HMS Southern Prince
HMS Southern Prince (viirinumero M47) oli vuonna 1929 vesillelaskettu laiva, jonka Amiraliteetti lunasti 19. joulukuuta 1939 apumiinalaivaksi.
| HMS Southern Prince | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Lithgow's, Port Glasgow |
| Laskettu vesille | 12. maaliskuuta 1929 |
| Palveluskäyttöön | 15. kesäkuuta 1940 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 11 447 t |
| Pituus | 151,18 m |
| Koneteho | 7 680 bhp |
| Nopeus | 17 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x QF 4" Mk V -tykkiä 2 x QF 2 naulan -ilmatorjuntatykkiä 7 x 20 mm ilmatorjuntatykkiä 4 x .50" ilmatorjuntakonekivääriä 560 x miinaa |
Valmistus
Liverpoolilainen Furness, Withy & Co tilasi aluksen Lithgow'lta Port Glasgow'sta Skotlannista. Alus oli tarkoitettu Prince Linelle New Yorkin ja Argentiinan reiteille. Alus laskettiin vesille 12. maaliskuuta 1929 ja valmistui elokuussa nimellä Southern Prince. Amiraliteetti lunasti 19. joulukuuta 1939 aluksen. Se otettiin palvelukseen 15. kesäkuuta 1940 apumiinalaivana nimellä HMS Southern Prince.[1]
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Kyleen 1. miinalaivueeseen, jonka mukana se osallistui aluksi pohjoisen miinasulun rakentamiseen.[1]
Alus oli laskenut miinakentän SN-70A pohjoiseen sulkuun ja paluumatkalla 26. elokuuta 1941 siihen osui Saksan laivaston sukellusveneen U-652 laukaisema torpedo. HMS Lightning ja HMS Lamerton saapuivat Scapa Flow'sta avustamaan vaurioituneen aluksen Minchesiin. Alus siirrettiin Belfastiin telakalle.[2]
Normandian maihinnousussa (operaatio Neptune) alus oli kontra-amiraali Rivett-Carnetin esikuntalaivana. Alus lähti 7. kesäkuuta 1944 Solentista saattueessa EWP-1 ja ankkuroitui Juno Beachin edustalle seuraavana päivänä. Lokakuusta 1944 alkaen alus oli majoitusaluksena ja sodan lopun se oli koululaivana Tyynellä valtamerellä.[2]
Alus palautettiin 1945 omistajilleen. Alus myytiin 1. huhtikuuta 1947 Italiaan Genovaan G. Costa fu Andrea, joka nimesi aluksen Anna C.:ksi. Alus sijoitettiin Italian ja Etelä-Amerikan reiteille maaliskuussa 1948. Aluksen moottorit vaihdettiin ja majoitustilat uusittiin 1951-1952. Aluksella oli tulipalo 1971, minkä jälkeen se myytiin romutettavaksi. Alus romutettiin La Speziassa.[2]
Päälliköt
Aluksen päälliköinä olivat[1]:
- William Howard Dennis Friedberger 15. huhtikuuta 1940 - 12. helmikuuta 1941
- John Stuart Crawford 12. helmikuuta 1941 - 15. tammikuuta 1942
- Rudolph Henry Fane de Salis 15. tammikuuta 1942 - 1943
- A. A. Ferguson 1943 - 5. marraskuuta 1944
- Henry Freston Nash 5. marraskuuta 1944 - 1945
Lähteet
- Lenton, H. T. & Colledge, J. J.: Warships of World War II. London: Ian Allan, 1964. (englanniksi)