HMS Mohawk (F31)

HMS Mohawk (viirinumerot L31, F31 ja G31) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Tribal-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Mohawk

HMS Mohawk
Aluksen vaiheet
Rakentaja John I. Thornycroft and Company, Woolston
Kölinlasku 16. heinäkuuta 1936
Laskettu vesille 15. lokakuuta 1937
Palveluskäyttöön 7. syyskuuta 1938
Poistui palveluskäytöstä uponnut 16. huhtikuuta 1941
Tekniset tiedot
Uppouma 1 850 t (standardi)
2 520 t (max)
Pituus 115 m
Leveys 11,1 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 44 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 190
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII kaksiputkisina CP Mk XIX -asennuksina
1 × QF 2 naulan Mk VII
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk II -ilmatorjuntakonekivääriä
4 × 21" (533 mm) torpedoputkea
2 × syvyyspomminheitintä

Valmistus

Alus tilattiin 10. maaliskuuta 1936 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa John I. Thornycroft and Companyltä Woolstonista, missä köli laskettiin 16. heinäkuuta. Alus laskettiin vesille 5. lokakuuta 1937 ja valmistui 7. syyskuuta 1938, jolloin sen tarjoukseen perustuvat kustannukset olivat 339 585 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Palvelus

Syyskuussa 1938 alus lähti koeajojen ja varustamisen päätyttyä Portlandiin miehistökoulutukseen ennen Maltalle siirtoa. Se saapui 13. lokakuuta Maltalle, jossa alus liittyi 1. Tribal-laivueeseen HMS Afridin ja HMS Cossackin kanssa. Se kuljetti marraskuussa Britannian lähettilään Cape Hellesistä Istanbuliin Turkkiin.[1]

Alus suoritti marraskuussa kallistuskokeet ja vieraili Egeanmeren satamissa. Se palasi jouluksi Maltalle. Aluksen viirinumero vaihtui vuoden vaihteessa F31:ksi.[1]

Tammikuussa 1939 alus osallistui Välimeren-laivaston mukana kevätsotaharjoitukseen ja laivastovierailuihin. Alus siirtyi helmikuussa Gibraltarille, jossa se osallistui Välimeren ja Kotilaivaston yhteiseen vuotuiseen sotaharjoitukseen. Harjoituksen osana alus määrättiin Espanjan rannikon saarronvalvontaan, mitä se jatkoi sotaharjoituksen päätyttyä. Se pelasti 23. maaliskuuta viisi saksalaista lentäjää, joiden vesilentokone oli tuhoutunut Barcelonan edustalla. Aluksen vapauduttua saarronvalvonnasta se palasi Maltalle.[1]

Huhtikuussa alus siirrettiin 4. hävittäjälaivueeseen, jonka muodostivat Afridi, Cossack, HMS Maori, HMS Gurkha, HMS Nubian, HMS Sikh ja HMS Zulu. Se oli laivueen mukana osallistuen harjoituksiin ja laivastovierailuihin muun muassa elokuussa Egeanmerellä harjoitukseen, joka järjestettiin valmistauduttaessa mahdolliseen konfliktiin Italian kanssa.[1]

Mohawk määrättiin viirikkönsä mukana siirtymään Punaiselle merelle, jonne se lähti syyskuussa Afridin, Gurkhan ja Sikhin kanssa valvomaan Massawan laivastotukikohtaa. Osasto palasi syyskuun lopulla Aleksandriaan. Alus määrättiin palaamaan laivueen mukana kotimaahan, jonne se matkasi Maltan ja Gibraltarin kautta. Alus saapui 13. lokakuuta Harwichiin suojaamaan Pohjanmeren saattueita sekä valvomaan meriliikennettä, millä pyrittiin estämään Saksan laivaston sotalaivojen sekä sukellusveneiden pääsy Atlantille. Alus joutui 16. lokakuuta Forthissa ilmahyökkäykseen. Junkers Ju 88 -koneen pudottamat pommit ja rynnäköinti aiheuttivat aluksella sirpalevaurioita sekä runsaasti henkilövahinkoja sillalla sekä ylemmillä kansilla. Viisitoista henkeä sai surmansa ja kolmekymmentä haavoittui muun muassa aluksen päällikkö R. F. Jolly, joka menehtyi saamiinsa vammoihin sairaalassa.[1]

Alus korjattiin 17. lokakuuta tilapäisesti Rosythissa, jotta se kykeni siirtymään Hawthorn Leslielle varsinaisiin korjauksiin. Se palautettiin 14. joulukuuta palvelukseen. Seuraavana päivänä alus siirtyi HMS Kellyn kanssa Pohjanmerelle partioimaan. Mohawk hinasi miinaan ajaneen Kellyn takaisin satamaan.[1]

Tammikuusta 1940 alus oli Scapa Flowssa laivueen mukana Kotilaivastossa suojaamassa Atlantin saattueita, sukellusveneidentorjuntatehtävissä sekä suojaamassa laivaston raskaita yksiköitä. Alus suojasi 2. maaliskuuta RMS Queen Elizabethia, kun se kolaroi SS Gartbrattanin kanssa. Alus joutui palaamaan Trooniin pahojen vaurioidensa vuoksi. Se palautettiin 19. maaliskuuta palvelukseen.[1]

Taistelu Norjasta

Alus lähti 7. huhtikuuta laivasto-osaston mukana etsimään lentokoneesta havaittuja Saksan laivaston Norjaan matkanneita aluksia. Se sai 9. huhtikuuta määräyksen liittyä merellä olleeseen Kotilaivastoon. Alus liitettiin risteilijöiden HMS Manchesterin, HMS Southamptonin, HMS Sheffieldin ja HMS Glasgowin suojaksi Afridin, Sikhin, Gurkhan, HMS Somalin, HMS Matabelen ja HMS Mashonan kanssa, kun saatiin tieto saksalaisosaston olosta Bergenin satamassa. Amiraliteetti peruutti kuitenkin iskun ennen toteuttamista. Alukset joutuivat voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi jolloin useita aluksia vaurioitui.[1]

Mohawk lähti 11. huhtikuuta Scapa Flowsta Somalin, Afridin, Sikhin ja Matabelen kanssa partiomatkalle Alesundin pohjoispuolelle suojaaten liittoutuneiden maihinnousua Pohjois-Norjaan. Osasto joutui 13. huhtikuuta ilmahyökkäykseen Alesundin alueella. Seuraavana päivänä alus suojasi risteilijöiden tukemana Namsoksen maihinnousua (operaatio Henry). Operaatiosta vapauduttuaan se matkasi kohtaamaan joukkojenkuljetussaattueen. Alus palasi Namsoksen edustalle seuraavana päivänä joukkojenkuljetussaattueen mukana.[1]

Alus aloitti 21. huhtikuuta partioinnin Norjan rannikolla käyden välillä Scapa Flowssa tankkaamassa. Alus suojasi 28. huhtikuuta Afridin, HMS Witheringtonin, HMS Amazonin ja Sikhin kanssa neljän aluksen kotimaahan palaavaa saattuetta, jonka kuormana oli ollut sotamateriaalia ja joukkoja Moldeen ja Andalsnesiin.[1]

Alus saapui 4. toukokuuta Mohon suojaten maihinnousualus HMS Royal Ulstermania, joka kuljetti kommandojoukkoja. Alus lähti 10. toukokuuta erikoistehtävään Noreen. Seuraavana päivänä Mohawkiin ja HMS Vansittartiin nousi brittidiplomaatteja Hook of Hollandissa kuljetettavaksi kotimaahan Saksan hyökättyä Alankomaihin ja Belgiaan. Alus saapui 12. toukokuuta kotimaahan. Alus vapautui 14. toukokuuta Norjan taisteluista ja se siirrettiin Välimerelle.[1]

Välimerellä

Seuraavana päivänä se siirrettiin 14. hävittäjälaivueeseen, jolloin se aloitti valmistautumisen ulkomaan komennukseen. Aluksella ilmeni 17. toukokuuta matkalla Välimerelle ohjausjärjestelmässä vikaa, jonka tultua korjatuksi 24. toukokuuta Gibraltarilla alus jatkoi matkaansa Aleksandriaan. Alus saapui 29. toukokuuta Aleksandriaan, jossa se liittyi laivueeseensa, jolloin sen viirinumero vaihdettiin G31:ksi.[1]

Sodan uhan lisäännyttyä ja Italian julistettua 10. kesäkuuta sodan Ranskalle ja Britannialle Välimeren laivasto aloitti koulutuksen, johon Mohawk osallistui. Alus suojasi 7. heinäkuuta Nubianin, HMS Heron, HMS Herewardin ja HMS Decoyn kanssa taistelulaiva HMS Warspitea. Operaatiossa MA5 osasto muodosti Maltalta Egyptiin matkanneiden saattueiden MF1 ja MS1 kaukosuojauksen (Force B). Matkan aikana alus oli mukana Punto Stilon edustalla tapahtuneeseen ensimmäiseen pinta-alusten väliseen taisteluun Välimerellä toisessa maailmansodassa 9. heinäkuuta.[1]

Alus erkani 1. syyskuuta Gibraltarilta Force H:n mukana matkattuaan Force A:n mukana jatkaen Sisilian kapeikon läpi. Alus liittyi seuraavana päivänä Sisilian kapeikon itäpäässä Välimeren laivastoon, jonka mukana se saapui 5. syyskuuta Aleksandriaan. Alus suojasi 16. syyskuuta kuuden muun hävittäjän kanssa Benghaziin iskeneitä HMS Valiantia, HMS Illustiousia, HMS Kentiä, HMS Coventryä ja HMS Calcuttaa. Seuraavana päivänä alus erkani Kentin ja Nubianin kanssa tulittamaan Bardiaa. Se suojasi 17. syyskuuta Nubiania, joka hinasi vaurioitunutta risteilijää. Osasto saapui 19. syyskuuta Aleksandriaan. Mohawk tulitti 21. syyskuuta hävittäjäosaston mukana Sidi Barrania.[1]

Alus suojasi 8. lokakuuta operaatio MB6:ssa HMS Daintyn, Decoyn, HMS Imperialin, HMS Jervisin, HMS Januksen, HMAS Stuartin ja HMAS Vampiren kanssa lentotukialuksia HMS Illustrious ja HMS Eagle, taistelulaivoja HMS Malaya, HMS Ramillies, Valiant ja Warspite sekä risteilijöitä HMS Ajax, HMS Gloucester, HMS Liverpool, HMS Orion, HMAS Sydney ja HMS York. Osaston tehtävänä oli suojata saattueita MW2 ja ME2. Regia Marinan moottoritorpedoveneet hyökkäsivät 12. lokakuuta saattuetta vastaan, mutta ne torjuttiin. Alus palasi 14. lokakuuta osaston mukaan Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 6. marraskuuta operaatio MB8:n saattueita MW3, ME3 ja AN6 suojannutta Välimeren laivaston osastoa. Alus siirtyi 9. marraskuuta Pantellarian edustalla suojaamaan Gibraltarilta saapuneita HMS Barhamia, HMS Berwickiä, HMS Glasgowia, HMS Gallantia, HMS Griffiniä ja HMS Greyhoundia. Alus liittyi seuraavana päivänä Maltalta saapuneen saattueen ME3 suojaksi, jonka suojana se oli edelleen laivaston lentokoneiden iskiessä 11. marraskuuta Tarantoon. Iskun jälkeen alus erkani Nubianin kanssa suojatakseen Ajaxia, Orionia ja Sydneyä, jotka tekivät partiomatkan Otranton salmeen. Risteilijäosasto havaitsi 12. marraskuuta Albanian rannikolla Italian laivaston neljän rahtialuksen saattueen, jonka suojana olivat torpedovene RN Nicola Fabrizi ja apuristeilijä RN Ramb III. Osaston hyökkäyksessä saattueen rahtialukset upotettiin ja kumpikin saattaja vaurioitui. Iskun jälkeen osasto palasi Välimeren laivastoon, jonka mukana se saapui 14. marraskuuta Aleksandriaan.[1]

Mohawk suojasi 24. marraskuuta operaatio MB9:n saattueen MW4 suojana ollutta laivasto-osastoa. Alus palasi 29. marraskuuta laivasto-osaston mukana Aleksandriaan ilmavoimien iskettyä matkan aikana Tripoliin. Alus suojasi 11. joulukuuta tykkivene HMS Terroria, joka tulitti Sollumia. Se saattoi 13. joulukuuta ilmahyökkäyksessä pahoin vaurioitunutta HMS Coventryä Aleksandriaan. Alus suojasi 16. joulukuuta operaatio MC2:n saattueiden kaukosuojausosastoa. Osasto joutui ilmahyökkäyksen maaliksi Rhodoksen ja Stampalian lähistöllä ja iski itse Valonaan. Alus palasi osaston mukana Aleksandriaan jouluaattona.[1]

Mohawk, Nubian, Dainty ja HMAS Voyager saattoivat 3. tammikuuta 1941 risteilijä Calcuttaa'. Alus oli 7. tammikuuta operaation MC4 saattueiden MW5.5, ME5.5 ja ME6 kaukosuojausosastossa Force A, jonka mukana se liittyi 10. tammikuuta operaatio Excessin saattueeseen WS5A Pantellarian eteläpuolella. Alus erkani saattueesta hinatakseen pahoin miinaan ajossa vaurioitunutta HMS Gallantia. Alukset joutuivat hinauksen aikana ilmahyökkäykseen. Vapauduttuaan seuraavana päivänä hinattavastaan alus lähti merelle liittyäkseen laivastoon joutuen jatkuviin ilmahyökkäyksiin. Se palasi 15. tammikuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus saattoi 19. tammikuuta rannikkolaivuetta, jonka muodostivat Terror, HMS Ladybird, HMS Aphis ja HMS Gnat, tulittamaan Tobrukia laivaston tukiessa ANZAC-joukkojen etenemistä kaupunkiin. Alus suojasi 25. tammikuuta Maltalla korjattavana olleen lentotukialus Illustriousin Aleksandriaan. Mohawk, Ajax, Gloucester, Orion ja Nubian kuljettivat 19. helmikuuta joukkoja Maltalle operaatiossa MC8. Osasto saapui 21 helmikuuta Maltalle, jossa alus erkani osasto seuraavana päivänä palaten Aleksandriaan. Alus lähti 24. helmikuuta Aleksandriasta HMAS Perthin ja Nubianin kanssa ilmahyökkäyksessä vaurioituneen Terrorin avuksi. Apu tuli kuitenkin liian myöhään Terrorin upottua.[1]

Alus suojasi 20. maaliskuuta operaation MC9 saattueen MW6 suojausosaston raskaita aluksia. Se palasi 24. maaliskuuta osaston mukana Aleksandriaan. Mohawk lähti 26. maaliskuuta merelle etsimään ilmoitettua Italian laivaston osastoa, joka uhkasi Kreikkaan matkanneita joukkojenkuljetussaattueita. Seuraavana päivänä alus liittyi merellä taistelulaivaviirikköön. Alus osallistui 28. maaliskuuta yölliseen Matapanin taisteluun Italian laivastoa vastaan. Alus palasi 30. maaliskuuta voitokkaan laivasto-osaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus määrättiin viirikkönsä mukana siirtymään Kreetalle Sudanlahteen, josta se siirrettiin 10. huhtikuuta Maltalle. Alus lähti 15. huhtikuuta viirikkönsä mukana Maltalta lentokoneen raportoitua Italian laivaston saattueesta, jota suojasi kolme hävittäjää. Seuraavana päivänä Mohawk hyökkäsi viirikkönsä mukana saattueen kimppuun, jolloin saattueen neljä rahtialusta ja kaksi saattajaa upotettiin. Ennen uppoamistaan torpedovene RN Luca Tarigo laukaisi torpedonsa, joista kaksi osui Mohawkiin. Alus ei uponnut, mutta se menetti liikuntakykynsä. Aluksella sai surmansa 41 miehistönjäsentä ja 168 pelastettiin viirikön muihin aluksiin. Nubian upotti aluksen tykkitulella.[1]

Lähteet

  • English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
  • Whitley, M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.