HMS Royal Oak (08)

HMS Royal Oak (viirinumero 08) oli Britannian kuninkaallisen laivaston 1915 vesillelaskettu Revenge-luokan taistelulaiva. Se osallistui sekä ensimmäiseen että toiseen maailmansotaan.

HMS Royal Oak
HMS Royal Oak
HMS Royal Oak
Aluksen vaiheet
Rakentaja Devonportin telakka
Kölinlasku 15. tammikuuta 1914
Laskettu vesille 17. marraskuuta 1914
Palveluskäyttöön 1. toukokuuta 1916
Poistui palveluskäytöstä U-47 upotti 14. lokakuuta 1939
Tekniset tiedot
Uppouma 29 150 t (tyhjä)
33 500 t (max)
Pituus 189 m
Leveys 27 m
31,1 m torpedovyön kanssa
Syväys 8,7 m
Koneteho 40 000 shp (30 MW)
Nopeus 20 solmua
Miehistöä 1 009–1 146
Aseistus
Aseistus 8 × BL 15"/42 Mk I -tykkiä
12 × 6" (152 mm) Mk XII -tykkiä
8 × 4" (102 mm) tykkiä
2 × QF 2 naulan Mk VIII -ilmatorjuntatykkiä
4 × 21" (533 mm) torpedoputki

Valmistus
Pääartikkeli: Revenge-luokka (taistelulaiva)

Alus tilattiin osana vuoden 1913 laivasto-ohjelmaa Devonportin laivaston telakalta, missä köli laskettiin 15. tammikuuta 1914 saman aikaisesti sisaraluksensa HMS Royal Sovereignin kanssa. Alus laskettiin vesille jo saman vuoden lopulla 17. marraskuuta ja otettiin palvelukseen 1. toukokuuta 1916.[1]

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Suuren laivaston 4. taistelulaivaviirikköön, jonka mukana alus osallistui jo 31. toukokuuta Skagerrakin taisteluun. Taistelun aikana alus ampui 38 laukausta pääaseillaan.[2] Laukauksista osan todettiin osuvan Saksan keisarikunnan laivaston taistelulaivaan SMS Derfflingeriin. Taistelun jälkeen alus palveli laivaston mukana Scapa Flowssa.[1]

Alukselle asennettiin 1917 lentoonlähtöalustat B- ja X-tornien päälle testattaessa lentokoneiden käyttöä suurilla sotalaivoilla. Testien jälkeen se palasi Suureen laivastoon, jonka mukana se osallistui marraskuussa Saksan keisarikunnan laivaston antautumisen vastaanottoon Scapa Flowssa.[1]

Huhtikuussa 1919 Royal Oak siirrettiin Atlantin laivaston 1. taistelulaivaviirikköön, jonka mukana alus osallistui tapahtumiin Turkin vesillä maalis-huhtikuussa 1920. Alus siirrettiin huoltoon telakalle Portsmouthiin syyskuussa 1922. Alus palasi palvelukseen huhtikuussa 1924.[2]

Telakalla alukseen lisättiin torpedovyöt, joissa oli kolme erillistä osaa ilman törmäysten vaimentimia. Vyöt lisäsivät aluksen uppoumaa 1 100 tonnia ja levensivät sitä kumpaankin suuntaan 6 tuuman patterin verran.[3]

Muita muutoksia olivat sillan uudistaminen. Aluksen 3 tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin kahteen 4 tuuman ilmatorjuntatykkiin maaliskuussa 1924.[3]

Maaliskuussa 1926 alus siirrettiin Välimeren laivastoon, missä se oli aina vuoteen 1934. Välimerellä olon aikana alus oli toisen kerran huollossa Plymouthissa maaliskuusta kesäkuuhun 1927.[2]

Plymouthissa olon aikana tulenjohtotorni uudistettiin ja kaksi uutta 4 tuuman ilmatorjuntatykkiä asennettiin. Samalla kaksi yläosiin asennettua 6 tuuman tykkiä poistettiin, mutta niiden asemia ei poistettu ennen kuin 1931-1932, jolloin HACS Mk I asennettiin maston huipulle. Kaksi takimmaista torpedoputkea poistettiin 1933.[3]

Toukokuussa 1934 alus poistettiin palveluksesta, kun se siirrettiin modernisoitavaksi Plymouthiin. Modernisointi valmistui elokuussa 1936, minkä jälkeen alus palasi palvelukseen Kotilaivastoon.[2]

Vuoden 1934 toukokuussa tehty muutos oli merkittävin alukselle tehdyistä. Royal Oakin ammusvarastojen päälle valettiin 4 tuumaa terästä ja pääkannelle konehuoneiden päälle 2,5 tuumaa. Suojan lisäys kasvatti aluksen uppoumaa 900 tonnia. Neljä nelituumaista kaksiputkista Mk XIX -ilmatorjuntatykkiä korvasi yksiputkiset ja lisäksi asennettiin kaksi kahdeksanputkista 2 paunaista kummallekin puolelle savupiippua. Kaksi puolentuuman nelipiippuista konekivääriä asennettiin tulenjohtotornin sivuille ja HACS Mk I korvattiin Mk III:lla ja toinen asennettiin taaemmas asennettuun kolmijalkaiseen torniin.[4]

Silta rakennettiin uudelleen ja lentokoneen lähtöalusta B- ja X-tornien katoilta korvattiin SIIT-mallisella katapultilla X-tornin katolla. Loput torpedoputket korvattiin vesirajan yläpuolelle asennetulla neliputkisella patterilla. Kaksi putkea kummallekin laidalle yläkannen etuosaan. Tämä oli aluksen lopullinen rakenne.[4]

Royal Oak palasi Välimerelle 7. heinäkuuta 1939, mutta jo elokuussa alus palasi Kotilaivastoon Euroopan poliittisen tilanteen kiristymisen vuoksi.[2]

Toisen maailmansodan ensimmäisten viikkojen aikana alus osallistui kotiin palaavien saksalaisten kauppalaivojen tarkastamiseen ja mahdolliseen tuhoamiseen. Ollessaan ankkurissa Scapa Flow'ssa 14. lokakuuta 1939 alukseen osui Günther Prienin komentaman U-47:n laukaisemat kolme torpedoa (A- ja B-ammusvarastojen alueelle, etummaiseen konehuoneeseen ja taaempaan konehuoneeseen). Osumien seurauksena alus kaatui ja sen miehistöstä suuri osa sai surmansa.[2]

Lähteet
  • Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
  • Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)

Viitteet
  1. Naval-history.net – HMS Royal Oak
  2. Whitley s. 111
  3. Whitley s. 108
  4. Whitley s. 108–109

    Aiheesta muualla
    Revenge-luokan taistelulaivat

    HMS Royal Sovereign – HMS Revenge – HMS Royal Oak – HMS Resolution – HMS Ramillies

    Edeltäjä: Queen Elizabeth -luokka – Seuraaja: N3-luokka
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.