HMS Malaya
HMS Malaya oli Britannian kuninkaallisen laivaston Queen Elizabeth -luokan taistelulaiva. Se laskettiin vesille vuonna 1915 ja se otti osaa kumpaankin maailmansotaan. Alus myytiin romutettavaksi 12. huhtikuuta 1948.
| HMS Malaya | |
|---|---|
 HMS Malaya |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Armstrong Whitworth, Elswick |
| Kölinlasku | 20. lokakuuta 1913 |
| Laskettu vesille | 18. maaliskuuta 1915 |
| Palveluskäyttöön | helmikuu 1916 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1948 |
| Loppuvaihe | myytiin romutettavaksi |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
27 940 t (standardi) 33 528 t (kuormattu) |
| Pituus | 196,76 m |
| Leveys | 27,57 m |
| Syväys | 9,19 m |
| Koneteho | 75 000 hv |
| Nopeus | 24 solmua |
| Miehistöä | 950 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
8 × BL 15"/42 Mk I -tykkiä 16 × 6" tykkiä 2 × 3" ilmatorjuntatykkiä 4 × 21" torpedoputkea |
Palvelus
Ensimmäisessä maailmansodassa Malaya kuului amiraali Hugh Evan-Thomasin 5. taistelulaivaviirikköön. Alus otti osaa Skagerrakin taisteluun. Taistelun aikana se ampui pääaseillaan 215 laukausta ja siihen osui kahdeksan kertaa. Osumat aiheuttivat suurta tuhoa, vuodon ja merkittäviä miehistötappioita. Taistelun aiheuttamien vahinkojen korjaaminen kesti 26. heinäkuuta 1916 saakka. Palvelukseen palattuaan se kuului loppusodan ajan Suureen laivastoon.[1]
Sodan jälkeen Malayan tehtävät koostuivat harjoituspurjehduksista sekä diplomaattitehtävistä. Se teki muun muassa diplomaattimatkan Malesiaan sekä Intiaan 1921. Matkalta paluun jälkeen se liitettiin osaksi Atlantin laivastoa, mutta jo marraskuussa 1922 se määrättiin Istanbuliin ja Malayalla kuljetettiin Osmanien valtakunnan viimeinen sulttaani Mehmed VI maanpakoon Maltalle.[1]
Malaya oli osa 1. taistelulaivaviirikköä Välimeren laivastossa marraskuusta 1924 aina vuoteen 1930 modernisointia syyskuusta 1927 helmikuuhun 1929 lukuun ottamatta. Se palveli kotivesillä Atlantin laivastossa ja Kotilaivastossa 1930–1934, minkä jälkeen se oli jälleen telakalla 1934–1936. Se palasi Välimeren laivastoon 1936 ja oli siellä toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka.[1]
Aluksella tehtiin pieniä muutoksia huoltokatkosten aikana. Sen kolmen tuuman ilmatorjuntatykit vaihdettiin nelituumaisiin huhti-toukokuussa 1924. Alukselle asennettiin toinen pari nelituumaisia ilmatorjuntatykkejä sekä HACS maston huippuun tulenjohdon etäisyysmittariksi kesällä 1926.[2]
Malayan modernisoinnin aikana syyskuusta 1927 maaliskuuhun 1929 alukseen lisättiin torpedovyöt rungon kahta puolen, savupiiput yhdistettiin ja uudet nelituumaiset ilmatorjuntatykit. Vuosien 1930–1931 huollossa aluksesta poistettiin kaksi torpedoputkea.[2]
Malayan toinen pidempi aikainen telakalla olo alkoi lokakuussa 1934 ja päättyi joulukuussa 1936. Tuona aikana noin 60 % kansirakenteista muuttui, minkä tärkeimpänä syynä oli parantaa aluksen ilmatorjuntaa. Aluksen kaksiputkiset neljän tuuman Mk XIX ilmatorjuntatykit vaihdettiin yksiputkisiin ja kaksi HACS järjestelmää asennettiin, joista toinen maston huippuun ja toinen taaemman komentosillan katolle. Alukseen asennettiin myös kaksi kahdeksanputkista 2 paunaista savupiipun viereen, kaksi neliputkista puolentuuman konekivääriä Y-tornin katolle. Alukseen asennettiin katapultti sekä tilat neljälle lentokoneelle, vaikka normaalisti aluksella kuljetettiin vain kahta lentokonetta. Alun perin lentokoneina olivat Shark vesitasot, jotka vaihdettiin Fairey Swordfisheihin elokuussa 1938 ja syys-lokakuussa 1941 Walrus lentoveneisiin. Alukselta poistettiin loput kaksi torpedoputkea ja alkuperäinen suunnitelma sijoittaa kahdeksan 21-tuumaista torpedoputkea aluksen kannelle hylättiin.[2]
Aluksen panssarointia lisättiin puolikannen paksuus kasvatettiin 5 tuumaan ammusvarastojen kohdalla ja 3,5 tuuman konehuoneen kohdalla. Samoin tulenjohtotornin kokoa pienennettiin. Aluksen moottoreita ei modernisoitu.[2]
Toinen maailmansota
Malaya siirrettiin Intian valtamerelle Suezin kanavan kautta 6. lokakuuta suojaaman merenkulkua saksalaisilta kaappareilta. Se toimi Socotran alueella yhdessä HMS Ramilliesin ja HMS Gloriousin kanssa. Se oli osa Itä-Intian alueella osana Force J:tä, kunnes se sai määräyksen palata Pohjois-Atlantin saattajaosastoon (engl. North Atlantic Escort Force). Malaya lähti Adenista 7. joulukuuta.[1]
Taistelulaiva palasi Välimeren laivastoon toukokuussa 1940 lippulaivaksi Aleksandriaan. Sen tehtävänä oli suojata saattueita ja se oli osa laivastoa, joka taisteli heinäkuussa Calabrian taistelussa Italian laivastoa vastaan ja 17. elokuuta Bardian pommituksessa. Samoin Malaya osallistui tulituki osastoon epäonnistuneessa Sardiniaan tehdyssä hyökkäyksessä 31. tammikuusta 4. helmikuuhun, ja sitä seurasi onnistunut Genovan sataman pommitus 6.–11. helmikuuta.[1]
Cape Verdestä 350 merimailia koilliseen Saksan laivaston taisteluristeilijät Gneisenau ja Scharnhorst olivat etsimässä liittoutuneiden saattueita 7. maaliskuuta 1941, kun ne törmäsivät saattueeseen SL67 (56 alusta). Niiden havaittua saattuetta suojaavan HMS Malayan sekä hävittäjät HMS Faulknorin ja HMS Foresterin saksalaiset vetäytyivät pois saattueen luota. Saksalaiset ohjasivat kuitenkin sukellusveneet saattueen kimppuun ja sittemmin U-105 ja U-124 upottivat viisi alusta saattueesta (Harmodius, Nardana, Hindpool, Tielbank ja Lahore yhteensä 28 488 tonnia).[3]
Ollessaan saattamassa saattuetta SL68 noin 250 merimailia länsiluoteeseen Cape Verdestä Malayaan osui U-106:n (kapteeniluutnantti Jürgen Oesten) ampuma torpedo 20. maaliskuuta 1941 kello 23.23. Taistelulaivan saamat vauriot olivat vakavat ja se kallistui seitsemän astetta, mutta se kykeni purjehtimaan omin avuin Trinidadiin, jossa suoritettiin tarvittavat korjaukset. Trinidadista Malaya purjehti New Yorkiin Yhdysvaltain laivaston telakalle varsinaiseen korjaukseen, joka kesti neljä kuukautta.[1][4]
Korjausten jälkeen se purjehti Nova Scotiaan, missä se liittyi Atlantin ylittävään saattueeseen ja saapui takaisin Rosythiin 28. heinäkuuta. Tämän jälkeen alus oli saattuetehtävissä Englanti-Malta ja Englanti Cape Town väleillä kesään 1943.[1]
Viimeiset vuodet
Malaya poistettiin aktiivipalveluksesta vuoden 1944 lopulla ja siirrettiin reserviin. Se palveli majoitusaluksena. Alus myytiin 20. helmikuuta 1948 Metal Industries yhtiölle ja se siirtyi Faslaneen 12. huhtikuuta romutettavaksi.
Malayan laivakello on sijoitettu East India Clubille Lontooseen.
Lähteet
- Whitley, M. J.: Battleships of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1998. ISBN 1-85409-386-X. (englanniksi)
- Slader, John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy during the Second World War. Lontoo: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Hore, Peter: Battleships of World War I. Lontoo, Englanti: Anness Publishing Ltd, 2006. ISBN 1-84476-377-3. (englanniksi)
Viitteet
- Whitley s. 104
- Whitley s. 98
- Slader s. 118
- The U-boat war in the Atlantic 1939–1945 s. 94–95
Aiheesta muualla
- MaritimeQuest: HMS Malaya kuvissa (englanniksi)
| HMS Queen Elizabeth – HMS Warspite – HMS Valiant – HMS Barham – HMS Malaya |
| Edeltäjä: Iron Duke -luokka – Seuraaja: Revenge-luokka |