HMS Mahratta (G23)

Pääartikkeli: M-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 7. heinäkuuta 1939 osana vuoden 1939 laivasto-ohjelmaa Scotts Engineering and Shipbuilder Companyltä Greenockista, missä köli laskettiin 21. tammikuuta 1940 nimellä HMS Marksman. Aluksen aihio kuitenkin räjähti Clydeen toukokuussa 1941 tehdyssä ilmahyökkäyksessä, jolloin se laitettiin siirtokuntoon. Seuraava merkkipaalu valmistuksessa oli töiden jatkaminen 18. elokuuta. Alus laskettiin vesille 28. heinäkuuta 1942 HMS Mahrattana heinäkuussa 1942 tehdyn nimenmuutoksen mukaisesti. Nimenmuutoksen taustalla oli Intian hallinnon taloudellinen tuki sotaponnisteluille. Alus valmistui 8. huhtikuuta 1943.[1]

Huhtikuussa 1943 alus liitettiin Kotilaivaston 3. hävittäjälaivueeseen. Alus valmistui 8. huhtikuuta aloittaen hyväksyntäkokeet, joiden päätyttyä se purjehti Scapa Flowhun koulutettavaksi. Koulutusjakson päätyttyä kesäkuussa se liittyi laivueeseensa partio- ja suojaustehtäviin. Alus määrättiin 4. kesäkuuta suojaamaan laivastoa täydennettäessä Huippuvuorten varuskuntaa.[1]

Alus suojasi heinäkuussa laivueen mukana laivastoa tehtäessä harhautusmaihinnousuja Norjan rannikolle. Siihen kuormattiin 27. elokuuta ilmavoimien henkilöstöä, joka osallistui Altavuonossa piileksivän Saksan laivaston taistelulaivan Tirpitzin kuvauslentoihin, Färsaarilta Murmanskiin, jossa kuljetettu henkilöstö purettiin 31. elokuuta. Alus aloitti paluumatkan kotimaahan.[1]

Mahratta, HMS Obedient, HMS Shikari ja HMS Sardonyx tekivät 21. syyskuuta sukellusveneidentorjuntamatkan luoteisen reitin alaisuudessa. Alus pelasti 8. lokakuuta neljä ilmavoimien 58. laivueen Halifax-pommikoneen eloonjäänyttä. Lentokone oli saanut 27. syyskuuta sukellusvene U-221:tä vastaan hyökätessään ilmatorjuntatulessa osuman, mutta sukellusvene oli tuhoutunut lentokoneen pudottamista syvyyspommeista. Koneen miehistöstä pelastui vielä kuusi henkeä yksitoista päivää myöhemmin. Alus suojasi 10. lokakuuta taistelulaiva HMS Valiantia loppumatkan Gibraltarilta Plymouthiin operaatio Avalanchen päätyttyä.[1]

Alus matkasi 20. lokakuuta Murmanskiin osana laivasto-osastoa, johon kuuluivat sen lisäksi hävittäjät HMS Matchless, HMS Milne, HMS Musketeer, HMS Saumarez, HMS Savage, HMS Scorpion ja HMS Scourge, korvetti ja kaksi Algerine-luokan miinanraivaajaa. Osaston tehtävänä oli suojata Murmanskiin jääneiden kauppa-alusten kotimatka. Osaston lisäsuojana olivat risteilijät HMS London ja USS Augusta (operaatio FR). Alus suojasi 1. marraskuuta osaston mukana saattuetta RA54A Murmanskista Britteinsaarille, jossa suojanneet alukset erkanivat 13. marraskuuta saattueesta. HMS Mahratta palasi Scapa Flowhun muiden Kotilaivaston hävittäjien mukana.[1]

HMS Mahratta siirrettiin 22. marraskuuta Hullissa Brigham and Cowanin telakalle, mistä se palasi 13. tammikuuta 1944 laivueeseensa Scapa Flowhun. Alus suojasi 26. tammikuuta Murmanskiin matkannutta saattuetta JW56B HMS Milnen, HMS Scourgen, HMS Musketeerin, HMS Opportunen ja HMCS Huronin kanssa. Suojauksen vahvistuksena olivat risteilijät HMS Bermuda, HMS Berwick ja HMS Kent. Suojauksen vahvistukseksi saapuivat 29. tammikuuta HMS Hardy, HMS Inconstant, HMS Offa, HMS Savage, HMS Venus, HMS Vigilant sekä Norjan laivaston Stord. Seuraavana päivänä HMS Hardy upposi sukellusvenehyökkäyksessä. HMS Mahratta erkani 1. helmikuuta saattueesta sen saavuttua Kuolan niemimaalle.[1]

Alus liittyi 3. helmikuuta palaavaan saattueeseen RA56 samojen suoja-alusten mukana. Se erkani 9. helmikuuta saattueesta HMS Inconstantin, HMS Meteorin, HMS Milnen, HMS Musketeerin, HMS Scorgen, HMCS Huronin ja Norjan laivaston Stordin kanssa aloittaen matkan Scapa Flowhun.[1]

Mahratta liittyi 22. helmikuuta Murmanskiin matkanneeseen saattueeseen JW57 yhdessä risteilijä HMS Black Princen, saattuetukialus HMS Chaserin ja hävittäjien HMS Matchless, HMS Meteor, HMS Milne, HMS Obedient, HMS Offa, HMS Onslaught, HMS Oribi, HMS Savage, HMS Serapis, HMS Swift, HMS Verulam ja HMS Vigilant kanssa. Saattue joutui pari päivää myöhemmin sukellusvenehyökkäykseen, joka torjuttiin saattajien sekä ilmavoimien avustamana.[1]

Sukellusvene U-990:n laukaisema akustinen T5-torpedo osui 25. helmikuuta Barentsinmerellä Mahrattaan. Alus upposi nopeasti, jolloin HMS Impulsive kykeni pelastamaan ainoastaan 17 kaikkiaan 217 miehistönjäsenestä.[1]

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)