HMS Sheffield (D80)
HMS Sheffield (D80) oli Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 42 ohjushävittäjä (Sheffield-luokka). Falklandin sodassa alus joutui kahden Argentiinan meri-ilmavoimien Super Étendard -rynnäkköhävittäjän hyökkäyksen kohteeksi 4. toukokuuta 1982 ja sai osuman yhdestä Exocet-meritorjuntaohjuksesta. Alus vaurioitui ohjusosumasta pahoin ja upposi kuusi päivää myöhemmin, 10. toukokuuta 1982.
HMS Sheffield | |
---|---|
HMS Sheffield 1982 |
|
Aluksen vaiheet | |
Rakentaja | Vickers Shipbuilding and Engineering, Barrow-in-Furness |
Kölinlasku | 15. tammikuuta 1970 |
Laskettu vesille | 10. kesäkuuta 1971 |
Palveluskäyttöön | 16. helmikuuta 1975 |
Poistui palveluskäytöstä | upposi 10. toukokuuta 1982 vaurioiduttuaan muutamaa päivää aiemmin Argentiinan ilmavoimien hyökkäyksessä |
Tekniset tiedot | |
Uppouma | 4 820 t |
Pituus | 125,0 m |
Leveys | 14,0 m |
Syväys | 5,8 m |
Koneteho | COGOG: 2 × Rolls-Royce Olympus TM3b -kaasuturbiinia 50 000 shp ja 2 × Rolls-Royce Tyne RM1A -kaasuturbiinia 8 000 shp |
Nopeus | 30 solmua / 18 solmua |
Miehistöä | 287 |
Aseistus | |
Aseistus |
2 × Sea Dart -ilmatorjuntaohjuksen laukaisualustaa, joihin 22 ohjusta 1 × 4,5" (114 mm) Mk.8 -tykki 2 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 2 × Corvus-valaisuheitintä 1 × Westland Lynx HAS.1/2 -helikopteri |
Valmistus
- Pääartikkeli: Tyyppi 42 -hävittäjä
Alus tilattiin 14. marraskuuta 1968 Vickers Shipbuilding and Engineering Limitediltä (VSEL) Barrow-in-Furnessista. Köli laskettiin 15. tammikuuta 1970 ja alus laskettiin vesille 10. kesäkuuta 1971 kumminaan kuningatar. Yksi aluksen runkoelementeistä vaurioitui pahoin huhtikuussa 1971 sattuneessa hitsausräjähdyksessä, jossa sai surmansa kaksi telakkatyöntekijää. Korvaava rakenne-elementti otettiin Argentiinan laivastolle rakenteilla olleesta ARA Herculeksesta, jonka tilaajalle Argentiinalle vakuutettiin, ettei alustilauksen valmistuminen viivästyisi. Sheffield valmistui 16. helmikuuta 1975 ja se otettiin palveluskäyttöön 28. helmikuuta.[1]
Palvelus
Alus liitettiin alustavien vastaanottokokeiden päätyttyä 3. fregattilaivueeseen viirikönjohtajaksi, minkä merkkinä sen savuhormiin maalattiin musta raita. Sheffield poikkesi sisaraluksistaan elefantinkorviksi kutsutuilla sivuille käännetyillä savuhormeillaan, minkä lisäksi alukselle ei asennettu sukellusveneentorjuntatorpedoja. Koeajot osoittivat, ettei savuhormeja tarvinnut kääntää sivuille lämmön johtamiseksi tutkista ja lentokannesta, joten lopuissa luokan aluksissa siirryttiin edullisempiin suoriin hormit. Aluksella oli Westland Wasp -helikopterit ensimmäisen, kesäkuuhun 1979 kestäneen palvelusrupeaman aikana, vaikka sen tilat oli alun perin suunniteltu Westland Lynx -helikoptereille.[2]
Kesällä 1976 alus oli Länsi-Intiassa sekä Yhdysvaltain itärannikolla luokkansa ensimmäisenä tropiikkikokeissa. Suuri osa aluksen alkuajan palveluksesta koostui erilaisista suorituskyvyn ja asejärjestelmien testeistä. Alus osallistui 1977 Spitheadissä järjestettyyn kuningattaren vallassa olon (engl. Silver Jubilee) laivastokatselmukseen yhdessä laivueen muiden alusten HMS Arrow, HMS Arethusa ja HMS Diomede kanssa. Ensimmäisen palvelusrupeaman alus oli liitettynä Naton Atlantille pysyvästi sijoitettuun laivasto-osastoon, jonka mukana se vieraili useissa Euroopan satamissa sekä saattoi kuninkaallista jahtia HMY Britanniaa.[2]
Kesäkuusta 1979 lokakuuhun 1980 alus oli Portsmouthin telakalla modernisoitavana, jolloin sille asennettiin päämaston huippuun UAA-1 ESM-järjestelmä. Lisäksi sen tyypin 992Q tutka vaihdettiin versioon 992R ja propulsiojärjestelmän vaihteisto uusittiin. Aluksen kansirakennetta vahvistettiin, jotta sen runko saataisiin jäykemmäksi. Vahvistamisella pyrittiin ehkäisemään rungossa havaittujen murtumien syntyminen. Aluksen helikopteritilat muutettiin soveltumaan Lynxille, joka saapui ennen palvelukseen palaamista marraskuussa.[3]
Falklandin sota
Sheffield osallistui maaliskuussa 1982 Gibraltarin vesillä pidettyyn Springtrain 82 -harjoitukseen, kun se sai määräyksen liittyä Etelä-Atlantille lähtevään laivasto-osastoon. Komentosillan katolle maalattiin Union Jack ja savuhormista vesirajaan mustat raidat, koska Argentiinan laivastolla oli kaksi alusluokkaan kuuluvaa alusta.
Sheffield saapui 27. huhtikuuta sotatoimialueelle (engl. Total Exclusion Zone), joka oli määritetty 200 merimailin säteelle Falklandin saarten ympärille. Alukseen osui ohjus sen ollessa valvomassa laivasto-osaston ilmatilaa.
National Aeronautics and Space Administration (NASA) tutkimukset
NASA on tutkinut sähkömagneettisten laitteiden aiheuttamia häiriöitä. NASAn mukaan Sheffieldin ohjusvaroitustutka oli mahdollisesti pois päältä, koska se häiritsi viestiliikennettä Harrier-hävittäjien kanssa lentokoneiden nousun ja laskun aikana. Siksi Argentiinan hävittäjän laukaistua Exocet-ohjuksen ei varotoimia ehditty aluksella suorittaa ja alus sai osuman.[4]
Lähteet
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
- Marriott, Leo: Modern Combat Ships 4 Type 22. Lontoo, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1593-7. (englanniksi)
Viitteet
- Marriott, Leo s. 19-20 ja 26
- Marriott, Leo s. 85
- Marriott, Leo s. 86
- http://hdl.handle.net/2060/19960009442
1. sarja: HMS Sheffield - HMS Birmingham - HMS Cardiff - HMS Coventry - HMS Newcastle - HMS Glasgow |
2. sarja: HMS Exeter - HMS Southampton - HMS Nottingham - HMS Liverpool |
3. sarja: HMS Manchester - HMS Gloucester - HMS Edinburgh - HMS York |
Argentiinan laivasto: ARA Hércules - ARA Santísima Trinidad |
Edeltäjä: Tyypin 82-ohjushävittäjät – Seuraaja: Tyypin 45-ohjushävittäjät |