HMS Ilex

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 30. lokakuuta 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companyltä Clydebankista, missä köli laskettiin 16. maaliskuuta 1936. Alus laskettiin vesille 28. tammikuuta 1937 ja valmistui 7. heinäkuuta johtuen tykkitornien toimitusten viivästymisestä. Aluksen luovutusajankohdaksi oli tilauksessa määritetty 30. huhtikuuta 1937. Aluksen sopimuksen mukainen hinta oli 255 072 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestijärjestelmiä.[1]

Syyskuussa 1939 alus oli Välimeren laivaston 3. hävittäjälaivueessa, minkä mukana se siirrettiin 5. syyskuuta läntisen reitin (engl. Western Approaches Command) alaisuuteen suojaamaan saattueita. Alus siirrettiin 11. syyskuuta luoteisen reitin alaisuuteen sukellusveneidentorjuntaan. Alus upotti 13. lokakuuta HMS Imogenin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-42. Alus siirrettiin marraskuussa Scapa Flow'hun Kotilaivastoon suojaamaan laivaston aluksia sekä partioimaan Pohjanmerellä.[1]

Alus siirrettiin 3. tammikuuta 1940 Liverpoolissa telakalle, josta se palasi 2. helmikuuta laivueeseensa. Alus määrättiin 31. maaliskuuta suojaamaan apumiinalaiva HMS Teviot Bankiä, joka laski miinoja Norjan rannikolle HMS Inglefieldin, Imogenin ja HMS Isiksen kanssa operaatiossa WS. Alus matkasi 5. huhtikuuta Scapa Flowsta osana Force S:ää operaatio Rupertissa. Miinoitustehtävän peruunnuttua alus palasi 8. huhtikuuta Kotilaivastoon, jonka mukana se siirtyi seuraavana päivänä Norjan rannikolle. Alus määrättiin 25. huhtikuuta suojaamaan joukkojenkuljetussaattuetta Clydestä, jonne se saapui 29. huhtikuuta. Se suojasi 1. toukokuuta SS Bellerophonin ja SS Lycabeonin Narvikiin. Alus palasi 3. toukokuuta Norjan rannikolla olevaan Kotilaivastoon. Alus hinasi 8. toukokuuta vaurioituneen Isiksen Balangenfjordista Skjelfjordiin.[1]

Alus määrättiin 14. toukokuuta Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Se lähti 17. toukokuuta Plymouthista HMS Heron, HMS Hastyn, HMS Herewardin ja HMS Havockin kanssa Maltan kautta Aleksandriaan, jossa alus liittyi 28. toukokuuta uuteen laivueeseensa. Aluksen viirinumero vaihtui samalla I16:ksi.[1]

Alus oli 27. kesäkuuta kaukosuojausosastossa Maltalta saapuville saattueille MF1 ja MS1 operaatio MA3:ssa. Se upotti HMS Daintyn kanssa tykkitulella Kreetan länsipuolella Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Luizzin. Alus upotti 29. kesäkuuta Daintyn kanssa sukellusvene R. Smg. Uebi Scebelin syvyyspommein. Operaatio peruutettiin vielä samana päivänä osaston alusten suuren ammuskulutuksen vuoksi.[1]

Välimeren laivaston mukana alus osallistui 7. heinäkuuta uuteen yritykseen toimittaa saattueet MF1 ja MS1 Aleksandriaan operaatio MA5:ssä. Alus osallistui 9. heinäkuuta Italian laivasto-osaston torjuntaan Calabrian taistelussa. Se palasi 14. heinäkuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Alus suojasi Hastyn, HMS Hyperionin, Heron ja Havockin kanssa HMAS Sydneyä upotettaessa Italian laivaston risteilijä Bartolomeo Colleoni Cape Spadan taistelussa. Aluksen miehistö pelasti 230 upotetun aluksen eloonjäänyttä.[1]

Alus tulitti 23. elokuuta HMAS Stuartin, HMS Junon ja HMS Diamondin kanssa Italian ilmavoimien Bomban merilentoasemaa. Alus suojasi 30. elokuuta Maltalle matkaavaa saattuetta MS2 kaukosuojausosastossa operaatio MB3:ssa. Alus määrättiin 2. syyskuuta Pantellarian länsipuolelle vastaanottamaan operaatio Hatsin Force F, joka saapui Gibraltarin kautta liittyäkseen Välimeren laivastoon. Alus tulitti 4. syyskuuta Rhodoksella Scarpanton lentokenttää. Se palasi seuraavana päivänä laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 6. marraskuuta laivastoa sen ollessa Maltalle matkaavan saattueen MW3 kaukosuojausisastona operaatio MB8:ssa, johon liittyvään hyökkäykseen Italian laivaston tukikohtaan Tarantoon (operaatio Judgement) se osallistui 11. marraskuuta palaten seuraavana päivänä hyökkäysosaston mukana pääosastoon. Se palasi 14. marraskuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Kahdeksan kauppalaivan muodostamaa saattuetta MW5 alus suojasi 16. joulukuuta operaatio Hiden Force F:ssä. Alus suojasi 20. joulukuuta HMS Malayan Gibraltarille saattueen jäätyä Maltalle. Se erkani 22. joulukuuta suojaustehtävästä Sisilian kapeikon jälkeen. Paluumatkalla Hyperion osui joko miinaan tai siihen osui torpedo, jolloin Ilex yritti kahteen otteeseen hinata vaurioituneen aluksen turvaan. Hinaamisen epäonnistuttua HMS Janus upotti vaurioituneen aluksen. Ilex jatkoi 24. joulukuuta matkaansa Maltalle.[1]

Alus suojasi 3. tammikuuta 1941 hävittäjien mukana Bardiaa tulittaneita taistelulaivoja Force A:ssa. Alus liittyi 5. tammikuuta Januksen kanssa HMS Gloucesterin ja HMS Southamptonin muodostamaan Force B:hen, minkä jälkeen osasto siirtyi Sudalahteen. Osaston aluksille kuormattiin seuraavana päivänä Maltalle siirrettävää henkilöstöä, joka poistui aluksilta 8. tammikuuta siirron peruunnuttua. Alus suojasi 9. tammikuuta operaatio Excessissä Pireukseen joukkojenkuljetussaattueen ja joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen suojatessaan Maltalta palaavaa saattuetta ME6. Alus saapui 15. tammikuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus suojasi 20. maaliskuuta laivastoa saattueen MW6 kaukosuojausosastossa operaatiossa MC9. Alus oli 20. maaliskuuta laivaston mukana Matapanin taisteluun. Se palasi 24. maaliskuuta laivaston mukana Aleksandriaan. Alus suojasi 18. huhtikuuta laivastoa sen pommittaessa Tripolia ja toimiessa Maltalta palaavan saattueen ME7 kaukosuojausosastona operaatiossa MD2. Alus palasi 23. huhtikuuta laivaston mukana Aleksandriaan.[1]

Alus määrättiin 20. toukokuuta tukemaan Kreetan taistelua. Aluksen potkurit vaurioituivat 23. toukokuuta lähelle osuneesta pommista. Seuraavana päivänä se siirrettiin Aleksandriassa korjattavaksi telakalle, missä ollessa alus määrättiin tukemaan Syyrian rannikon operaatioita operaatio Exporterissa. Alus palasi 3. kesäkuuta telakalta liittyen laivueeseensa. Alus suojasi 12. kesäkuuta Syyrian rannikolle sijoitettuja laivastovoimia. Ilex ja Isis suojasivat 14. kesäkuuta HMS Coventryä partiomatkalla Syyrian rannikon edustalla. Ne kohtasivat Vichyn Ranskan laivaston hävittäjiä, jotka pakenivat. Alus joutui syöksypommitukseen, jossa kaksi viereen pudonnutta pommia aiheutti alukselle rakenteellisia vaurioita. Alus hinattiin tilapäiskorjauksia varten Haifaan, jossa se siirrettiin 16. kesäkuuta telakalle. Se matkasi 29. kesäkuuta Aleksandriaan. Alusta korjattiin 1. heinäkuuta lisää Suezilla, jotta sen turvallinen matka voitaisiin taata. Alus matkasi 20. heinäkuuta Adeniin, jossa sen konehuoneessa havaittua vuotoa tutkittiin 24. heinäkuuta. Alusta korjattiin Adenissa, kunnes se 15. syyskuuta kykeni jatkamaan matkaansa Mombasaan telakalle.[1]

Marraskuussa alus siirrettiin Mombasasta Durbaniin, jossa runkoa vahvistettiin. Tammikuussa 1942 päätettiin lopullinen korjaus tehdä Yhdysvalloissa. Alus siirrettiin helmikuussa Simonstownin, Freetownin, Pemambucon ja Trinidadin kautta Charlestowniin, jonne se saapui 14. maaliskuuta. Alus siirrettiin saapumispäivänään Yhdysvaltain laivaston telakalle Charlestownissa, mistä se palasi syyskuussa palvelukseen aloittaen koeajot. Alus siirrettiin Key Westiin Floridaan miehistön koulutuksen ajaksi.[1]

Lokakuussa koulutuksen jatkuessa alus määrättiin suojaamaan saattue WS24 Bahiaan. Alus lähti marraskuussa Etelä-Atlantille liittyäkseen saattueeseen. Se kohtasi 9. marraskuuta apuristeilijä HMS Queen of Bermudan suojaaman saattueen, mistä alus erkani 17. marraskuuta Bahiassa jatkaen matkansa Freetowniin suojaamaan Atlantin saattueita. Alus suojasi 27. joulukuuta loppumatkalla saattuetta WS25, mistä se erkani 31. joulukuuta Freetownissa.[1]

Tammikuussa 1943 alus määrättiin Välimeren laivaston 6. hävittäjälaivueeseen. Alus lähti 1. helmikuuta Gibraltarille. Se palveli laivueen osana, kunnes se määrättiin toukokuussa estämään akselivaltojen joukkojen evakuointia Pohjois-Afrikasta (operaatio Retribution). Toukokuussa alus määrättiin Pantellarian maihinnousuun (operaatio Corkscrew). Alus tulitti 3. kesäkuuta Pantellariaa Isiksen kanssa tukiessaan maihinnousua.[1]

Heinäkuussa alus siirrettiin 8. hävittäjälaivueeseen Sisilian maihinnousuun, johon se lähti 7. heinäkuuta Aleksandriasta HMS Echon kanssa suojaten risteilijöitä HMS Aurora ja HMS Penelope. Osasto saapui 10. heinäkuuta sillanpäähän. Ilex ja Echo upottivat 13. heinäkuuta Messinan salmessa Italian laivaston sukellusveneen R. Smg. Nereiden. Alus määrättiin elokuussa suojaamaan laivaston aluksia Salernon maihinnousussa (operaatio Avalanche). Se liittyi 9. elokuuta laivastoon. Alus vapautui lokakuussa operaatiosta, minkä jälkeen se palasi laivueeseensa.[1]

Joulukuussa alus poistettiin heikon kunnon vuoksi palveluksesta. Alus makasi alkuvuoden 1944 Bizertassa. Se siirrettiin kesäkuussa Ferryvilleen Tunisiaan, missä se makasi ankkurissa vuoden loppuun. Aluksen korjaukset aloitettiin Ferryvillessä. Maaliskuussa alus hinattiin Maltalle ja siirrettiin reserviin. Se makasi Maltalla Euroopan sotatoimien päättymiseen saakka, minkä jälkeen se sijoitettiin poistolistalle. Alus myytiin 1947 romutettavaksi ja hinattiin romutettavaksi Ugo Pacelle Sisiliaan.[1]

• English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)