HMS Mashona

Maaliskuussa 1940 alus siirrettiin Chathamin telakalle huollettavaksi. Alus suojasi 6. huhtikuuta palvelukseen palattuaan laivueen mukana Norjasta Forthiin matkannutta saattuetta, mistä vapauduttuaan alus liittyi 9. huhtikuuta Saksan laivaston osastoa Bergenin edustalta etsivään laivasto-osastoon. Operaation peruunnuttua palasi Kotilaivastoon, johon liityttyään joutui voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi. Ilmahyökkäyksen aikana upotettiin HMS Gurkha.[1]

Alus purjehti 11. huhtikuuta Scapa Flowsta etsimään saksalaisia aluksia Ålesundin alueelta ennen liittoutuneiden maihinnousua alueelle yhdessä HMS Somalin, HMS Afridin, HMS Sikhin, HMS Matabelen ja HMS Mohawkin kanssa. Osasto joutui 13. huhtikuuta ilmahyökkäykseen, mutta ei kärsinyt merkittäviä vaurioita. Se tuki seuraavana päivänä Namsoksessa merijalkaväen maihinnousua operaatio Henryssä, mistä vapauduttuaan se lähti suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta.[1]

Saattue joutui 16. huhtikuuta Lillesjonassa voimakkaan ilmahyökkäyksen kohteeksi. Alus määrättiin seuraavana päivänä tankkauksen jälkeen viirikön mukana kuljettamaan joukkoja laivoista maihin, minkä jälkeen viirkkö suojasi MV Chobryn matkan Namsokseen. Mashona ja HMS Nubian tankkasivat 18. huhtikuuta risteilijöiltä ennen paluutaan Scapa Flowhun, jonne ne saapuivat seuraavana päivänä.[1]

Alus suojasi 29. huhtikuuta risteilijöitä HMS Galateaa, HMS Arethusaa, HMS Sheffieldiä ja HMS Southamptonia matkalla Åndalsnäsiin evakuoimaan joukkoja Somalin, Sikhin, HMS Wandererin, HMS Walkerin ja HMS Westcottin kanssa. Alukselle kuormattiin seuraavana päivänä joukkoja Veblugnsnäsissä, minkä lisäksi se suojasi muuta evakuointia. Osasto joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen.[1]

Alus osallistui kesäkuun alussa Åndalsnäsin evakuointiin HMS Inglefieldin, HMS Delightin, HMS Dianan, Somalin, HMS Birminghamin, HMS Manchesterin ja HMS Calcuttan kanssa. Osasto aloitti 2. kesäkuuta paluumatkan Scapa Flowhun, missä alukset liitettiin Kotilaivastoon.[1]

Mashona, HMS Tartar, HMS Bedouin ja HMS Ashanti suojasivat 7. kesäkuuta taistelulaiva HMS Valiantia matkalla Norjan rannikolle lopullisessa evakuoinnissa. Osasto muodosti niin kutsutun Group 1:n suojausosaston, joka kohtasi seuraavana päivänä loput osaston aluksista Färsaarten vesillä. Suojausosasto vapautui tehtävästään vielä samana päivänä suojaamisen siirtyessä muille aluksille. Osasto hajotettiin ja sen alukset palasivat laivueisiinsa.[1]

Alus määrättiin 20. kesäkuuta Färsaarille vastaanottamaan saapuvia ruotsalaisia sotalaivoja HMS Maorin ja HMS Tartarin kanssa. Ruotsi oli tilannut kaksi hävittäjää ja kaksi torpedovenettä Italiasta, mitkä oli pysäytetty matkalla. Protestien jälkeen alukset palautettiin Ruotsille Scapa Flowssa.[1]

HMS Mashona kärsi 27. kesäkuuta vaurioita myrskyssä, minkä vuoksi se siirrettiin 30. kesäkuuta Rosythissa telakalle tarkastettavaksi ja korjattavaksi. Alus palasi heinäkuussa jatkamaan laivaston suojausta laivueensa mukana Kotilaivastossa, kunnes se siirrettiin lokakuussa huollettavaksi Liverpooliin. Telakalla aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisella 4 tuuman ilmatorjunta kykyisellä tornilla.[1]

Alus palasi marraskuussa laivueeseensa. Se pelasti 12. joulukuuta edellisenä päivänä sukellusvene U-96:n torpedoiman SS Rotoruan eloonjääneet.[1]

HMS Mashona, HMS Tartar ja HMS Bedouin suojasivat HMS Interpidiä ja HMS Icarusta, jotka laskivat miinoja Norjan rannikkoreitille (operaatio DZ). Alukset palasivat 5. tammikuuta tehtävän päätyttyä laivueeseensa Scapa Flowssa. Alus kärsi seuraavana päivänä vaurioita törmättyään HMS Sikhin kanssa. Aluksen vauriot estivät palveluksen ja se määrättiin siirrettäväksi West Hartlepooliin telakalle.[1]

Alus otettiin 13. tammikuuta Grayn telakalle, josta se palasi 3. maaliskuuta laivueeseensa Scapa Flowhun. Alus suojasi 24. maaliskuuta Clydestä viirikön mukana saattuetta WS7, josta viirikkö erkani 28. maaliskuuta palatakseen Clydeen.[1]

Mashona, HMS Eskimo, HMS Tartar ja HMS Somali suojasivat 22. toukokuuta taistelulaiva HMS Rodneya, kun sen tehtävänä oli turvata RMS Britannicia matkalla Atlantin ylitse Bostoniin. Suojaus erkani 24. toukokuuta, kun se sai käskyn osallistua Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin ja risteilijä Prinz Eugenin etsintään Ranskan rannikon ja viimeisen tiedetyn olinpaikan välillä. Mashona ja Tartar erkanivat 27. toukokuuta osastosta tankatakseen.[1]

Alus joutui 28. toukokuuta ilmahyökkäykseen, jolloin sen oikean puoleiseen kattilahuoneeseen osui pommi. Miehistö ei kyennyt estämään vedentuloa alukseen, jolloin se piti jättää. Alus upposi Irlannin länsipuolella, jolloin 36 miehistönjäsentä sai surmansa. Tartar, HMS Sherwood ja HMCS St. Clair pelastivat 184 eloonjäänyttä.[1]