservin katselmukseen Weymouthissa, minkä jälkeen se siirrettiin sodanajan sijoituspaikkaansa Plymouthiin 11. hävittäjälaivueeseen osaksi läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuudessa olevia saattajia. Alus osallistui sodan ensi kuukaudet kanaalin saattueiden suojaamiseen.[1]

Alus liittyi 28. joulukuuta saattueeseen OG12 yhdessä HMS Whirlwindin, HMS Whitehallin ja HMS Wivernin kanssa. Suojaus erkani seuraavana päivänä saattueesta ja palasi Plymouthiin. Alus liittyi 7. tammikuuta 1940 Liverpoolissa yhdessä HMS Venetian, HMS Viscountin ja HMS Volunteerin kanssa suojaamaan saattuetta HG13, mistä se erkani 10. tammikuuta palaten Plymouthiin.[1]

Torpedoputkien latausta aluksella.

Alus suojasi 27. helmikuuta ensimmäistä Atlantin saattueetta OG20F yhdessä HMS Scarboroughin, HMS Wellingtonin ja Whirlwindin kanssa. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta suojaten paluumatkalla saattueen HG20F Liverpooliin, jossa se erkani 3. maaliskuuta saattueesta ja aloitti paluumatkan Plymouthiin.[1]

Alus liittyi 15. maaliskuuta Liverpoolissa saattueeseen HG22F, mistä se erkani 18. maaliskuuta saattueen palattua Liverpooliin. Alus palasi tehtävästä vapauduttuaan Plymouthiin.[1]

Huhtikuussa alus liitettiin laivueen mukana Kotilaivastoon Norjan tapahtumien vuoksi. Siirron seurauksena laivueen tukikohta vaihtui Plymouthista Scapa Flowhun. Alus suojasi 9. huhtikuuta Narvikiin matkaavaa saattuetta (operaatio Rupert/R4).[1]

HMS Vanoc osallistui 29. huhtikuuta yhdessä HMS Echon, HMS Firedraken, HMS Havelockin ja HMS Arrowin kanssa Mon ja Bodön evakuointeihin. Viimeiset Norjasta evakuoitavat joukot kuormattiin Harstadista. Alus yhdessä Chrorbyn kanssa purjehti 17. huhtikuuta juuri ennen auringon nousua Namsokseen.[1]

HMS Vanoc irrotettiin kesäkuussa Norjan evakuointioperaatiosta, minkä jälkeen se palasi saattuetehtäviin Plymouthiin. Alus evakuoi 16. kesäkuuta yhdessä HMS Berkeleyn, HMS Beaglen ja HMS Havelockin kanssa joukkoja ja siviileitä St. Nazairesta (Operaatio Ariel). Alus suojasi 18. kesäkuuta St. Nazairea evakuoivia aluksia RMS Georgicia, SS Duchess of Yorkia, SS Batoryä, SS Sobieskia ja kuutta pienempää alusta, joilla oli kaikkiaan noin 24 000 sotilasta. Operaation päätyttyä HMS Vanoc palasi heinäkuussa saattuetehtäviin sijoitettuna Liverpooliin. [1]

HMS Vanoc pelasti 4. elokuuta merestä 71 saattueessa HX60 matkanneiden brittiläisten kauppalaivojen SS Gogovalen ja SS King Alfredin (5272 grt) miehistönjäsentä. Alukset oli torpedoimalla upottanut noin 300 merimailia Bloody Forelandista länsiluoteeseen (56°59′N, 017°38′W) Saksan laivaston sukellusvene U-52 (Otto Salman).[2][3]

HMS Vanoc suojasi 29. marraskuuta yhdessä HMS Witchin ja HMS Volunteerin kanssa Ranskan rannikolle miinoitusta rakentavaa HMS Icarusta (operaatio JH). Operaation jälkeen suojana olleet alukset jatkoivat saattueiden suojaamista.[1]

HMS Vanoc liitettiin maaliskuussa 1941 5. Saattajaryhmään, jonka mukana se otti osaa saattueen HX112 suojaamiseen. Tehtävän aikana alus upotti 17. maaliskuuta Islannista kaakkoon (61°N, 12°W) syvyyspommein ja lopulta törmäämällä sukellusvene U-100:n sekä yhdessä HMS Walkerin kanssa sukellusveneässä Otto Kretschmerin U-99.[2]

HMS Vanoc pelasti 27. heinäkuuta merestä kuusi brittiläisen kauppalaivan Hawkingen eloonjäänyttä, minkä sukellusvene U-203 oli torpedoimalla upottanut 800 merimailia Fastnetistä lounaaseen (44°55′N, 017°44′W). Alus pelasti 28. elokuuta yhdessä HMS Walkerin kanssa merestä 58 saattueessa SC42 matkanneen brittiläisen kauppalaivan Otaion miehistönjäsentä, minkä sukellusvene U-558 (Günther Krech) oli upottanut torpedoimalla 330 merimailia Fastnet Rockista länteen (52°16′N, 017°50′W).[2][4]

HMS Vanoc siirrettiin maaliskuussa 1942 Saattajaryhmä B5:een, jonka muina aluksina olivat hävittäjät HMS Havelock, HMS Caldwell, HMS Walker, HMS Swale ja korvetit HMS Pimpernel, HMS Godetia, HMS Saxifrage, HMS Buttercup sekä HMS Lavender. Saattajaryhmä siirrettiin perustamisen yhteydessä Karibian merireittien suojaksi, mistä se palasi vuoden kuluttua Keskisenatlantin saattajaosastoon suojatessaan saattuetta SC-122.

HMS Vanoc upotti 16. maaliskuuta 1944 Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheittimellä yhdessä HMS Affleckin ja kolmen Yhdysvaltain laivaston Catalina lentoveneen (VP-63) kanssa sukellusveneen U-392 (35°55′N, 005°41′W), jonka koko 52 hengen miehistö sai surmansa.[2]

HMS Vanoc törmäsi 21. tammikuuta 1945 miinanraivaustroolari HMS Computatoriin Normandian edustalla, jolloin troolari upposi ja se itse vaurioitui pahoin. Alus myytiin romutettavaksi 26. heinäkuuta.[2]

• James Godfrey Wood Deneys 9. helmikuuta 1939 – 15. joulukuuta 1941
• Charles Fraser Harrington Churchill 15. joulukuuta 1941 –
• Peter Ronald Ward syyskuu 1943 – tammikuu 1945

• Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 427. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
• Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893–1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
• Slader John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
• Brown, David (toim.): Naval Operations of the Campaign in Norway April–June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
• Fairweather, Cliff: Hard Lying – The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
• Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917–1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)