HMS Hermes (1898)

Hermes otettiin ensimmäisen palveluskäyttöön lokakuussa 1899. Alus määrättiin Itä-Intian aseman lippulaivaksi. Alus siirrettiin vuonna 1907 Hyväntoivonniemen asemalle lippulaivaksi ja vapauttamaan tehtävästä HMS Hyacinth. Alus oli huollettavana Simonstownissa lokakuussa 1908 ja Ascensionissa joulukuussa 1910. Hermeksen vapautti Hyväntoivonniemen aseman lippulaivan tehtävistä Hyacinth maaliskuussa 1913. Hermes purjehti Britteinsaarille, missä se poistettiin palveluksesta Chathamissa tehtävien muutostöiden vuoksi huhtikuussa 1913 ja liitettiin nimellisesti 3. laivastoon Noren asemalle.[1]

Short S.64 -konetta nostetaan Hermekselle.

Toukokuussa 1913 alus otettiin Chathamissa uudelleen palvelukseen vesilentokoneiden emälaivana. Muutostöissä aluksen takaosaan rakennettiin halli ja etuosaan lentoonlähtöalusta. Lentokoneet nousivat alukselta ilmaan pyörälavetilta ja laskeutuivat veteen, mistä ne nostettiin nostureilla takaisin alukseen. Alukselle oli sijoitettu koeajojen aikana kaksi lentokonetta.[1] Alukselle oli sijoitettuna kaksi lentokonetta: Short Folder -vesilentokone perässä ja Caudron GIII -lentovene keulassa. Kolmas lentokone olisi myös sijoitettu taakse.[2]

Ensimmäinen Shorts-yhtiön 160 hevosvoiman moottorilla varustettu merilentokone (S.63 sarjanumero 81) hyväksyttiin 17. heinäkuuta 1913 Charles Samsonin suorittamien testilentojen jälkeen ja siirrettiin Hermeksen kannelle Sheerneesissä. Samson oli 24. heinäkuuta – 1. elokuuta lentäjänä laivaston testien ajan, ja koneen tähystäjänä oli Fitzmaurice. Hermes piti tukikohtanaan Great Yarmouthia, ja Shorts S.63 laskettiin mereen aina, kun merenkäynti mahdollisti lentokoneen käytön. Koelentoja suoritettiin ainakin 26., 27. ja 31. heinäkuuta. Koneen ollessa 1. elokuuta koelennolla sen moottori pysähtyi kesken lennon, ja se joutui tekemään pakkolaskun. Hermes nouti koneen ja lentäjät mereltä.[3] Etukannelle sijoitettu Caudron todettiin liian pieneksi, jotta se olisi voinut toimia merilentokoneena.[4]

Koeajojen päätyttyä joulukuussa 1913 lentokoneiden vaatimat rakenteet poistettiin ja alus palautettiin risteilijäksi. Alus kuitenkin siirrettiin reserviin.[1]

Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa alus muutettiin uudelleen vesilentokoneiden emälaivaksi. Muutostöiden jälkeen alus palasi palvelukseen 31. elokuuta 1914. Alus liitettiin Noresta toimivaan osastoon, ja se kuljetti lentokoneita Ranskaan.[1]

Hermes saapui 30. lokakuuta Dunkirkiin mukanaan lasti lentokoneita. Seuraavana aamuna alus lähti paluumatkalle, josta se kuitenkin kutsuttiin takaisin sukellusvenehavainnon vuoksi. Ennen kuin käskyä ehdittiin kuitenkaan toteuttaa, saksalainen sukellusvene U-27 torpedoi Hermeksen Ruylingenin matalikolla Doverin salmessa. Aluksen upotessa 22 miehistön jäsentä menetti henkensä.[1]