HMS Maori (F24)

Alus oli 3. syyskuuta 1939 ankkurissa Aleksandriassa ja sotatoimien alettua se suojasi saattueita ja partioi Välimerellä. Lokakuussa 1939 Maori siirtyi laivueen mukana Britteinsaarille, missä se aloitti Pohjanmerellä merialueen valvonnan estääkseen Saksan laivaston pääsyn Atlantille. Se etsi marraskuun lopulla HMS Inglefieldin kanssa merihätään joutunutta sukellusvene HMS Triadia, joka löydettiin 30. marraskuuta. Sukellusvene hinattiin Stavangeriin Norjaan ja edelleen joulukuussa Tyneen.[1][3]

Aluksen palvelus laivueen mukana Pohjanmerellä jatkui, kunnes se poistettiin konehuoneessa havaittujen vikojen sekä vuotojen vuoksi palveluksesta. Se siirrettiin 2. helmikuuta Govanissa telakalle, mistä se palasi palvelukseen huhtikuussa koeajoihin.[1]

Se siirtyi 8. huhtikuuta Scapa Flowhun liittyäkseen laivueeseensa. Alus lähti 10. huhtikuuta Kotilaivaston mukana merelle tukeakseen Norjan taisteluita. Alus saattoi 19. huhtikuuta neljää ranskalaista miehistönkuljetusalusta Namsokseen yhdessä Ranskan merivoimien alusten kanssa. Alus saattoi 23. huhtikuuta SS Blackheathin Namsokseen, minkä jälkeen se tuki liittoutuneiden sotatoimia Namsoksen alueella.[1]

Alus joutui 2. toukokuuta Namsoksen evakuoinnin aikana ilmahyökkäykseen, jolloin kärsi vaurioita kahdesta lähelle osuneesta pommista muun muassa 20 miehistönjäsentä haavoittui, joista viisi kuoli myöhemmin vammoihinsa. Aluksen saamat vauriot korjattiin Merseyssä Grayson Rollo and Clover Docksissa Birkenheadssä, jonne se siirrettiin 7. toukokuuta.[1]

Maori palasi laivueeseensa 20. toukokuuta siirtyen Scapa Flowhun. Alus suojasi 5. kesäkuuta HMS Zulun, HMS Kelvinin, HMS Foresterin ja HMS Foxhoundin kanssa taisteluristeilijöitä HMS Renown ja HMS Repulse sekä risteilijöitä HMS Sussex ja HMS Newcastle etsittäessä kahta Saksan laivaston kaapparia, joiden oli ilmoitettu olevan matkalla Islantiin. Alus palasi 8. kesäkuuta tuloksettoman etsinnän jälkeen osaston mukana Scapa Flowhun.[1]

Alus tarkasti 20. kesäkuuta HMS Mashonan ja HMS Tartarin kanssa Färsaarilla olleet Ruotsin merivoimien hävittäjät HMS Puken ja HMS Psilanderin ja torpedoveneet HMS Romuluksen ja HMS Remuksen, jotka olivat matkalla Italiasta Ruotsiin. Tavatut alukset pakotettiin Scapa Flowhun, josta ne Ruotsin lähettämän nootin jälkeen vapautettiin jatkamaan matkaansa.[1]

Maori suojasi 11. heinäkuuta HMS Cossackin, HMS Sikhin ja HMS Duncanin kanssa apumiinalaivoja HMS Southern Prince, HMS Port Napier, HMS Port Quebec ja HMS Menestheus rakennettaessa itärannikon sulkua operaatiossa SN13.[1]

Alus iski 13. lokakuuta HMS Ashantin, Cossackin ja Sikhin kanssa Egersundin edustalla akselivaltojen rannikkoliikenteeseen. Se pyrki 16. lokakuuta Ashantin ja HMS Famen kanssa käyttämällä nopeutta hyväkseen laukaisemaan Tynen suistossa mahdollisesti olevat miinat HMS King George V:n reitiltä Newcastlesta Rosythiin. Suurella nopeudella ajaneet hävittäjät ajoivat karille, mutta Maori kärsi ainoastaan lievät vauriot.[1]

Alus siirrettiin 2. joulukuuta Hawthorn Leslie and Companylle korjattavaksi. Samalla aluksen X-torni korvattiin kaksiputkisella nelituumaisella ilmatorjuntatykillä. Se palasi palvelukseen 25. tammikuuta 1941 liittyen laivueeseensa.[1]

Laivue siirrettiin toukokuussa läntisen reitin alaisuuteen ja alus sen mukana. Alus liittyi 22. toukokuuta Clydessä saattueeseen WS8B, josta se erkani 25. toukokuuta laivueensa alusten kanssa palatakseen etsimään Kotilaivaston mukana Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckia, joka oli upottanut taisteluristeilijä HMS Hoodin Tanskansalmessa. Seuraavana päivänä laivue määrättiin liittymään King George V:n suojueeseen, mutta PBY Catalina -lentoveneen havaittua Bismarckin laivue sai määräyksen pyrkiä pysäyttämään taistelulaiva. Huonon sään hidastettua laivuetta ja HMS Sheffieldin toimittamien tiedustelutietojen jälkeen laivue teki 27. toukokuuta tuloksettoman torpedohyökkäyksen. Alus pelasti uponneelta Bismarckilta 25 eloonjäänyttä. Seuraavana päivänä alus palasi Clydeen.[1]

Alus liittyi 3. kesäkuuta saattueen WS9A suojaukseen Clydessä ja erkani saattueesta 7. kesäkuuta palaten Clydeen yhdessä muiden lähisuojausalusten kanssa. Alus liittyi 29. kesäkuuta saattueen WS9B suojaukseen ja erkani saattueesta 2. heinäkuuta palaten Clydeen.[1]

Alus lähti 12. heinäkuuta Clydestä suojatakseen operaatio Substanceen liittyvää saattuetta WS9c. Maori pysyi saattueen mukana tunkeuduttaessa Välimerelle 21. heinäkuuta. Alus tankkasi seuraavana päivänä RFA Brown Rangerilta. Alus erkani 24. heinäkuuta Maltalla saattueesta, minkä jälkeen Maori liittyi Pantellarian länsipuolella kaukosuojaukseen. Seuraavana päivänä osasto kohtasi Force H:n jatkaen matkaansa Gibraltarille, missä alus liitettiin 28. heinäkuuta Force H:hon.[1]

Alus lähti 30. heinäkuuta operaatio Styleen suojatakseen SS Leinsterin Maltalle. Alus erkani 1. elokuuta suojueesta Cossackin kanssa tulittaakseen maakohteita Algherossa Sardiniassa. Alus palasi 4. elokuuta Gibraltarille osana Renownin suojausta. Alus lähti Britteinsaarille pikaiseen huoltoon ennen palveluksen jatkamista.[1]

Alus siirrettiin 22. elokuuta Royal Docksille Lontoossa. Telakalla alukselle asennettiin tyypin 286 tulenjohtotutka tukemaan pääaseiden tulitoimintaa ja poistettiin päämasto laajennettaessa kevyiden ilmatorjunta-aseiden ampuma-alaa. Lokakuussa alus aloitti koeajot satama-alueella ja kuukauden viimeisenä päivänä avomerellä, minkä jälkeen alus palasi laivueeseensa Scapa Flow'hun.[1]

Alus lähti joulukuussa Gibraltarille, missä se määrättiin Aleksandriaan sijoitettiin 14. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti Sikhin, HMS Legionin, Hr. Ms. Isaac Sweersin kanssa Gibraltarilta liittyäkseen Välimeren laivastoon. Osaston saatua 13. joulukuuta tiedon Italian laivaston risteilijöiden RN Alberico da Barbiano ja RN Alberto di Guissano matkasta Pohjois-Afrikkaan se päätti pyrkiä kohtaamaan italialaiset Cape Bonin edustalla.[1]

Seuraavana päivänä osastot kohtasivat ja italialaiset upotettiin yöllisellä torpedohyökkäyksellä. Ainoastaan risteilijöitä saattanut hävittäjä RN Cigno pääsi pakoon. Maori erkani 15. joulukuuta osastosta liittyäkseen Maltalla Force K:hon.[1]

Seuraavana päivänä alus lähti Maltalla suojaten MV Breconshirea operaatiossa MF1 viimeisen osuuden Aleksandriasta Maltalle. Seuraavana päivänä osasto joutui ilmahyökkäykseen ja lisäksi saatiin tieto Italian laivaston merellä olosta. Alus osallistui ensimmäiseen Syrtinlahden taisteluun. Alus jatkoi 18. joulukuuta matkaansa Aleksandriaan yhdessä Sikhin, Legionin ja Isaac Sweersin kanssa. Aleksandriaan saavuttuaan se liittyi Välimeren laivaston 14. hävittäjälaivueeseen.[1]

Alus osallistui 16. tammikuuta 1942 operaatio MF3:een suojaten saattueen MW8B Aleksandriasta Maltalle. Saattue saapui 19. tammikuuta Maltalle. Alus suojasi 25. tammikuuta saattueen ME9 operaatiossa MF4 Maltalta kohti Aleksandriaa. Osasto kohtais seuraavana päivänä Aleksandriasta saapuvan saattueen MW9 ja suojasi sen matkan Maltalle luovuttaen suojaamansa saattueen Aleksandriasta saapuneelle suojueelle. Alus saapui saattueen mukana Maltalle 27. tammikuuta.[1]

aluksen uppoaminen Grand Harbourissa

Aluksen ollessa ankkurissa Maltan Grand Harborissa siihen osui 12. helmikuuta yöllisessä ilmahyökkäyksessä pommi. Osumasta seurannut tulipalo räjäytti torpedovaraston, mikä upotti aluksen. Uppoamisen seurauksena sai surmansa vain yksi aluksen konehuoneessa ollut[4], koska pääosa aluksen miehistöstä oli majoitettuna maihin. Räjähdyksessä vaurioitui myös lähistöllä ollut hävittäjä HMS Decoy.[1]

Vuonna 1942 aluksen hylky nostettiin ja se upotettiin Sliema Creekiin. Toukokuussa 1945 hylky nostettiin uudelleen ja siirrettiin Maltan edustalle, jossa se upotettiin uudelleen.[1]