HMS Gotland (1933)

HMS Gotland oli Ruotsin laivaston risteilijä.

HMS Gotland

HMS Gotland
Aluksen vaiheet
Rakentaja Lindholms varv/Götaverken
Kölinlasku 1930
Laskettu vesille 14. syyskuuta 1933
Palveluskäyttöön 14. joulukuuta 1934
Poistui palveluskäytöstä 1. heinäkuuta 1960
Tekniset tiedot
Uppouma 4 826 t (standardi)
5 639 t (kuormattu)
Pituus 133,3 m (kokonaispituus)
Leveys 15,39 m
Syväys 4,5 m
Koneteho 33 000 shp
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 480
Aseistus
Aseistus 6 x Bofors 152 mm/L55 M/30 -tykkiä
2 x Bofors 75 mm/L60 M/28 -ilmatorjuntatykkiä
2 x Bofors 75 mm/L60 M/26 -ilmatorjuntatykkiä
6 x 25 mm M/32 -ilmatorjuntatykkiä
4 x 8 mm/L76 M/36 -ilmatorjuntakonekivääriä
6 x 530 mm M/34 -torpedoputkea
80-100 miinaa
1 x tiedustelulentokone

Valmistus

Puolustusministeriön vuonna 1926 asettama laivaston tilaa selvittävä komitea suositteli vesilentokoneiden emälaivan hankintaa. Esityksen mukaan aluksen tuli olla uppoumaltaan 4 500 tonnia ja sen tuli kyetä 27 solmun nopeuteen. Aluksen aseistuksena tuli olla kuusi 152 millimetrin tykkiä ja sen tuli kyetä kuljettamaan hangaarissaan 12 lentokonetta. Tammikuussa 1927 laivaston esikunta sijoitti tykit yksiputkisten tykkitornien sijaan kaksiputkisiin torneihin sekä lisäsi alukselle raskasta ilmatorjunta-aseistusta sekä torpedoputket. Uppouma kasvoi muutosten seurauksena 4 800 tonniin.[1]

Lopullisten suunnitelmien mukaan aluksen viimeinen kolmannes oli täydellisesti varattu lentotoiminnalle. Suoja oli vähäinen rajoittuen kannen 25 millimetrin ja laipioden 13 millimetrin panssarointiin. Tykkitornit, kattilahuoneet oli suojattu vastaavalla panssaroinnilla ja tulenjohtotorni 19 millimetrin panssaroinnilla. Aluksen voimanlähteenä oli kaksiakselinen De Laval -turbiinimoottori, joka tuotti 33 000 hevosvoimaa kumpaankin akseliin. Voimanlähde mahdollisti 27,5 solmun huippunopeuden. Takimmainen tykkitorni vaikeutti konehuoneiden sijoittelua, kun ammushuone erotti kattilahuoneen konehuoneesta. Tämä aiheutti akseleiden eripituisuuden toisen ollessa erittäin pitkän ja toisen vastaavasti lyhyen. Kahteen kattilahuoneeseen oli sijoitettuna neljä Penhoët-kattilaa.[2]

Aluksen pääaseiksi valittiin Boforsin valmistamat 152 millimetrin 55 pituuskaliiperin M30 -tykit, jotka ampuivat 100 naulan kranaatteja. Tykeistä neljä sijoitettiin kaksoistorneihin ja kaksi yksputkisiin kasematteihin komentosillan kahtapuolen. Sähköhydraulisten tornien elevaatio oli 60 astetta. Kasemateissa olevien tykkien elevaatio oli ainoastaan 30 astetta, mikä rajoitti niiden kantamaa merkittävästi. Raskaan ilmatorjunnan muodostivat yksi kaksiputkinen ja kaksi yksiputkista tykkiä. Ilmatorjuntaa täydensi neljä sillan kulmiin asennettua yksiputkista 25 millimetrin tykkiä. Kaksi kolmiputkista torpedoputkisarjaa oli asennettu pääkannelle taaemman savuhormin tasalle. Alus oli varustettu miinakiskoin ja se kykeni tarvittaessa kuljettamaan jopa 100 miinaa.[2]

Lentokoneiden laukaisemiseksi piti alun perin olla kaksi katapulttia, mutta lopulta asennettiin vain yksi Heinkel-tyyppinen paineilmakatapultti. Katapultille johti rata koneiden kuljettamiseksi. Aluksen perässä oli nosturi koneiden nostamiseksi vedestä alukseen. Muutosten seurauksena koneiden lukumäärä laski kahdestatoista kahdeksaan ja aluksella ei koskaan toiminut enempää kuin kuusi konetta kerrallaan. Lentokoneina oli aluksi Hawker Osprey -kellukekoneet, joiden Mercury-moottorit valmisti ruotsalainen NOHAB. Koneista neljä tilattiin 1932 ja niiden ensilento tehtiin syyskuussa 1934. Koneet luovutettiin laivastolle 1934-1935 ja niiden valmistusta piti jatkaa Ruotsissa lisenssillä, mutta ainoastaan kaksi valmistui.[2]

Alus tilattiin 7. kesäkuuta 1930 Götaverkenin telakalta Göteborgista, missä köli laskettiin vielä samana vuonna. Alus laskettiin vesille 14. syyskuuta 1933 ja valmistui vuotta myöhemmin 14. joulukuuta.[3]

Palvelus

Alus sijoitettiin palvelukseen otettaessa tiedustelulaivueen johtoalukseksi. Pääosan talvista alus oli koulutuspurjehduksilla vieraillen Etelä-Amerikassa, Länsi-Afrikassa sekä monissa Euroopan satamissa. Toinen maailmansota keskeytti koulutuspurjehdukset ja alus palveli ainoastaan kotivesillä. Alus havaitsi toukokuussa 1941 Saksan laivaston taistelulaivan Bismarckin ilmoittaen siitä Tukholmaan, mistä tieto välittyi edelleen Britannian Amiraliteetille.[4]

Sodan päätyttyä alus jatkoi palvelustaan kesäisin laivaston mukana ja talvisin koulutuspurjehduksilla. Vuoden 1955 muutostöiden jälkeen se teki ainoastaan yhden koulutuspurjehduksen, jonka jälkeen se siirrettiin reserviin 1956. Alus poistettiin alusluettelosta 1. heinäkuuta 1960 ja myytiin romutettavaksi 1. huhtikuuta 1965 Ystadiin.[5]

Lähteet
  • Whitley, M. J.: Cruisers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1996. ISBN 1-86019-874-0. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet
  1. Whitley, M. J. s. 223
  2. Whitley, M. J. s. 224
  3. Whitley, M. J. s. 223-224
  4. Whitley, M. J. 224-225
  5. Whitley, M. J. 225
    Edeltäjä:
    HMS Clas Fleming    		 Ruotsin merivoimien risteilijät Seuraaja:
    Tre Kronor -luokka
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.