HMS Hostile

HMS Hostile (viirinumero H55) oli Britannian kuninkaallisen laivaston H-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.

HMS Hostile
HMS Hostile
HMS Hostile
Aluksen vaiheet
Rakentaja Scotts Shipbuilding and Engineering Company, Greenock
Kölinlasku 27. helmikuuta 1935
Laskettu vesille 24. tammikuuta 1936
Palveluskäyttöön 10. syyskuuta 1936
Poistui palveluskäytöstä ajoi miinaan 23. elokuuta 1940 upotettu seuraavana päivänä
Tekniset tiedot
Uppouma 1 340 t (standardi)
1 980 t (max)
Pituus 98,45 m (kokonaispituus)
97,5 m (vesiraja)
Leveys 10,05 m
Syväys 3,78 m
Koneteho 34 000 hv
Nopeus 36 solmua (67 km/h)
Miehistöä 145
Aseistus
Aseistus 4 × QF 4,7" Mk XII -tykkiä CP Mk XVIII -asennuksina
2 × nelipiippuista Vickers .50" Mk I -ilmatorjuntakonekivääriä
8 × 21" (533 mm) torpedoputkea
45 × syvyyspommia

Valmistus

Pääartikkeli: H-luokka (hävittäjä)

Alus tilattiin 13. joulukuuta 1934 vuoden 1934 laivasto-ohjelmassa Scotts Shipbuilding and Engineering Companyltä Greenockista, missä köli laskettiin 27. helmikuuta 1935. Alus laskettiin vesille 24. tammikuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 10. syyskuuta. Valmistuskustannukset olivat 253 262 puntaa ilman Amiraliteetin toimittamia ase- ja viestiärjestelmiä.[1]

Palvelus

Palvelukseen otettaessa alus liitettiin H-luokasta muodostettuun Välimeren laivaston 2. hävittäjälaivueeseen. Alus siirrettiin toukokuussa 1939 Sheernessissä huollettavaksi telakalle.[1][2]

Elokuussa palvelukseen palattuaan alus oli koulutuksessa Maltalla ennen paluutaan laivueeseen. Alus määrättiin lokakuussa liittymään Force K:hon Etelä-Atlantille, minkä vuoksi se siirtyi HMS Hardyn, HMS Heron ja HMS Hastyn kanssa Freetowniin. Se liittyi 15. lokakuuta Freetownissa Force K:hon etsimään saarronmurtajia sekä kaappareita. Alus oli osaston mukana Plata-joen suistossa Saksan laivaston taskutaistelulaivan Admiral Graf Speen uppoamisen jälkeen.[1][2]

Alus lähti 13. tammikuuta 1940 kotimatkalle. Se siirrettiin 26. tammikuuta huollettavaksi Chathamin telakalle, mistä se palasi palvelukseen maaliskuussa. Alus liitettiin 22. maaliskuuta Kotilaivastoon, jonka mukana se osallistui Norjan operaatioihin.[1][2] Alus saattoi 1. huhtikuuta taisteluristeilijät HMS Repulsen ja HMS Renownin Plymouthista Greenockiin, mistä se jatkoi seuraavana päivänä Scapa Flowhun laivueeseensa. Alus määrättiin 4. huhtikuuta HMS Fearlessin kanssa suojaamaan risteilijä (19)|HMS Birminghamia Kotilaivaston etsiessä Saksan laivaston Islantiin matkanneita aluksia. Alus liittyi 8. huhtikuuta Vestfjordin edustalla laivueeseensa aloittaen brittien rakentamien miinakenttien valvonnan. Se osallistui 9. huhtikuuta Narvikin ensimmäiseen meritaisteluun sekä lähetti samana päivänä HMS Havockin kanssa valtausmiehistön hylätylle saksalaiselle kauppalaivalle Rauenfelsille. Seuraavana päivänä se hinasi vaurioituneen sisaraluksensa HMS Hotspurin Lofooteille, mistä se palasi 11. huhtikuuta laivueeseensa partioimaan Narvikin edustalla.[1]

Alus suojasi 14. huhtikuuta HMS Ivanhoen kanssa HMS Bedouinia, joka hinasi pahoin vaurioitunutta HMS Eskimoa Skjelfjordiin. Alus suojasi 24. huhtikuuta HMS Warspitea, joka tuki maajoukkojen taistelua Narvikin alueella tykistöllään. Alus lähti 26. huhtikuuta Rosythiin, jossa se siirrettiin seuraavana päivänä telakalle. Alus palasi palvelukseen 4. toukokuuta Norjan rannikolle. Alus siirrettiin 7. huhtikuuta risteilijöiden HMS Arethusan ja HMS Galatean sekä seitsemän hävittäjän kanssa Harwichiin tukemaan Noren osastoa. Alus siirrettiin 14. huhtikuuta laivueen mukana Välimeren laivastoon. Se lähti 17. huhtikuuta Plymouthista Hastyn, Havockin, HMS Herewardin, Heron ja HMS Hyperionin kanssa Välimeren laivastoon Aleksandriaan.[1]

Hostile, HMS Dainty, HMS Defender, Hasty, Hyperion, HMS Ilex, HMS Imperial, HMS Janus, HMS Juno, HMAS Vampire ja HMAS Voyager suojasivat 7. kesäkuuta Välimeren laivastoa, joka suojasi operaatiossa ME1 Maltalta Aleksandriaan saattueet MF1 ja MS1. Alus kuului seuraavana päivänä lippulaiva Warspiten suojaksi muodostettuun Force D:hen. Alus osallistui 9. kesäkuuta ratkaisemattomana päättyneeseen Calabrian taisteluun.[1] Alus osallistui 17. elokuuta 1940 Bardian pommitukseen[3]. Alus siirrettiin 22. elokuuta Heron, HMS Mohawkin ja HMS Nubianin kanssa Gibraltarille Force H:hon avustamaan täydennysten siirron suojaamista operaatio Hatsissa. Se osui seuraavana päivänä matkalla miinaan miinakentässä AN.5, jonka olivat muutamaa päivää aiemmin laskeneet Italian laivaston hävittäjät Maestrale, Grecale, Libeccio ja Scirocco. Alus vaurioitui pahoin miinan räjähtäessä ja viisi miehistönjäsentä sai surmansa ja kolme haavoittui. Mohawk pelasti aluksen eloonjääneet ja Hero upotti sen kahdella torpedolla Bonin niemimaasta kaakkoon.[1][3]

Päälliköt

Aluksen päälliköinä olivat:

  • John Piachaud Wright DSO 23. elokuuta 1938 - 18. heinäkuuta 1940
  • Anthony Frank Burnell-Nugent DSC 18. heinäkuuta - 23. elokuuta 1940

[3]

Lähteet

  • English, John: Amazon to Ivanhoe - British Standard Destroyers of the 1930s. Kendal: World Ship Society, 1993. ISBN 0-905617-64-9. (englanniksi)
  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Levy, James P.: The Royal Navy's Home Fleet in World War II. New York: Palgrave macmillan, 2003. ISBN 1-4039-1773-6. (englanniksi)
  • Woodman, Richard: Arctic Convoys 1941–1945. South Yorkshire, Englanti: Pen & Sword Maritime, 2007. ISBN 1-84415-611-7. (englanniksi)

Viitteet

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.