HMS Malcolm (D19)

Pääartikkeli: Scott-luokka (hävittäjät)

Alus tilattiin huhtikuussa 1917 vuosien 1916-1917 laivasto-ohjelmassa Cammell Lairdilta Birkenheadistä, missä köli laskettiin 27. maaliskuuta 1918. Alus laskettiin vesille 29. toukokuuta 1919 ja valmistui vasta 14. joulukuuta.[1]

Vuonna 1921 alus oli laivueenjohtajana Atlantin laivaston 5. hävittäjälaivueessa, jossa se oli reserviin siirtoonsa saakka. Alus palautettiin palvelukseen Portsmouthin 16. hävittäjälaivueen laivueenjohtajaksi tehtävänään sukellusveneidentorjunta Englannin kanaalissa sekä lounaisen reitin alueella. Toukokuussa 1940 aus siirrettiin Doverin alaisuuteen avustamaan liittoutuneiden joukkojen evakuoinnissa Hollannin satamista.[1]

Alus osallistui 15. toukokuuta Hollannin rannikolla operaatio Ordnanceen ja edelleen Dunkerquen evakuointiin 26. toukokuuta - 4. kesäkuuta, jona aikana se teki kahdeksan evakuointimatkaa. Aluksen viirinumero vaihdettiin toukokuussa I19:ksi. Se palasi operaation päätyttyä laivueeseensa Harwichiin.[1]

Heinäkuussa alus siirrettiin maihinnousuntorjuntapartiontiin muodostettuun ryhmään (engl. Group 3), jonka muut alukset olivat risteilijä HMS Cardiff, hävittäjät HMS Anthony, HMS Veteran, HMS Wild Swan ja HMS Wivern sekä korvetit HMS Mallard, HMS Pintail, HMS Puffin ja HMS Sheldrake. Alus osallistui samalla Pohjanmeren saattueiden suojaamiseen osana 18. hävittäjälaivuetta.[1]

Malcolm määrättiin 1. elokuuta Wild Swanin ja HMS Ambuscaden kanssa täydentämään rannikkosaattueen FS38 suojaa. Alus joutui HMS Verityn kanssa kuuden Saksan laivaston troolarin ja kolmen E-veneen hyökkäyksen kohteeksi, jolloin yksi troolari ja yksi E-vene tuhoutui. Se oli 4. elokuuta maihinnousuntorjuntapartiossa Group 3:n mukana. Alus hyökkäsi 10. elokuuta Ostendissa olevia maihinnousuveneitä vastaan yhdessä Wild Swanin ja Veteranin kanssa ja sama osasto hyökkäsi muutamaa päivää myöhemmin Boulogneen.[1]

Alus määrättiin 22. elokuuta Veteranin, Wild Swanin ja Wivernin kanssa läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita, minkä seurauksena osasto siirtyi 30. elokuuta Liverpooliin.[1] Alus suojasi vuoden kuluessa 29:ää Atlantin saattuetta ja kolmea Gibraltarille matkaavaa saattuetta, joista kymmentä vastaan hyökättiin.

Helmikuussa 1941 alus siirrettiin vasta perustettuun 8. saattajaryhmään, jonka muodostivat hävittäjät HMS Watchman, HMS Sardonyx, HMS Scimitar ja HMS Rockingham sekä Flower-luokan korvetit HMS Arabis, HMS Verbena, HMS Violet, HMS Monkshood, HMS Petunia ja HMS Dahlia. Alus suojasi 29. kesäkuuta ryhmän mukana saattuetta HX133, kun se upotti Saksan laivaston sukellusveneen U-651 yhdessä Violetin, Scimitarin, Arabiksen sekä miinanraivaaja HMS Speedwellin kanssa (59°32′N, 18°36′W).[1]

Helmikuussa 1942 alus muutettiin lyhyen kantaman saattajaksi. Se törmäsi HMS Burnhamin kanssa suojatessaan saattuetta. Saattajaryhmä lakkautettiin heinäkuuhun mennessä saattajien uudelleen organisoinnin yhteydessä. Malcolm vapautettiin saattuetehtävistä ja siirrettiin avustamaan Maltaa. Alus suojasi 11. elokuuta HMS Keppelin, HMS Venomousin, HMS Wolverinen ja HMS Wrestlerin kanssa lentotukialus HMS Furiousia lentokonetäydennysoperaatio Bellowsissa, joka oli osa operaatio Pedestalia. Osasto joutui seuraavana päivänä Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Dagaburin hyökkäyksen kohteeksi.[1]

Alus suojasi 16. elokuuta HMS Laforeyn, HMS Lookoutin, HMS Lightningin, HMS Antelopen, HMS Wishartin, HMS Derwentin, Keppelin, HMS Bicesterin, HMS Eskimon, HMS Somalin ja Venomousin kanssa Furiousia ja risteilijä HMS Charybdistä toimitettaessa lentokonetäydennystä Maltalle operaatio Baritonessa.[1]

Syyskuun alussa alus siirrettiin suojaamaan Jäämeren saattueita. Alus suojasi 2. syyskuuta HMS Campbellin, HMS Eskdalen ja HMS Farndalen kanssa Loch Ewestä saattuetta PQ18, kunnes Islannista saapuneet saattajat ottivat vastuun suojaamisesta. Alus erkani 7. syyskuuta saattueesta, minkä jälkeen se palasi Atlantin saattueiden suojaksi.[1]

Lokakuussa alus määrättiin Pohjois-Afrikan maihinnousuun. Alus suojasi lokakuusta alkaen saattueita kotimaasta Gibraltarille valmistauduttaessa operaatioon. Alus liittyi marraskuussa brittiläiseen laivasto-osastoon suojaamaan Algerin maihinnousua, jossa se vaurioitui rannikkotykistön tulessa. Joulukuussa alus vapautettiin operaatiosta, minkä jälkeen se palasi kotimaahan korjattavaksi. Alus palautettiin tammikuussa 1943 palvelukseen suojaamaan Atlantin saattueita. Telakalla ollessa alukselle oli asennettu tyypin 271 merivalvontatutka, Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin sekä radiopeilausjärjestelmä.[1]

Maaliskuussa Malcolm siirrettiin Gibraltarille. Alus liittyi 21. maaliskuuta HMS Quadrantin, HMS Witchin ja HMS Wolverinen kanssa joukkojenkuljetussaattueeseen WS28, kun siitä oli eronnut saattue KMF11 Gibraltarille. Alus erkani 27. toukokuuta saattueesta sen saavuttua Freetowniin. Se kuitenkin jäi Freetowniin suojaamaan Atlantin saattueita. Alus liittyi 6. toukokuuta HMS Rapidin ja HMS Wolverinen kanssa Freetowniin saapuneeseen saattueeseen WS29, mistä se erkani 17. toukokuuta Kapkaupungissa. Alus palasi Freetowniin yhdessä muiden saattajien kanssa.[1]

Vuonna 1944 alus palasi kotimaahan, jossa se sijoitettiin suojaamaan rannikkosaattueita. Alus ei osallistunut Normandian maihinnousuun. Se poistettiin palveluksesta Euroopan sotatoimien päätyttyä, jolloin se siirrettiin reserviin. Kesäkuussa alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin heinäkuussa romutettavaksi BISCOlle, joka siirsi sen T W Wardille Barrowiin. Alus saapui 27. heinäkuuta hinattuna romuttamolle.[1]

• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)