HMS Swift (G46)

Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin tammikuussa 1941 viidennessä hätälaivueessa (engl. 5th Emergency Flotilla) J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 12. kesäkuuta 1941. Alus laskettiin vesille 15. kesäkuuta 1943. Aluksen valmistuminen viivästyi 6. joulukuuta saakka erilaisten suunnittelu- ja valmistusongelmien vuoksi kuten tykkien ja tulenjohtojärjestelmien toimitusongelmat.[1]

Joulukuussa 1943 aluksella aloitettiin valmistajan koeajot. Alus valmistui 12. joulukuuta, joilloin se siirrettiin laivastolle vastaanottotesteihin. Tammikuussa 1944 aluksen miehistö oli koeajojen päättymisen ja varustamisen jälkeen koulutettavana Scapa Flowssa ennen aluksen liittymistään helmikuussa Kotilaivaston 23. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus liittyi 6. helmikuuta HMS Obedientin ja HMS Verulamin kanssa Kuolan niemimaalta palaavaan saattueeseen RA56, josta ne erkanivat 9. helmikuuta palaten Scapa Flowhun. Alus saattoi 22. helmikuuta Mahrattan, HMS Savagen, HMS Matchlessin, HMS Meteorin, HMS Milnen, Obedientin, HMS Offan, HMS Onslaughtin, HMS Oribin, HMS Serapiksen, Verulamin ja HMS Vigilantin kanssa risteilijä HMS Black Princeä, kun suojattiin Kuolan niemimaalle matkannutta saattuetta JW57, josta suojue erkani 28. helmikuuta määränpäähän saavuttuaan.[1]

Alus liittyi 2. maaliskuuta Britteinsaarille palaavaan saattueeseen RA57 suojatakseen Black Princeä. Seuraavana päivänä saattue joutui Saksan laivaston sukellusveneen U-739 maaliksi, jolloin alus kykeni väistämään sukellusveneen laukaiseman akustisen torpedon. Alus erkani 7. maaliskuuta saattueesta suojueen mukana. Seuraavana päivänä se jatkoi palvelustaan Kotilaivastossa laivueensa mukana.[1]

Toukokuussa alus määrättiin laivueensa mukana Normandian maihinnousuun, jossa se muodosti HMS Impulsiven, HMS Kelvinin, HMS Saumarezin, Savagen, HMS Scorpionin, HMS Scourgen, HMS Serapiksen ja Norjan laivaston KNM Stordin kanssa Force S:n, minkä tehtävänä oli tukea maihinnousua tykkitulella sekä estää akselivaltain alusten pääsy maihinnousualueelle. Osaston maalialueeksi määrättiin Francevillen puolustuslaitteet Sword-rannalla. Alus osallistui osastonsa mukana maihinnousuharjoituksiin.[1]

Kesäkuussa alus siirtyi Clydeen, josta se suojasi 2. kesäkuuta Saumarezin ja Stordin kanssa tulitukiosasto Force D:n alukset HMS Warspiten, HMS Ramilliesin ja HMS Mauritiuksen Solentiin. Swift saattoi samat alukset 5. kesäkuuta takaisin maihinnousurannan edustalle.[1]

Seuraavana päivänä alus tulitti omaa lohkoaan ennen maihinnousun aloittamista alueella. Samana päivänä sen miehistö pelasti Saksan laivaston E-veneiden torpedoiman KNM Svennerin miehistön. Alus tulitti 7. kesäkuuta itäisen maihinnousuosaston alueen kohteita sekä suojasi alueelle saapuvia saattueita. Alus oli 23. kesäkuuta täydennettävänä Portsmouthissa. Seuraavana päivänä alus laukaisi miinan Sword-rannan edustalla katketen kahtia. Alus upposi nopeasti vieden mukanaan 53 merisotilasta.[1]

• English, John: Obdurate to Daring - British Fleet Destroyers 1941-45. Windsor, Englanti: World Ship Society, 2008. ISBN 978-0-9560769-0-8. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)