HMS Icarus (D03)

Pääartikkeli: I-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 30. lokakuuta 1935 vuoden 1935 laivasto-ohjelmassa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 9. maaliskuuta 1936. Alus laskettiin vesille 26. marraskuuta ja otettiin palvelukseen 1. toukokuuta 1937.[1]

Alus kolaroi 1. syyskuuta 1939 kreikkalaisen rahtilaivan Miculiksen kanssa, jolloin alus vaurioitui. Se siirrettiin 3. syyskuuta tilapäiskorjauksia varten telakalle, mistä se siirrettiin edelleen Maltalle. Alus saapui 11. syyskuuta Maltalle, missä se siirrettiin korjattavaksi telakalle, mistä vapauduttuaan se siirrettiin 7. lokakuuta kotimaahan. Alus siirrettiin 11. lokakuuta sukellusveneidentorjuntaan lounaisen reitin alaisuuteen, jossa se upotti 14. lokakuuta HMS Inglefieldin, HMS Ivanhoen ja HMS Intrepidin kanssa Saksan laivaston sukellusveneen U-45:n.[1]

Alus siirrettiin 9. marraskuuta Scapa Flowhun 3. hävittäjälaivueeseen. Se upotti 29. marraskuuta HMS Kingstonin ja HMS Kashmirin kanssa U-35:n. Alus siirrettiin Imminghamiin 20. hävittäjälaivueeseen, johon se liittyi 12. joulukuuta Humberissa. Sen miehistö pelasti 16. joulukuuta Pohjanmerellä norjalaisen kauppalaivan Glitrefjellin eloonjääneet. Alus muutettiin 24. tammikuuta 1940 Portsmouthissa miinanlaskijaksi. Alus siirrettiin 26. helmikuuta miinanlaskukoulutukseen, minkä jälkeen se palasi laivueeseen.[1]

Alus osallistui 3. maaliskuuta Ivanhoen, HMS Eskin ja HMS Impulsiven kanssa Helgolandin ensimmäiseen miinanlaskuoperaatioonsa IE1. Alus suojasi 11. maaliskuuta apumiinalaiva HMS Teviot Bankiä rakennettaessa itäistä sulkua Moray Firthiin operaatiossa PA3. Alus suojasi 21. maaliskuuta laivueen mukana apumiinalaivoja Teviot Bankiä ja HMS Princess Victoriaa jatkettaessa itäisen sulun rakentamista operaatiossa PA4. Miinoitustyön päätyttyä alus erkani saattuetehtäviin, joista se siirtyi 27. maaliskuuta Imminghamiin noutamaan miinoja.[1][2]

Alus liittyi 3. huhtikuuta Scapa Flowssa laivueesta muodostettuun Force WV:hen, jonka tehtävänä oli laskea miinakenttä Norjan rannikolle operaatio Wilfredissä. Alus laski 8. huhtikuuta Eskin, Impulsiven ja Ivanhoen kanssa miinoitteen Vestfjordiin, minkä jälkeen ne liittyivät taisteluristeilijä HMS Renowniin sekä Kotilaivaston alusten muodostamaan osastoon Narvikissa.[1][3] Alus oli 9. huhtikuuta Narvikin edustalla sukellusveneentorjunnassa, jolloin se upotti rautamalmia kuljettaneen Europan. Alus pysäytti 11. huhtikuuta saksalaisen emälaivan Alsterin, jonka miehistö upotti aluksen. Alus raivasi 13. huhtikuuta miinoja suojaten HMS Warspiteä Narvikin toisessa taistelussa.[1][4]

Alus suojasi 14. huhtikuuta Norjan rannikolla liittoutuneiden maihinnousua. Alus oli 23. huhtikuuta Åndalsnesin maihinnousussa, kunnes se seuraavana päivänä siirrettiin miinoitustehtäviin. Alukselle kuormattiin miinat 25. huhtikuuta Imminghamissa, josta se siirtyi takaisin Norjan rannikolle. Se laski 28. huhtikuuta Impulsiven ja Ivanhoen kanssa miinoitteen operaatiossa ZMA.[1][5]

Toukokuussa aluksen viirinumero vaihtui I03:ksi. Alus siirrettiin 7. toukokuuta kattiloiden puhdistukseen Imminghamiin, mistä se palasi 21. toukokuuta laivueeseensa. Alus täydensi 27. toukokuuta mennessä laivueen mukana useaan otteeseen itäistäsulkua. Alus siirrettiin 28. toukokuuta evakuoimaan siirtoarmeijan joukkoja Dunkerquesta. Alus teki seuraavana päivänä kaksi matkaa evakuoiden Doveriin 1 142 sotilasta. Se evakuoi 31. toukokuuta kahdella matkalla 1 463 sotilasta. Alus joutui ilmahyökkäyksiin selviytyen vähäisin vaurioin. Alus kuljetti 1. kesäkuuta 1 114 sotilasta Dunkerquesta Doveriin. Alus teki seuraavana päivänä viimeisen matkansa kuljettaen 667 sotilasta, minkä jälkeen se siirrettiin telakalle lisääntyneiden vikojen vuoksi.[1]

Alus otettiin 3. kesäkuuta Portsmouthin telakalle, josta se palasi 19. kesäkuuta palvelukseen. Alus täydensi kesäkuun puolesta välistä elokuun loppuun laivueen mukana useaan otteeseen itäistäsulkua sekä Hollannin rannikon miinoitteita. Alus siirrettiin 3. syyskuuta Intrepidin ja Impulsiven kanssa Doverin alaisuuteen laskemaan miinoitteita maihinnousuntorjunnan tueksi Doverin salmeen, kunnes alus määrättiin 6. syyskuuta maihinnousupartioon. Alus palasi 11. lokakuuta laivueeseen miinoitustehtäviin. Se oli vuoden lopun laskemassa laivueen mukana miinoitteita muun muassa Cherbourgin ja Le Havren väliselle rannikkoreitille.[1]

Alus siirrettiin 11. tammikuuta 1941 Humberissa telakalle, mistä se palasi 7. helmikuuta laivueeseensa. Se siirrettiin 15. helmikuuta laivueen mukana Plymouthiin Ranskan rannikon miinoitustehtäviin, joita se teki osana laivuetta huhtikuun lopulle. Alus päätettiin palauttaa 22. huhtikuuta hävittäjäksi, minkä vuoksi se siirrettiin seuraavana päivänä telakalle Imminghamissa. Alukselle palautettiin muun muassa torpedoputket. Se palasi palvelukseen 14. toukokuuta Kotilaivastossa.[1]

Alus aloitti 15. toukokuuta Scapa Flowssa koulutuksen sukellusveneidentorjuntaan 3. hävittäjälaivueessa. Alus suojasi 23. toukokuuta HMS Hoodia etsittäessä Saksan laivaston taistelulaiva Bismarckia. Seuraavana päivänä se erkani osastosta etsintöjen vuoksi eikä siten ollut mukana taistelussa Tanskansalmessa, vaikka pelastikin kolme Hoodilta eloonjäänyttä.[1]

Alus määrättiin 29. toukokuuta lentotukialus HMS Victoriousin saattajaksi etsittäessä Bismarckia. Alus oli Kotilaivastossa, kunnes se siirrettiin 2. heinäkuuta telakalle korjauttamaan vahingoittuneen potkurinsa. Alus palasi 11. heinäkuuta Kotilaivastoon. Alus suojasi 28. heinäkuuta laivaston tankkeria hyökättäessä Kirkkoniemeen. Se suojasi 18. elokuuta risteilijöitä HMS Auroraa ja HMS Nigeriaa kuljetettaessa kommandojoukkoja Huippuvuorille operaatio Gauntletissa, minkä päätyttyä alus palasi Kotilaivaston 3. hävittäjälaivueeseen. Se siirrettiin 11. syyskuuta telakalle Hulliin, mistä alus palasi 14. lokakuuta Kotilaivastoon suojaamaan Jäämeren saattueita.[1]

Alus suojasi 18. lokakuuta hävittäjä HMS Eclipsen sekä miinanraivaajien HMS Bramblen, HMS Seagullin ja HMS Speedyn kanssa saattuetta PQ2, mistä se erkani 30. lokakuuta. Alus suojasi 3. marraskuuta palaavaa saattuetta QP2, josta se erkani 17. marraskuuta palaten laivueeseensa. Alus suojasi 20. marraskuuta taistelulaiva HMS Nelsonia Gibraltarilta Rosythiin. Aluksen oli laivueessa vuoden loppuun.[1]

Alus suojasi 1. tammikuuta 1942 saattuetta PQ7, josta se erkani 11. tammikuuta. Alus suojasi 13. tammikuuta HMS Tartarin kanssa palaavaa saattuetta QP5, mistä se erkani 16. tammikuuta. Alus suojasi Norjan rannikolla Kotilaivastoa, jonka mukana se oli maaliskuussa suojaamassa saattuetta PQ12, PQ13 sekä palaavaa saattuetta QP9.[1]

Alus siirrettiin 12. huhtikuuta Rosythissä telakalle, mistä se palasi toukokuussa Kotilaivastoon suojaamaan saattuetta PQ16 sekä palaavaa saattuetta PQ12. Alus suojasi paluumatkalla vaurioitunutta risteilijää HMS Trinidadia, jonka upottua 19. toukokuuta se palasi Scapa Flowhun. Kesäkuussa alus siirrettiin Kotilaivaston hävittäjälaivueita uudelleen järjestettäessä 6. hävittäjälaivueeseen. Alus suojasi 5. kesäkuuta Clydestä operaatio Harpoonin saattuetta WS19, joka joutui 14. kesäkuuta ilmahyökkäykseen. Operaation päätyttyä 17. kesäkuuta se suojasi HMS Arguksen Gibraltarilta kotimaahan.[1]

Scapa Flowhun saavuttuaan alus palasi Kotilaivastoon, kunnes se määrättiin operaatio Pedestaliin. Alus osallistu 5. elokuuta Gibraltarin länsipuolella pidettyyn Berserk harjoitukseen (engl. Exercise Berserk) operaatioon osallistuvien alusten kanssa. Alus suojasi 8. elokuuta saattuetta WS21. Alus tankattiin 10. elokuuta Gibraltarilla, jossa se liittyi seuraavana päivänä operaatio Pedestaliin. Aluksen miehistö pelasti vielä samana päivänä 22 eloonjäänyttä sukellusveneen upottamalta lentotukialus HMS Eagleltä. Saattue joutui seuraavana päivänä ilmahyökkäykseen, minkä jälkeen saattue hajaantui.[1]

Alus jatkoi saattueen mukana osana Force X:ää, kun pääosa saattajista kääntyi takaisin ennen Sisilian kapeikkoa. Alus aloitti 14. elokuuta paluumatkana Gibraltarille, jonne se saapui seuraavana päivänä muiden saattoalusten mukana. Alus jatkoi matkaansa Britteinsaarille, jossa se liittyi Kotilaivastoon. Alus siirrettiin 11. syyskuuta Humberissa telakalle, mistä se palasi 16. lokakuuta. Alus liittyi marraskuussa laivueeseensa.[1]

Alus suojasi 20. marraskuuta HMS Faulknorin, Intrepidin ja Impulsiven kanssa saattuetta QP15, mistä se erkani 26. marraskuuta palaten laivueeseensa. Alus oli 23. joulukuuta saattueen JW51B Kotilaivaston muodostamassa kaukosuojausosastossa. Tammikuussa 1943 alus palasi Scapa Flowhun. Alus suojasi 29. tammikuuta palaavaa saattuetta RA52, josta se erkani 2. helmikuuta palaten Scapa Flowhun. Se suojasi 24. helmikuuta saattuetta JW53 Kotilaivaston mukana. Alus pysyi laivaston mukana saattueen suojaamistarpeen päätyttyä.[1]

Kotilaivaston mukana alus suojasi 2. maaliskuuta palaavaa saattuetta RA53, jonka saavuttua määränpäähänsä se palasi 9. maaliskuuta laivaston mukana Scapa Flowhun. Alus siirrettiin Läntisen reitin alaiseen 4. tukiryhmään Atlantin saattueiden suojaksi.[1]

Alus osallistui 27. maaliskuuta HMS Offan, HMS Onslaughtin, HMS Obedientin, HMS Orwellin ja HMS Oribin kanssa saattueen HX230 taisteluun Seewolfin ja Seeteufelin sukellusveneitä vastaan. Alus erkani 3. huhtikuuta Islannissa saattuesta siirtyen suojaamaan Inglefieldin, HMS Furyn ja Eclipsen kanssa saattuetta HX231, johon se liittyi 6. huhtikuuta hävittäjien kanssa aloittaen taistelun sukellusveneryhmä Löwekerziä vastaan. Alus määrättiin 10. huhtikuuta suojaamaan saattueita HX232 ja ONS2, jotka olivat joutuneet sukellusveneryhmä Adlerin hyökkäyksen kohteeksi. Alus siirrettiin 18. huhtikuuta huollettavaksi Humberiin telakalle, missä se muutettiin sukellusveneidentorjuntakykyiseksi saattuehävittäjäksi.[1]

Kesäkuussa alus siirrettiin Londonderryyn Kanadan laivaston 2. saattajaryhmään, johon alus liittyi 30. kesäkuuta. Alus suojasi ryhmän mukana laivueita. Se taisteli 20. syyskuuta sukellusveneryhmä Leuthenia vastaan suojatessaan hävittäjä HMCS Gatineaun, fregatti HMS Laganin sekä korvettien kanssa saattuetta ON202, joka yhdistettiin saattueeseen ONS18 suojan parantamiseksi. Alus vältti seuraavana päivänä sukellusvene U-229:n laukaiseman akustisen T-5 -torpedon, mutta väistäessään se törmäsi HMCS Drumhellerin kanssa.[1]

Alus siirrettiin korjattavaksi Cardiffiin telakalle, mistä se palasi lokakuun alussa palvelukseen. Alus suojasi 6. lokakuuta saattuetta SC143 fregatti HMS Duckworthin, viiden korvetin ja MAC HMS Rapanan kanssa. Alus palasi marraskuussa ryhmäänsä tehtävän päätyttyä.[1]

Vuoden 1944 ensimmäiset kuukaudet alus jatkoi saattuepalvelustaan Kanadan laivaston 2. saattajaryhmässä. Aluksen ollessa suojaamassa 5. maaliskuuta 1944 saattuetta HX280 se havaitsi sukellusveneen U-744, jota se saalisti 30 tuntia korvetti HMS Keniworth Castlen ja ryhmän alusten kanssa. Sukellusvene pakotettiin seuraavana päivänä pintaan ja upotettiin. Alus siirrettiin toukokuussa 14. saattajaryhmään, johon se liittyi Plymouthissa tukemaan Normandian maihinnousua. Ryhmän muut alukset olivat HMS Havelock, HMS Hotspur, HMS Fame ja HMS Inconstant. Alus suojasi kesäkuun ryhmän mukana joukkojenkuljetussaattueita, partio merialueella sekä sukellusveneentorjuntaa estäen Saksan merivoimia häiritsemästä maihinnousua.[1]

Heinäkuussa alus palasi ryhmän mukana saattuepalvelukseen. Alus siirrettiin 28. heinäkuuta Wallsendissä telakalle, jossa alukselle asennettiin Hedgehog-sukellusveneidentorjuntaheitin. Se aloitti 16. lokakuuta telakalta palattuaan koulutuksen Tobermoryssä uusilla järjestelmillä ennen liittymistään 14. saattajaryhmään. Alus määrättiin marraskuussa rannikkosaattueiden suojaksi torjumaan snorkkeleilla varustettujen sukellusveneiden toimintaa.[1]

Alus upotti 21. tammikuuta 1945 Falmouthin edustalla HMS Mignonetten kanssa sukellusvene U-1199 suojatessaan saattuetta. Alus siirrettiin kesäkuussa 3. sukellusvenelaivueeseen sluuppi HMS Bridgewaterin tilalle. Alus oli Clydessä sukellusvenemiehistöjen koulutustehtävissä, kunnes se marraskuussa siirrettiin osallistumaan operaatio Deadlightiin eli antautuneiden Saksan laivaston sukellusveneiden tuhoamiseen. Tammikuussa 1946 alus saattoi sukellusvene U-3515:n Libausta luovutettavaksi Neuvostoliittoon. Alus palasi sukellusvenemiehistöjen koulutukseen Clydeen vapauduttuaan saattotehtävästä.[1]

Heinäkuussa 1946 Icarus poistettiin palveluksesta ja siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle ja myytiin BISCOlle, joka siirsi romuttamisen South of Scotland Shipbreakersille. Alus saapui hinattuna Trooniin romutettavaksi 29. lokakuuta.

• English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
• Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
• Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
• Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
• Brown, David: Naval Operations of the Campaign in Norway April - June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
• Smith, Peter C.: Into the Minefields - British Destroyer Minelaying 1916-1960. Barnsley: Pen & Sword Maritime, 2005. ISBN 1-84415-271-5. (englanniksi)
• Gardner, W. J. R.: The Evacuation from Dunkirk - 'Operation Dynamo', 26 May-4 June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2000. ISBN 0-7146-8150-4. (englanniksi)

• uboat.net: HMS Icarus