HMS Jervis

Pääartikkeli: J-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 25. maaliskuuta 1937 vuoden 1936 laivasto-ohjelmassa Hawthorn Leslie and Companyltä, missä köli laskettiin 26. kesäkuuta. Se laskettiin vesille 9. syyskuuta 1938 kumminaan Hilda Maud St. Leger Jervis ja valmistui 12. toukokuuta 1939, jolloin valmistuskustannukset olivat 392 451 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1][2]

Alus, joka oli varustettu laivueenjohtajaksi lisäämällä majoitustiloja, nimettiin vuoden 1797 Cabo de São Vicenten taistelun voittajan amiraali Sir John Jervisin mukaan.[2]

Palvelukseen otettaessa alus määrättiin Kotilaivaston 7. hävittäjälaivueen johtoalukseksi. Se lähti 14. toukokuuta Chathamiin, missä alus siirrettiin 30. toukokuuta telakalle kolaroinnissa saatujen vaurioiden korjaamiseksi. Alus vastaanotti ampumatarvikkeita Sheernessissä 7. kesäkuuta ja seuraavana päivänä se lähti Portlandiin miehistön koulutukseen ennen operatiivista palvelusta.[2]

Koulutuksen päätyttyä alus siirtyi Sheernessiin, jossa koulutuksen aikana havaittuja vikoja korjattiin. Se siirrettiin 10. heinäkuuta telakalle, mistä alus lähti 30. heinäkuuta Scapa Flow'hun Kotilaivastoon. Alus siirtyi 24. elokuuta Doveriin aloittaakseen partioinnin Englannin kanaalissa ja edelleen 30. elokuuta Imminghamiin Humber Forcen 7. hävittäjälaivueeseen HMS Javelinin, HMS Jupiterin ja HMS Echon kanssa.[2]

Alus suojasi 2. syyskuuta HMS Southamptonia ja HMS Glasgowia Norjan, Tanskan ja Saksan rannikolla etsittäessä akselivaltojen kauppa-aluksia. Osasto havaitsi 4. syyskuuta saksalaisen kauppa-aluksen Johannes Molken Buhrin, jonka miehistö upotti aluksensa brittialusten lähestyessä. Uponneen aluksen miehistö pelastettiin veneistä. Jervis oli 7. syyskuuta osaston mukana Imminghamissa.[2]

Alus pysäytti 9. syyskuuta Norjan rannikolla saksalaiset rahtialukset Bonden ja Gustaffe E. Reuterin, jotka lähetettiin vallattuina Kirkwalliin. Mereltä Rosythiin palattuaan alus siirrettiin kattiloiden puhdistukseen kaupalliselle telakalle Imminghamiin. Alus lähti 22. syyskuuta Rosythista osallistuakseen Kotilaivaston operaatioon Saksan laivastoa vastaan Pohjanmerellä operaatiossa SK, joka kuitenkin peruutettiin Jerseyn ja Javelinin kolaroitua. Lisävaurioita tuli 30. syyskuuta Rosythissa Jupiterin törmätessä laiturissa olleeseen Jervisiin, joka siirrettiin telakalle korjattavaksi.[2]

Korjausten jälkeen alus lähti 8. lokakuuta Jupiterin' kanssa sukellusveneiden torjuntaan ja tutkimaan raportoitua Saksan laivaston toimintaa. Alukset joutuivat ilmahyökkäykseen, minkä jälkeen Jervis hinasi liikuntakyvyttömän Jupiterin Scapa Flowhun, jonne saavuttiin seuraavana päivänä. Alus lähti 14. lokakuuta Rosythistä Humberin osastoon kuuluvien risteilijöiden kanssa meriliikenteen häirintään, jonka aikana lähetettiin kaksi saksalaista rahtilaivaa Kirkwalliin. Jervis erkani 16. lokakuuta risteilijöistä siirtyen suojaamaan saattuetta. Forthin estuaarissa saattue joutui ilmahyökkäykseen, jolloin HMS Mohawk vaurioitui lähelle osuneesta pommista. Aluksen päällikkö ja useita miehistönjäseniä sai myös surmansa.[2]

Alus suojasi 18. lokakuuta Rosythistä HMS Jerseyn, HMS Cossackin ja HMS Maorin kanssa taisteluristeilijä HMS Repulsea. Osaston tehtävänä oli etsiä Luoteisen reitin alueelta Saksan laivaston saarronmurtajia. Osasto liittyi 20. lokakuuta Kotilaivaston lähettämään osastoon sään huonotessa. Seuraavana päivänä alus erkani Jerseyn osastosta Sullom Voeen sukellusveneidentorjuntapartioon. Tankkauksen jälkeen alukset aloittivat tuloksettoman partioinnin.[2]

Alus etsi 23. lokakuuta Jerseyn, Cossackin ja Maorin kanssa saksalaisen kaapparin valtaamaa yhdysvaltalaista City of Flintiä. Jervisin lämmittäjä putosi yli laidan kovassa merenkäynnissä. Seuraavana päivänä etsintä keskytettiin, kun saatiin tieto rahtilaivan saapumisesta Murmanskiin. Osasto palasi 25. lokakuuta Rosythiin.[2]

Seuraavana päivänä alus lähti 7. laivueen alusten mukana Imminghamiin. Matkalla laivue teki mutkan Alankomaiden rannikolla häiritäkseen meriliikennettä ennen paluuta Humberiin. Marraskuussa alus suojasi laivueen mukana Pohjanmeren saattueita FN34, FN36 ja FN39, kunnes se siirrettiin 23. marraskuuta huollettavaksi Brigham and Cowanin telakalle Hulliin.[2]

Alus palasi 9. joulukuuta laivueeseensa. Seuraavana päivänä se oli HMS Junon, HMS Januksen, HMS Jaguarin ja Jupiterin kanssa Alankomaiden rannikolla sukellusveneidentorjuntapartiossa, mistä se palasi 11. joulukuuta Imminghamiin. Alus siirrettiin vielä samana päivänä Sullom Voeen suojaamaan Norjaan ja Norjasta matkanneita saattueita, mistä se palasi 25. joulukuuta Imminghamiin.[2]

Alus sijoitettiin 29. joulukuuta Januksen kanssa suojaamaan Pohjanmeren saattueita, kunnes se siirrettiin 6. helmikuuta 1940 kattiloiden puhdistukseen ja magneettisuuden poistoon telakalle Hulliin. Alus palasi 14. helmikuuta laivueeseensa Imminghamiin suojaamaan saattueita, kunnes se kolaroi 19. maaliskuuta Longstonen loiston lähellä ruotsalaisen SS Torin kanssa. Aluksen keula vaurioitui pahoin ja 17 miehistönjäsentä sai surmansa. HMS Javelin ja HMS Janus saattoivat vaurioituneen aluksen Tyneen, mistä se siirrettiin 20. maaliskuuta Swan Hunterin telakalle.[2]

Telakalla olleen aluksen viirinumero vaihdettiin G00:ksi. Alus sai 9. kesäkuuta suoritettua koeajot, minkä jälkeen se lähti Scapa Flow'hun miehistön koulutukseen ennen liittymistä Välimeren laivastoon. Alus lähti 24. kesäkuuta Plymouthiin, mistä se jatkoi 27. kesäkuuta Välimerelle. Aluksella oli Gibraltarin kuvernööriksi nimitetty kenraali Sir Mason McDarlanew. Alus saapui 29. kesäkuuta Gibraltarille, jossa matkustajat siirrettiin maihin.[2]

Alus lähti 1. heinäkuuta Maltalle laivueeseensa. Se joutui 6. heinäkuuta Maltalla ilmahyökkäykseen. Alus lähti 9. heinäkuuta Maltalta HMS Diamondin ja HMAS Vendettan kanssa suojaten saattuetta MF1. Alus saapui 13. heinäkuuta suojauksen mukana Aleksandriaan, jossa se liitettiin 14. hävittäjälaivueeseen. Laivueen muut alukset olivat Janus, Juno, HMS Mohawk ja HMS Nubian. Alus suojasi 27. heinäkuuta laivueen mukana saattuetta Aleksandriasta Egenamerelle, kun ne joutuivat ilmahyökkäykseen.[2]

Alus palasi 1. elokuuta Aleksandriaan. Se lähti 4. elokuuta laivueen mukana valvomaan itäistä Välimerta, mistä alus palasi 11. elokuuta Aleksandriaan. Alus suojasi 20. elokuuta saattueen Ateenaan operaatiossa MA9 ja osallistui 29. elokuuta saattueen MF2 suojaamiseen Maltalle operaatiossa MB3. Osasto joutui 31. elokuuta ilmahyökkäykseen, jolloin SS Cornwall sai osuman ja syttyi palamaan.[2]

Alus saapui 2. syyskuuta Cornwallin ja Junon kanssa Maltalle. Seuraavana päivänä se suojasi Force E:n mukana saattuetta AS3 Ateenasta Aleksandriaan, jonne saavuttiin 5. syyskuuta. Alus suojasi 11. syyskuuta monitoreja, jotka tulittivat seuraavana päivänä Solluminlahden kohteita. Osasto palasi 13. syyskuuta Aleksandriaan, mistä alus lähti itäiselle Välimerelle.[2]

• English, John: Afridi to Nizam - British Fleet Destroyers 1937-43. Kent: World Ship Society, 2001. ISBN 0-905617-95-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
• Langtree, Christopher: The Kelly's - British J, K & N Class Destroyers of World War II. Lontoo: Chatham Publishing, 2002. ISBN 1-86176-166-X. (englanniksi)