HMAS Shropshire

Kotilaivaston alukset vapauttivat 10. helmikuuta Shropshiren saattotehtävästä. Alus lähti Simonstowniin, jossa se siirrettiin 20. helmikuuta telakalle. Alus palasi 16. maaliskuuta palvelukseen suojaamaan merenkulkua.[1]

Toukokuussa alus määrättiin suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta Australiasta Britteinsaarille. Se vapautti 20. toukokuuta Australian laivaston risteilijä Canberran saattueen US3:n suojaamisesta. Alus saapui 26. toukokuuta saattueen kanssa Kapkaupunkiin, josta se jatkoi matkaansa 31. toukokuuta. Saattueeseen liittyi samalla HMS Cumberland. Saattue oli 7. kesäkuuta Freetownissa, josta se jatkoi seuraavana päivänä matkaansa vahvistettuna lentotukialus HMS Hermeksellä. Hermes kuitenkin erkani pari päivää myöhemmin saattueesta. Saattueen vahvistukseksi liittyi 12. kesäkuuta HMS Devonshire, ja paria päivää myöhemmin kotilaivaston lähettämä osasto, johon kuuluivat taisteluristeilijä HMS Hood, lentotukialus HMS Argus ja niiden suojana olleet kuusi hävittäjää.[1]

Saattueen saavuttua 16. kesäkuuta Clydeen Shropshire vapautui tehtävästään. Alus siirrettiin 20. kesäkuuta Clydessä huollettavaksi kaupalliselle telakalle, josta se palasi 15. heinäkuuta. Alus liitettiin palvelukseen otettaessa tilapäisesti kotilaivastoon etsimään ilmoitettua Saksan laivaston osastoa Pohjanmereltä.[1]

Alus liittyi 5. elokuuta Clydessä saattueeseen WS2 suojatakseen sen matkan Freetowniin HMS Emeraldin kanssa. Saattue jaettiin 8. elokuuta hitaaseen ja nopeaan osaan, jolloin Shropshire jäi suojaamaan hidasta WS2S-saattuetta. Alus vapautui suojaustehtävästä saattueen saavuttua 16. elokuuta Freetowniin. Se palasi saattueeseen paria päivää myöhemmin suojatakseen matkan Kapkaupunkiin, jonne saavuttiin 25. elokuuta. Saattue jatkoi matkaansa 30. elokuuta Perimiin ja edelleen Suezin kanavalle, jonne alukset saapuivat 20. syyskuuta.[1]

Shropshire vapautui saattueen suojaustehtävästä, jonka jälkeen se suuntasi Adeniin Punaisenmeren osastoon, jossa se aloitti Intian valtamerellä liikkuneiden saattueiden suojaamiseen reitillä Kapkaupunki–Durban–Mombasa tai Aden.[3] Alus suojasi saattueita, kunnes se liitettiin 16. joulukuuta Durbanissa Devonshiren ja HMS Southamptonin kanssa saattueen WS4B lähisuojaukseen, mistä se erkani 25. joulukuuta saattueen saavuttua Adeniin.[1]

Shropshire liittyi 21. tammikuuta saattueeseen WS5A Kapkaupungista Durbaniin, jolloin se korvasi Devonshiren ja HMS Hawkinsin saattueen lähisuojana. Alus erkani saattueesta seuraavana päivänä sen saavuttua Durbaniin. Alus palasi 29. tammikuuta HMS Ceresin kanssa saattueeseen, mistä se erkani seuraavana päivänä HMS Enterprisen vapautettua sen tehtävästä. Alus lähti liittyäkseen Hawkinsin, Ceresin, Hermeksen ja HMS Kandaharin muodostamaan laivasto-osastoon Force T. Matkan aikana aluksella todettiin sairausepidemia, minkä vuoksi Enterprise määrättiin aluksen tilalle Force T:hen, jolloin Shropshire aloitti matkan Durbaniin epidemian hoitamiseksi.[1]

Alus aloitti 3. helmikuuta matkan Durbanista Force T:hen epidemian rauhoituttua. Se aloitti 10. helmikuuta Italian Somalimaan vastaisten operaatioiden tukemisen osana Force T:tä. Alus tulitti 14. helmikuuta italialaisten asemia Mogadishussa tukiessaan Etelä-Afrikan armeijan joukkojen etenemistä Keniasta, jolloin alus kärsi pahoja vaurioita vasemmalla kyljellä, ja se upotti italialaisen tankkeri Pensilvanian. Alus palasi 19. helmikuuta Durbaniin.[1]

Shropshire palasi 21. helmikuuta Force T:hen, ja se liittyi seuraavana päivänä HMAS Australiasta, Canberrasta, HMS Glasgowista, Emeraldista ja Enterprisesta muodostettuun Saksan laivaston Admiral Scheeriä etsimään määrättyyn osastoon. Alus pysäytti 2. maaliskuuta Vichyn Ranskan lipun alla purjehtineen Ville de Strasbourgin vallaten aluksen. Alus erkani 5. maaliskuuta etsintäosastosta HMS Ranchin vapautettua sen etsintätehtävästä, minkä jälkeen alus matkasi Durbanin kautta Simonstowniin.

Alus siirrettiin 8. maaliskuuta Simonstownissa telakalle, josta se palasi 7. toukokuuta palvelukseen aloittaen koeajot. Aluksen koeajoissa todettiin poikkeavaa tärinää turbiineissa ja kondenssiveden keräämisessä, minkä seurauksena alus menetti lopulta liikuntakykynsä. Se jouduttiin hinaamaan takaisin korjattavaksi Simonstowniin telakalle, missä sille asennettiin kaksi kahdeksanputkista kahden naulan ilmatorjuntatykkiä[5][1].

Alus lähti 8. kesäkuuta Freetowniin, jonne se saapui 14. kesäkuuta.[3] Alukselle siirrettiin Freetownissa sotavankeja siirrettäväksi Englantiin sotavankileirille. Se lähti 21. kesäkuuta kotimaahan, jossa se liitettiin Kotilaivastoon. Aluksen tarkoituksena oli vapauttaa 4. risteilijäviirikön HMS Mauritius. Risteilijä saapui 5. heinäkuuta Scapa Flow’hun, jossa se liitettiin 1. risteilijäviirikköön.[1]

Shropshire lähti 25. heinäkuuta Scapa Flow’sta Hvalfjordiin Islantiin täydentämään koulutustaan. Alus aloitti 28. heinäkuuta partioinnin Tanskansalmessa. Osana partiointia alus suojasi operaatiota EF. Se lähti 1. elokuuta paluumatkalle Hvalfjordiin partiointialueeltaan. Alus aloitti 18. elokuuta paluumatkansa Scapa Flow’hun HMS Prince of Walesin, HMS Ramilliesin, HMS Heclan sekä viiden hävittäjän kanssa. Osasto saapui 23. elokuuta Scapa Flow’hun.[1]

Alus määrättiin 27. elokuuta Chathamiin telakalle. Se suojasi Argusta operaatio Strengthissä matkalla Arkangeliin suojanaan HMS Matabele, HMS Punjabi ja HMS Somali. Osasto aloitti 6. syyskuuta paluumatkansa Seidisfjordiin, kun lentokoneet oli lähetetty Murmanskiin. Alus jatkoi 10. syyskuuta matkaansa Seidisfjordista Scapa Flow’hun, jonne se saapui 14. syyskuuta. Alus lähti 28. syyskuuta uudelleen Arkangeliin suojaten saattuetta. Se liittyi 2. lokakuuta palaavaan saattueeseen QP1, josta alus erkani 10. lokakuuta Orkneyn edustalla aloittaen paluumatkansa Scapa Flow’hun.[1]

Shropshire lähti 11. lokakuuta Sheernessiin, missä alus siirrettiin 17. lokakuuta Chathamin telakalle modernisoitavaksi. Tammikuussa se palasi telakalta aloittaen koeajot. Alus siirtyi 30. tammikuuta Sheernessiin varustettavaksi ja aloittaakseen meritestit, joissa todettiin seuraavana päivänä aluksen muutostöiden epäonnistuneen. Se palautettiin helmikuussa Chathamin telakalle, josta se siirrettiin 16. helmikuuta Harland and Wolffin telakalle Scotstouniin. Korjaustyöt aloitettiin 20. helmikuuta Scotstounissa, jonka aikana alus määrättiin maaliskuussa eteläiselle Atlantille.[3] Huollossa aluksen yksiputkiset nelituumaiset ilmatorjuntatykit vaihdettiin kaksiputkisiin, ja sille lisättiin seitsemän yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Alukselle asennettiin myös tyyppien 273, 281, 282 ja 285 tutkat.[5]

Alus siirtyi 21. maaliskuuta Belfastista Clydeen. Se liittyi pari päivää myöhemmin HMS Alcantaran, HMS Aldenhamin, HMS Groven ja HMS Lookoutin kanssa saattueeseen WS17, mistä alus erkani 6. huhtikuuta saavuttuaan Freetowniin. Alus liittyi 11. huhtikuuta saattueeseen WS17B, josta se erkani 23. huhtikuuta saattueen saavuttua Kapkaupunkiin. Alus aloitti kauppamerenkulun suojaamisen Intian valtamerellä.[1]

Alus lähti 2. kesäkuuta Kapkaupungista liittyen kolme päivää myöhemmin saattueeseen WS19, josta se erkani 18. kesäkuuta Mauritiuksen saavuttua. Alus aloitti matkan kohdatakseen saattueen WS19P, jonka suojauksesta sen piti vapauttaa taistelulaivat HMS Nelson ja HMS Rodney. Alus kohtasi 26. kesäkuuta saattueen, mistä se erkani 4. heinäkuuta saavuttuaan Durbaniin. Alus aloitti Durbanissa kauppamerenkulun suojaamisen.[1]

Shropshirelle siirrettiin 1. syyskuuta Simonstownissa telakalle havaittujen vikojen vuoksi. Alukselle ilmoitettiin 8. syyskuuta 1942 siirrosta Australian laivastolle. Alus korvaisi Canberran, joka oli uponnut taisteltuaan Japanin keisarillista laivastoa vastaan 9. elokuuta Savon saaren taistelussa. Alus palasi palvelukseen 22. syyskuuta.[1]

Alus liittyi 25. syyskuuta Kapkaupungin edustalla saattueeseen WS22, josta se erkani 29. syyskuuta saavuttuaan Durbaniin. Alus palasi seuraavana päivänä Kapkaupunkiin. Alus määrättiin lokakuussa palaamaan Englantiin.[1]

Alus aloitti 22. lokakuuta kotimatkansa. Se oli 2. marraskuuta Freetownissa ja saapui 16. marraskuuta Clydeen, mistä se jatkoi 20. marraskuuta Sheernessiin. Alukselta poistettiin 22. marraskuuta alkaen ampumatarvikkeet, ja se valmisteltiin luovutettavaksi. Se siirrettiin marraskuussa 1942 uudelleen Chathamin telakalle huollettavaksi.[3] Aluksen yksiputkiset nelituumaiset korvattiin kaksiputkisilla, ja sille asennettiin lisäksi kolme yksiputkista Oerlikon 20 millimetrin -ilmatorjuntatykkiä. Samalla aluksen tiedustelukoneen vaatimat tilat ja varusteet poistettiin.[5][1]

Aluksella oli kesällä 1943 juuri ennen siirtoa Australian laivastolle kaksi kahdeksanputkista kaksinaulaista, seitsemän voimansiirrolla varustettua kaksiputkista sekä neljä yksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä. Lentokoneen tarvitsemat järjestelmät lukuun ottamatta nosturia, puolen tuuman konekiväärit ja neljä 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä oli poistettu.[5] Se otettiin Australian laivaston palvelukseen 20. huhtikuuta 1943 säilyttäen nimensä HMAS Shropshire.[1]

Alus aloitti kesäkuussa Thamesin alueella koeajot, jotka saatiin 16. kesäkuuta päätökseen. Alus siirtyi Scapa Flow’hun koulutettavaksi kotilaivaston mukana. Koulutus saatiin päätökseen elokuussa.[1]

Alus liittyi 13. elokuuta Clydessä saattueeseen KMF22/WS33, josta se erkani 24. elokuuta saattueen saavuttua Gibraltarille. Alus jatkoi matkaansa Simonstownin kautta Fremantleen, jonne se saapui 24. syyskuuta. Se määrättiin lokakuussa brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, mutta ennen siirtymistään alus määrättiin telakalle Sydneyssä.[1]

Shropshire liittyi 30. lokakuuta Brisbanessa Australian ja HMAS Hobartin muodostamaan osastoon. Alus matkasi marraskuun alussa Milnenlahdelle Papualle Australian kanssa tukemaan suunniteltuja operaatioita. Marraskuussa 1943 alus kuului brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon (TF 74) Uusilla-Hebrideillä (nyk. Vanuatu). Seuraavina kuukausina alus tuki Uuden-Britannian, Cape Gloucesterin ja Uuden-Guinean maihinnousuissa.[6]

Shropshire tukee Morotain maihinnousua.

Liittoutuneiden edetessä alus osallistui taisteluihin Amiraliteetin saarilla, Hollandian ja Aitapen edustalla ja touko–heinäkuussa 1944 Biakilla. Alus oli syyskuussa tukemassa Morotain maihinnousua ennen siirtymistään lokakuussa Leytenlahdelle. Aluksen tulitukitehtävät saivat jatkoa joulukuussa Mindoron maihinnousussa ja sittemmin tammikuussa 1945 Lingajenlahdella, Subic Bayssa, Corregidorissa ja Bataanilla.[7]

Aluksen viimeinen tehtävä sodan aikana oli tukea kesäkuussa 1945 maihinnousua Balikpapanille Borneolla, minkä jälkeen alus siirtyi Japaniin. Alus osallistui elokuussa viralliseen antautumistilaisuuteen.[8]

Alukselta poistettiin sodan päätyttyä torpedoputket ja kaikki 20 millimetrin ilmatorjuntatykit korvattiin 15 yksiputkisella 40/60 Bofors -tykillä, joista asennettiin seitsemän kansirakenteiden päälle, kuusi yläkannelle ja yksi sekä B että X tornin katolle. Tornien päälle asennetut tykit poistettiin alkuvuodesta 1946, minkä jälkeen aluksella oli kuusi Mk IIIA-, kaksi Mk VII- ja yksi Mk IIIP -ilmatorjuntatykki.[6]

Sotatoimien päätyttyä Shropshiren palvelus jatkui Australian laivastossa koululaivana, kunnes se poistettiin 1949 palveluksesta. Alus myytiin 1954 romutettavaksi ja saapui 20. tammikuuta 1955 Arnott Youngille Dalmuiriin romutettavaksi.[8]