HMS Swift (1907)

Swiftin suunnittelun lähtökohtana oli amiraali Fisherin näkemys nopeista sotalaivoista. Amiraliteetti sai valmiiksi vaatimusten määrittelyn joulukuussa 1904. Tämän jälkeen lopulta parhaaksi arvioitua Cammell Lairdin suunnitelmaa verrattiin Thornycroftin, Fairfieldin, John Brownin ja Armstrong Whitworthin suunnitelmiin. Suunniteltu kokonaisen luokan tilaaminen ei kuitenkaan toteutunut. Seuraava Swiftiin rinnastettava tilaus tehtiin vasta vuonna 1914. Ainutlaatuisuutensa vuoksi alus oli jonkinlainen kummajainen suuren kokonsa ja muutenkin selkeästi poikkeavan rakenteensa vuoksi.

Aluksen uppouma oli kaksinkertainen tuon ajan hävittäjiin verrattuna. Alus oli riittävän kookas ja nopea, jotta se pystyisi vapauttamaan tiedustelutehtävistä kevyet risteilijät, jotka Fisher halusi poistaa laivaston kokoonpanosta. Nopeusvaatimuksen vuoksi aluksen polttoaineeksi valittiin öljy ja siihen asennettiin neljä akselia, jotka kykenisivät liikuttamaan alusta 39 solmun nopeudella. Nopeus jäi kuitenkin lopulta haaveeksi palveluskäytössä. Laivasto kuitenkin kirjasi koeajoissa nopeuden saavutetuksi. Nopeus ei kuitenkaan olisi ollut taloudellinen, koska aluksella oli öljyä ainoastaan 180 tonnia. Tämä rajoitus teki siitä myös täysin sopimattoman Fisherin haaveilemaan tiedustelutehtävään.

Alus oli myös kokoonsa nähden heikosti panssaroitu ja aseistettu, koska sen uppouma pyrittiin pitämään pienenä. Tästä seurasi myös heikko merikelpoisuus ja sen palvelusta rajoitti sää.

Vuonna 1912 alus määrättiin 4. torpedovenehävittäjälaivueen johtajaksi. Laivueen muodostaneiden K-luokan alusten kanssa Swift liitettiin Suureen laivastoon elokuussa 1914. Alus osoittautui liian heikoksi palvellakseen Pohjanmerellä, minkä vuoksi se kävi heinäkuussa 1915 korjattavana. Telakalla alukselle asennettiin Egertonin kehittämä raivausjärjestelmä ja se siirrettiin Doverin partio-osastoon 6. hävittäjälaivueeseen.[1]

Aluksen keulassa olleet kaksi nelituumaista tykkiä korvattiin 1916 yhdellä 6"/45 Mk XII -tykillä P Mk VII -asennuksella. Swift modernisoitiin korjaustun yhteydessä, kun se oli vaurioitunut pahoin Doverinsalmen taistelussa 20. huhtikuuta 1917. Alukselle asennettiin komentosilta ruorihuoneineen, sen kuusituumainen poistettiin ja 18 tuuman torpedoputket korvattiin 21-tuumaisilla. Se palasi telakalta heinäkuussa palvelukseen Doverin partio-osastoon.[1]

Alus osallistui keväällä 1918 ensimmäiseen Ostendiin tehtyyn hyökkäykseen. Se romutettiin kaikessa hiljaisuudessa 9. joulukuuta 1921.

• Gardiner Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
• Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893–1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
• Friedman, Norman: British Destroyers – From Earliest Days to the Second World War. Yorkshire, Englanti: Seaforth Publishing, 2009. ISBN 978-1-84832-049-9. (englanniksi)