HMS Impulsive

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin lokakuussa 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa J. Samuel White and Companyltä Cowesista, missä köli laskettiin 29. tammikuuta 1936. Alus laskettiin vesille 1. maaliskuuta 1937 ja valmistui 29. tammikuuta 1938, jolloin valmistuskustannukset olivat 258 965 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Toisen maailmansodan alkaessa alus oli Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueessa, jonka mukana se määrättiin 3. syyskuuta 1939 Kotilaivastoon. Laivue saapui 14. syyskuuta Plymouthiin sukellusveneidentorjuntaan sekä saattueiden suojaksi. Alus etsi 17. syyskuuta Englannin kanaalista sukellusveneen upottaman lentotukialuksen HMS Courageousin eloonjääneitä. Alus liittyi 25. lokakuuta Scapa Flowssa Kotilaivastoon, josta se siirrettiin joulukuussa 20. hävittäjälaivueeseen miinalaivaksi.[1]

Alus suojasi 4. tammikuuta 1940 Loch Ewestä magneettimiinan vaurioittaman taistelulaiva HMS Nelsonia Portsmouthiin telakalle, mistä se palasi 8. tammikuuta Scapa Flowhun. Alus hinasi 17. tammikuuta HMS Exmouthin suojaamana törmäyksessä vaurioituneen HMS Duncanin Rosythiin.[1]

Alus muutettiin 24. tammikuuta miinanlaskijaksi Portsmouthissa, mistä se palasi 27. tammikuuta uuteen laivueeseensa Imminghamiin. Alus miinoitti 3. maaliskuuta Heligoland Bightissa HMS Expressin, HMS Eskin ja HMS Icaruksen kanssa operaatiossa IE1, joka oli samalla laivueen ensimmäinen tehtävä. Se siirrettiin 5. maaliskuuta Moray Firthiin sukellusveneidentorjuntaan, josta se palasi 27. maaliskuuta Imminghamiin noutamaan miinoja Norjan rannikon miinoittamista varten.[1]

Alus liittyi 3. huhtikuuta laivueen mukana Force WV:hen miinoittamaan Norjan rannikkoa. Alus miinoitti 5. huhtikuuta Vestfjordissa Eskin, Icaruksen ja HMS Ivanhoen kanssa. Tehtävän suoritettuuan osasto liittyi taisteluristeilijä HMS Renownin kanssa oleviin Kotilaivaston aluksiin. Se kadotti Saksan laivaston taisteluristeilijöiden Scharnhorstin ja Gneisenaun kanssa käydyn taistelun aikana yhteyden muihin aluksiin, mutta se palasi myöhemmin partioalueelleen.[1]

Alus siirrettiin 17. huhtikuuta telakalle, josta palattuaan se suojasi 23. huhtikuuta Åndalsnäsin maihinnousua (operaatio Sickle). Alus laski 29. huhtikuuta miinoitteen Trondheimin edustalle Ivanhoen ja Icaruksen kanssa operaatiossa ZMA. Aluksen ollessa 15. toukokuuta matkalla miinoittamaan Hollannin rannikkoa (operaatio CBX2) sen kattiloissa havaittiin ongelma, joka pakotti sen palaamaana Imminghamiin.[1]

Alus osallistui 18. toukokuuta itärannikonsulun täydentämiseen laivueen ja apumiinalaiva HMS Princess Victorian kanssa (operaatio BS5). Alus erkani osastosta ennen Princess Victorian osumista miinaan Humberin suistossa. Alus osallistui tämän jälkeen useaan itärannikonsulun täydennysoperaatioon, kunnes se siirrettiin 27. toukokuuta avustamaan siirtoarmeijan evakuoinnissa.[1]

Alus siirtyi jo samana päivänä Doveriin. Alus teki seuraavana päivänä ensimmäisen matkansa Dunkerqueen, josta se kuljetti joukkoja Doveriin. Seuraavien kahden päivän aikana alus teki vielä kolme matkaa kuljettaen 2 917 sotilasta Dunkerquesta Doveriin. Aluksen potkuri vaurioitui 1. kesäkuuta, minkä jälkeen se irrotettiin operaatiosta. Se matkasi seuraavana päivänä Thames-joelle, jossa se siirrettiin 3. kesäkuuta korjattavaksi Green and Silley Weirille Blackwalliin.[1]

Palvelukseen alus palasi 24. kesäkuuta laivueeseensa Imminghamissa. Alus suojasi seuraavana päivänä Eskin kanssa apumiinalaiva HMS Teviot Bankiä ja miinalaiva HMS Ploveria sekä HMS Intrepidiä ja Icarusta operaatiossa BS18. Alus oli 17. heinäkuuta Expressin kanssa testaamassa uutta Mk XX -miinaa. Alus jatkoi seuraavien kuukausien aikana miinoitustehtäviä laivueen mukana, kunnes se siirrettiin 7. marraskuuta Hullissa telakalle. Telakalle siirron syynä oli aluksella havaittu tärinä, minkä lisäksi se tarvitsi aivan normaalia huoltoa. Alus palasi 16. tammikuuta 1941 laivueeseensa miinoitustehtäviin, kunnes sille palautettiin 22. huhtikuuta Imminghamissa torpedoputket ja poistettiin miinakiskot.[1]

Toukokuussa alus liittyi Kotilaivastoon. Se suojasi 6. toukokuuta Intrepidin kanssa 1. miinalaivuetta täydennettäessä pohjoistasulkua. Alus laski maihin 19. toukokuuta Greenockissa 278 apuristeilijä HMS Salopianin eloonjäänyttä. Alus suojasi 10. kesäkuuta HMS Nigerian ja HMS Anthonyn kanssa uudelleen 1. miinalaivuetta. Alus siirrettiin 18. kesäkuuta kattiloiden puhdistukseen Hullissa telakalle, mistä se palasi elokuussa palvelukseen Scapa Flowhun. Se liittyi 8. elokuuta Kotilaivaston 3. hävittäjälaivueeseen sukellusveneidentorjuntaan ja saattueiden suojaamiseksi luoteisen reitin alueella.[1]

Alus suojasi 29. syyskuuta Jäämeren saattuetta PQ1 Islannista Murmanskiin, jonne se saapui 10. lokakuuta. Alus lähti 18. lokakuuta Arkangelista suojaten HMS Escapaden kanssa HMS Suffolkia. Alus siirrettiin 30. joulukuuta Thornycroftin telakalle Woolstoniin, mistä se palasi palvelukseen 27. heinäkuuta 1942 aloittaen koeajot. Alus liittyi elokuussa Kotilaivaston 6. hävittäjälaivueeseen suojaamaan Jäämeren saattueita. Syyskuussa alus suojasi Jäämeren saattuetta PQ18. Se upotti 16. syyskuuta Saksan laivaston sukellusveneen U-457 (72°05′N, 43°15′E). Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta liittyäkseen palaavaan saattueeseen QP14, mistä se erkani 18. syyskuuta HMS Furyn kanssa Huippuvuorille. Hävittäjien tehtävänä oli noutaa tankkeri RFA Oligarch, jonka kanssa ne palasivat seuraavana päivänä saattueeseen. Alus suojasi saattuetta aina Loch Eween saakka.[1]

Alus suojasi 20. lokakuuta saattuetta QP15, josta se erkani 26. lokakuuta palaten Scapa Flowhun. Se suojasi 22. marraskuuta taistelulaiva HMS Ansonia ollessaan saattueen JW51B:n kaukosuojauksena. Alus suojasi 21. helmikuuta 1943 risteilijä HMS Scyllaa suojattaessa saattuetta JW53, josta ne erkanivat 27. helmikuuta suojatakseen palaavaa saattuetta. Ne liittyivät 1. maaliskuuta saattueeseen RA53, josta Impulsive erkani neljän muun hävittäjän kanssa.[1]

Alus siirrettiin 15. maaliskuuta läntisen reitin alaisuuteen täydentämään Atlantin saattajaosastoja, jotka olivat joutuneet lisääntyneiden sukellusvenetoiminnan kohteeksi. Se liittyi HMS Offan, HMS Pennin ja HMS Pantherin kanssa 3. tukiryhmään. Alus lähti 25. huhtikuuta Newfoundlandista suojaten saattueita ONS5 ja SC128, jotka joutuivat sukellusveneryhmien Fink ja Amsel toiminta-alueille. Alus erkani 4. toukokuuta saattueista matkaten Islannin tankkauspisteen kautta Clydeen.[1]

Kesäkuussa alus oli huollettavana Hullissa Amos and Smithin telakalla, mistä se palasi 27. heinäkuuta laivueeseensa Kotilaivastoon. Se määrättiin 16. elokuuta HMS Middletonin kanssa suojaamaan 1. miinalaivuetta rakennettaessa miinoitetta Tanskan salmeen (operaatio SN74). Tehtävästä vapauduttuaan alus palasi Scapa Flowhun.[1]

Alus suojasi 18. marraskuuta saattuetta JW54A:ta, josta se erkani 24. marraskuuta saattueen saavuttua Kuolan niemimaalle. Alus liittyi 28. marraskuuta palaavaan saattueeseen RA54B, josta se erkani 5. joulukuuta. Alus suojasi 22. joulukuuta kahdeksan muun hävittäjän kanssa saattuetta JW55B, mistä se erkani 29. joulukuuta ennen saattueen saapumista Kuolan niemimaalle. Alus suojasi 1. tammikuuta 1944 palaavaa saattuetta RA55B1, josta se erkani 7. tammikuuta ennen saattueen saapumista Loch Eween. Alus palasi Kotilaivastoon.[1]

Helmikuussa alus osallistui Kotilaivastossa Norjan rannikon meriliikenteen häirintään operaatio Posthornissa. Osasto oli samanaikaisesti saattueen JW57:n kaukosuojausosastona. Aluksen miehistö pelasti 25. helmikuuta sukellusvene U-990:n upottaman hävittäjän HMS Mahrattan eloonjääneet. Alus suojasi 29. maaliskuuta Loch Ewestä saattueen JW58, mistä se erkani 4. huhtikuuta. Se liittyi 7. huhtikuuta palaavaan saattueeseen RA58, josta se erkani 12. huhtikuuta saattueen saavuttua Loch Eween palaten Kotilaivastoon.[1]

Alus osallistui 2. toukokuuta kanaalin alueella yhdessä Force S, G ja J:n kanssa harjoitukseen Fabius. Se osallistui 4. toukokuuta Littlehamptonissa maihinnousuharjoituksiin ja 18. toukokuuta Brightonin edustalla puolustusharjoituksiin Force S:n osana. Alus määrättiin Normandian maihinnousuun 23. hävittäjälaivueessa, jonka mukana alus liittyi Solentissa Force S:ään. Force S koottiin kesäkuun alussa Portsmouthissa. Alus tuki 6. kesäkuuta maihinnousua tykkitulella SWORD-rannan kohteisiin, minkä lisäksi alus suojasi saattueita osana Itäistä laivasto-osastoa. Se oli edelleen kanaalin alueella operaatio Neptunen päätyttyä 27. kesäkuuta.[1]

Heinäkuussa alus vapautettiin kanaalipartioinnista, minkä jälkeen se palasi Scapa Flowhun Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 27. heinäkuuta Imminghamissa telakalle, mistä se palasi syyskuun lopulla palvelukseen. Alus liittyi lokakuussa 14. saattajaryhmään läntisen reitin alaisuuteen suojaamaan Atlantin saattueita. Alus siirrettiin marraskuussa tilapäisesti luoteisen reitin alueelle. Maaliskuussa 1945 alus siirrettiin 8. hävittäjälaivueeseen Portsmouthiin suojaamaan Kanaalin saattueita, koska snorkkelein varustetut sukellusveneet aiheuttivat kasvaneen uhan meriliikenteelle. Alus vieraili 14. toukokuuta St. Peter Portissa Guernseyllä saaren tultua takaisinvallatuksi.[1]

Alus suojasi 7. kesäkuuta HMS Jamaicaa, joka kuljetti kuningas Yrjö VI:ta vierailulle kanaalin saarille. Alus siirrettiin 17. kesäkuuta Harwichin reserviin, jossa se oli poistolistalle sijoittamiseen saakka vuoden 1945 lopulla. Alus myytiin 1946 BISCOlle, joka allokoi sen T. W. Youngille Sunderlandiin. Se saapui 22. tammikuuta hinattuna romutettavaksi.[1]

• English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)